noniin nyt on timantilla

PSYKOPATIA





Narsistisen luonnehäiriön vakavin muoto on psykopatia ja edellä esitetyt narsistisen häiriön piirteet ovat luonteenomaisia kaikille psykopaateille, usein melko räikeässä muodossa. Psykopatia eroaa lievimmistä narsistisen häiriön muodoista ensinnäkin siihen liittyvän epäsosiaalisuuden ja tavallisesti tuhoa aikaansaavan väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Epäsosiaalinen aggressiivinen käyttäytyminen on tavallisesti jatkuvaa, koska aggressiivisuus on yksilön luonteenomainen tapa reagoida kaikkiin vastaantuleviin ongelmiin, ristiriitoihin ja pettymyksiin. Tyypillistä on, ettei hän itse näe omaa aggressiivisuuttaan vaan kieltää sen.

Psykopaatille on luonteenomaista kylmyys, tunteettomuus ja täydellinen välinpitämättömyys toisista ihmisistä. Ihmisellä, joka kärsii lievemmästä narsistisesta luonnehäiriöstä, on ihmissuhteita, mutta niiden tarkoitus on peilata hänen suuruuttansa, mahtavuuttansa ja kaikkivoipaisuuttansa. Psykopaatin tuntomerkeiksi on usein esitetty ahdistuksen ja masennuksen tunteiden puuttuminen. Psykopaatti kuitenkin ahdistuu ja masentuu helpostikin, mutta ei kohdatessaan surua ja vastoinkäymisiä, vaan joutuessaan sellaisten tosiasioiden eteen, joita hän ei manipuloimalla voi muuttaa toisenlaisiksi (Huom! Vertaa Cleckleyn psykopatiakuvaus).

Psykopatian periytyvyyttä on tutkittu lähinnä psykopaateiksi luokiteltujen rikollisten avulla, mutta perinnöllisyyden ja kasvuolosuhteiden vaikutusta on näissä tutkimuksissa mahdotonta erottaa. Perinnöllistä on sekä kyseisillä rikollisilla että heidän vanhemmillaan todettu normaalia hitaampi autonomisen hermoston reagointi. Tämä saattaisi selittää sen, että psykopaattien kyky oppia ns. ehdollistumisen kautta on hitaampaa. He oppivat hitaammin kieltoja ja käskyjä, eivätkä opi kokemuksistaan samoin kuin nopeamman hermoston reagointikyvyn omaava. Ihmissuhdevaikeuksien liittyminen psykopatian varhaissyntyyn on kuitenkin koulukunnasta riippumatta yleisesti hyväksytty väite. Tutkijat ovat myös yksimielisiä siitä, että narsistiseen häiriöön liittyy aina jonkinasteinen häiriö vanhempien ja lapsen välisessä suhteessa. Lapsen ja hänen ensimmäisten ihmissuhteidensa, lähinnä äiti-suhteen merkitys on kuitenkin niin monimutkainen ja niin ratkaisevan tärkeä lapsen kehitykselle, että on mahdotonta esittää mitään pääasiallista, yhtä ja yleistettävissä olevaa tapahtumaketjua, joka häiriön aiheuttaa.


http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm#_PSYKOPATIA