Ovatko ongelmat yleisiä?

Matoja on käytännössä katsoen mahdotonta _täysin_ saada kissasta pois. Säännöllisellä madottamisella pidetään madot kurissa. Kissanpentu saa sisäloisia jo emoltaan ja koteloituneet toukat eivät tuhoudu madotuksilla, joten ainakin periaatteessa kissalla on yleensä aina loisia jossain muodossa.

Matojen määrään ja niiden aiheuttamiin haittoihin voi siis kuitenkin vaikuttaa madotuksella ja varmistamalla, että pennun emo on myös madotettu asianmukaisesti. Emon rokotuksillakin on pennun kannalta tärkeä merkitys, koska pentu on ennen omia rokotuksiaan emolta saatujen vasta-aineiden varassa. Siksi on hyvä myös varmistaa, että emon rokotukset ovat ajan tasalla.

Kannattaa selailla muitakin kissafoorumeja - tasossa on eroja runsaastikin. Asiantuntevaa porukkaa löytyy mm.

http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/palsta/Ultimate.cgi
http://forum.incat.fi/
http://www.kissamaailma.fi - täältä löytyy paljon tietoa ja hyvä foorumi

Nämä luetellut ongelmat ovat hyvin tavallisia johtuen siitä, että kissan hoitoon ei usein perehdytä tarpeeksi. Ei tarvitse muistaa kuin muutamat perusasiat, mutta nekin liian usein unohtuvat kun kissanpentu haetaan esim. maatilalta tallista, jossa sitä ei ole asianmukaisesti hoidettu. Kissanpentujen emohan tulisi madottaa säännöllisin väliajoin ja samaan aikaan pentujensa kanssa. Jos näin ei toimita tai matoja ei saada yhdellä kertaa nujerrettua niin niitä on pennussa edelleen. Ei voi siis milloinkaan liikaa kuuluttaa kissan synnyinkodin vastuuta, koska jo siellä pitäisi olla asia hallinnassa niin vältyttäisiin myöhemmiltä pulmilta.

Toinen hyvin yleinen pulma on myös nuo käytösongelmat. Sekään ei ole täysin yksiselitteistä, mutta uskotaan että kissan luovutusiällä ja pentuiän kokemuksilla on tärkeä rooli. Luovutusikä on hyvin kiistelty asia ja ihmisillä on siitä hyvin erilaista tietoa. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että etenkin maalla kissanpennut jaellaan pois mahdollisimman äkkiä ja silloin ne eivät ehdi oppia lajilleen tärkeitä käyttäytymissääntöjä, tai kenties oppivat joskus, mutta kaikki eivät myöhemminkään. Kissanpennulle voi siis jäädä epätoivottuja tapoja pelkästään siksi, että sen ei ole annettu harjoitella leikkejä sisarustensa kanssa tarpeeksi pitkään eikä emä ole ehtinyt olla mallina pennun tärkeimmässä kehitysvaiheessa tai pennulla on ollut huonoja kokemuksia vaikkapa ihmisistä.

Nämä asiat on hyvä tiedostaa, vaikka ei se tarkoitakaan että ongelmia välttämättä ilmaantuisi. Kuitenkin on todennäköisempää että sisällä ihmisten ja emänsä hellässä huomassa kasvanut hyvin hoidettu luovutusikäinen pentu on myös uudessa kodissa helppo kissa. :)

Luonnehäiriöt ja pissiongelmat ovat sisäkissojen ongelmia! Ei kaikkien, tietenkään, mutta riski on suurempi verrattuna niihin kissoihin, jotka saavat ulkoilla vapaana halutessaan. Tilastofaktaa! Sisäkissa on haasteellisempi omistajalleen.

Liian usein vieläkin kissa on vain kissa, jonka oletetaan olevan hiirenloukku tai sohvatyyny. Väittäisin, että useissa ongelmatapauksissa ongelma on oikeasti omistaja. Kissaan ei perehdytä tarpeeksi ja sitten syntyy näitä ongelmia. Esim. meillä on ollut näitä pissivaivoja, mutta ongelmaa ei koskaan, koska asia on ajoissa selvitetty ja hoidettu.

Ulkokissalla pissiongelmia ei huomaa, asia jää hoitamatta ja seuraamukset ovat sen mukaiset. Matoja tulee aina, niitä ei voi kutsua ongelmaksi. Sisäkissatkin madotetaan säännöllisesti. Luonneongelmatkin usein selviää joko lääkärillä, tai sitten sillä, että kissaan suhtaudutaan niinkuin kissaan, ei niinkuin koiraan.
Väärä ruokinta johtuu omistajan kiinnostuksen puutteesta, josta taas voi tulla ongelmia.

Sinusta tulee hyvä kissaäiti, onnea!