Mustasukkaisuus se vaivaa minuakin. Olen aina ollut mustasukkainen poikaystävistäni, mutta tästä nykyisestäni oikein erityisen paljon. En tahdo päästää sitä oikein mihinkään. Juopottelua en anna sen enää harrastella kavereittensa kanssa. Ärsyttää vaan kun ne on aina niitä sen sinkkukavereita, jotka sitä houkuttelee lähtemään. Ja sitten sitä heti puhutaan kuinka tossun alla se on. Miksi niillä kavereilla pitää yrittää syöttää sille tuollainen ajatus? Miten mustasukkaisuudesta pääsisi pikku hiljaa irti? Asiallisia kommentteja kiitos.
Miten irti?
kyselijä
61479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitkästä aikaa olen löytänyt elämääni miehen, jonka kanssa tunnen olevani tasavertainen, joka rakastaa minua ja minä häntä. Kaikinpuolin ihana ihminen!
Mutta hän asuu toisella paikkakunnalla ja yleensä kun olemme viikonloput erillämme, hän menee kavereiden kanssa pitämään hauskaa (kapakkaan) ja kaverit tietysti sinkkukavereita. Ja tottakai käy mielessä ajatus, että siellä on kauniita, minua nuorempia naisia, joka voisi vaikka tarttua sieltä kainaloon.. Sairasta, mutta minkäs itselleen voi. Itse en yksin käy kapakassa kavereitten kanssa, koska mulla ei ole mitään mielenkiintoa sinne lähteä.
Joten en siis voi antaa "neuvoja" vaan kertoa vain, että meitä samanlaisia naisia on. Joskaan minä en halua häneltä sitä kieltää, koska mielestäni kavereidenkin kanssa pitää saada olla, mutta tottakai toivon, että ei aina mentäisi kapakkaan ryyppäämään porukalla..
Kyllä omille tunteilleen ja tuntemuksilleen voi jotakin tehdä. On aika lapsellista todeta, että olen (turhaan?) mustasukkainen mutta minkäs itselleen voi. Ei muuta kuin järki ja ajattelu peliin eli miksi olet mustasukkainen, miksi et luota kumppaniisi, miksi haluat omistaa hänet, miksei hän voi elää niin kuin parhaaksi näkee. Yleensä mustasukkaisuus ei ole osoitus toisesta välittämisestä vaan halusta hallita ja kontrolloida sekä omasta huonosta itsetunnosta. Eli ala kelata näitä asioita. Mustasukkaisuus ei kuulu hyvään parisuhteeseen. Luottamus ja toisen kunnioitus kylläkin.
Kyllähän tuntemuksilleen ja tunteilleen "voi" jotain tehdä. Mutta jos on monta kertaa petetty, pitkä avioliittokin päättyi taannoin miehen uskottomuuteen, niin kyllä siinä menee aikaa ennenkuin oppii luottamaan 100 %:sti toiseen ihmiseen.. Se jos mikä romahduttaa itsetunnon (siinä olet oikeassa!). Olen aina käsittänyt, että mustasukkaisella ihmisellä ei ole itsellä puhtaat jauhot pussissa, mutta itse en sitä allekirjoita, koska itse TODELLAKIN olen uskollinen.
Minun kohdalla ei todellakaan ole kyse siitä ettenkö itse olisi uskollinen. Minulla vain yksinkertaisesti on huonoja kokemuksia miespuolisten kataluuksista, tarkoitan tällä mm. salailua ja valheita. Se että toimitaan selän takana loukkaa minua eniten, eikä sen tarvitse edes olla mitään fyysistä pettämistä.
Sitä juuri tarkoitin, että jos on elämänsä aikana kerran tai useammin tullut "petetyksi" tavalla tai toisella, niin on tosi vaikea täysillä luottaa (ainakaan alkuun) miesystävään, kuten minunkin tapauksessani!
..tuo mustasukkaisuus, itse kärsin siitä myös. Takana on 2 pidempää suhdetta jotka kumpikin oli pettämistä täynnä, uhkailua ja valheita. Nykyisessä suhteessa sellaista ei ole mutta pelkään kaiken entisen toistuvan. Kärsin tästä varmaan itse enemmän kuin mieheni ja olen nyt tunnustanut tämän ongelman. En halua tämän tuhoan suhdettani ja päätin hakea apua. Teen kaikkeni että selvitään tästä ja uskon että onnistunkin. Keväällä syntyy ensimmäinen lapsi ja senkin pitäisi kertoa jo jotain rakkauden määrästä, lapsia ei kuitenkaan vaan tehdä kenen kanssa sattuun =) Kovasti olen purrut hammasta etten sanoa kaikkea mitä ajattelen, olen jo loukannut miestäni niin paljon että hävettää. Olen mustasukkainen melkein kaikista naispuolisista kavereista, ilman syytä. Ruokin vain mielikuvitustani siitä entä jos..jne.. se saa nyt luvan loppua! Annan kyllä mielelläni tukeni jos vain haluat ja kuuntelen jos siitä on sinulle apua=) Tsemppiä!!