Vauvamme on pian 3 kuukautta vanha. Lapsen syntymän jälkeen avioliittomme on ollut melkoisen sekaisin. Iloisia ja onnellisia olemme tietenkin ihanasta tyttärestämme, mutta keskenään emme tule toimeen laisinkaan. Onkohan tämä normaalia uuden tilanteen luoma kriisi vaiko jotain vakavampaa!?!
Mieheni tekee paljon kotitöitä, auttaa kiitettävästi myös vauvan kanssa. Huomioi minua siis sillä tavalla. Mutta muuten huomioiminen, puolin ja toisin on jäänyt kokonaan. Läheisyyttä ei enää ole ollenkaan. Kuljemme toistemme ohi puhumatta sanaakaan. Hyvän yön toivotus illalla on työn takana, äänessä ei entistä lämpöä. Kaikki on niin väkinäistä ja hankalaa. Sisälläni suuri ahdistus ja usein itken tilanteen tuomaa tuskaa.
Niin psyykkinen kuin fyysinen suhteemme on täydellisesti jäässä. Ei ystävällisiä sanoja, ei seksiä. Kumpikaan ei kykene toista lähestymään. Onneksi jaksamme ja haluamme kuitenkin molemmat "leperrellä" vauvalla ja pitää hänestä kaikin puolin huolta. Kauhistuttaa vaan ajatus siitä, että tytön vanhemmat eivät kosketa toisiaan enää millään tavalla.
Luulen, että olen kärsinyt jonkin asteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Olen aina ollut suhteessamme vahvempi osapuoli ja nyt kun tarvitsisin erityisesti henkistä tukea, ei mieheni osaa sitä antaa. Kun mieli on maassa ja kamala rakkauden kaipuu, ei auta, että mieheni täyttää tiskikoneen. Koko olemukseni, mieleni ja kehoni huutaa: "Halaa, paijaa ja purista lujaa... Anna täten voimaa ja uskoa tulevaan... Rakasta minuakin!!!". Mieheni ei kuitenkaan ole ymmärtänyt viestiäni. Vaikka suoraankin olen näistä tuntemuksistani puhunut. Hänen on niin kovin vaikeaa näyttää tunteitaan, vai onkohan niitä enää laisinkaan.
Tunnen välillä suurta vihaa miestäni kohtaan ja tämä pelottaa. Vihaan sitä, että hän ei välitä ahdistuksestani, ei ainakaan siltä vaikuta. Vihaan sitä, ettei hän silittele ja pidä hyvänä. Ettei hieman hiero kipeitä hartioitani. En ole hyvä vaimo minäkään, mutta usein yritän ryhdistäytyä. Teen ruuat valmiiksi päivittäin, sytytän usein sydänkynttilän ruokapöytään... halaan ja taputan pepulle... yritän näyttää parhaani mukaan, että vaikeuksistamme huolimatta välitän. Mutta nyt en enää jaksa yrittää, enkä edes tiedä haluanko. Olen masentunut ja alakuloinen. Ennen hymyilin paljon, se oli oikein "tuotemerkkini", mutta nyt hymykin on hyytynyt. Usein mietin, että rakastanko häntä enää. En tiedä. Pelottaa.
Sydämeni tuntuu tyhjältä ja todella yksinäiseltä. Läheisiä ystäviä tai sukulaisia minulla ei ole asuinpaikkakunnallamme
ja tämä lisää yksinäisyyttäni.
Mitä teen?
Suhde sekaisin =(
7
1073
Vastaukset
- Sara
Vaikutan varmaan todella itsekkäältä ja myönnän, että olenkin. Tuntuu vaan, että olen ansainnut huomiointia, sitä, että mieheni tekisi enemmän aloitteita henkisellä tasolla. Että hän hoksaisi sen, että piristämällä minua voisi olla "ihmeitä tekevä vaikutus". En vaadi suuria, arvostan arkielämän pieniä mukavia hetkiä. En edes muista, milloin mieheni olisi minua kunnolla ja aidosti halannut. Kun takana on 9 kuukauden odotus mielialavaihteluineen, todella rankka synnytys ja rankat jälkioireet sekä äidin roolin opettelu... onko kohtuutonta ja liian itsekästä vaatia sitä, että mies osoittaisi tunteitaan ja olisi mahdollisesti myös pikkaisen ylpeä omasta vaimostaan!?! Olen kuitenkin selviytynyt mielestäni ihan kunnialla viime aikojen muutoksista. Ja silti tuntuu, etten ole tehnyt tarpeeksi ja etten ole hyvä äiti / vaimo. Mieheni ei kannusta minua, vaan pikemminkin tuo esille niitä asioita, joissa olen "heikko" ja epävarma. Tämä syö minua sisältä ja kalvaa suhdettamme. Ja sitten tulee se itseinho... ja inho tätä avioliittoa kohtaan. Ei hyvä!!!
- se johtuu
vauvasta,väsymyksestä ja hormooneista.Se menee ohi ihan varmasti.
Vauva muuttaa kuitenkin sitä parisuhdetta,alapää on kipeä,rinnat on kipeät ja täynnä maitoa.Mieliala heittelee laidasta laitaan.
Minulla on kestänyt aina puolisen vuotta synnytysten jälkeen jonkinasteinen matalapaine,kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Se ei ole itsekästä,se on normaalia. - Sara
se johtuu kirjoitti:
vauvasta,väsymyksestä ja hormooneista.Se menee ohi ihan varmasti.
Vauva muuttaa kuitenkin sitä parisuhdetta,alapää on kipeä,rinnat on kipeät ja täynnä maitoa.Mieliala heittelee laidasta laitaan.
Minulla on kestänyt aina puolisen vuotta synnytysten jälkeen jonkinasteinen matalapaine,kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.
Se ei ole itsekästä,se on normaalia.Hei! Niinhän se varmasti on, että mielialan heittelyt on ihan normaalia tässä tilanteessa. Ja todellakaan en ole mikään helppo kumppani, joten on siinä miehelläkin sopeutumista. Jospas se minullakin / meillä tämä matalapaine hellittää. Kiitos vastauksestasi!
- Tappi
Täällä on ihana sama tilanne joten muista että et ole ainoa. Päivä kerrallaan mennään...joskus paremmin ja välillä taas kaikki romahtaa niskaa mutta onneksi osaamme nauttia pienokaisesta joka on meille suotu.
Puhumattomuus on pahin asia mitä tiedän ja se vie asiat ihan solmuun mutta minkäs teet kun ei vaan jaksa asioista edes enään puhua vaan haluaisi välillä että toinen ottaa ns. ohjat käsiin. Ja päästäisi mut lomalle...- Sara
Juuri noin ajattelen, että "ottaisipa mieheni ohjat käsiinsä" ainakin joissakin asioissa. Tuntuu, etten kykene "repeämään" joka suuntaan. On raskasta tuntea, että lähes kaikkiin päätöksiin tarvitaan minun mielipiteeni... ainakin ne pienimmät voisi mieheni hoitaa. Mutta jospas se tästä vielä iloksi muuttuu. Kiitos vastauksestasi! :)
- samanlainen
tilanne, tosin poika täyttää pian vuoden ja toinenkin lapsi on jo tulossa. Kyllä meillä joskus satunnaisesti pientä ymmärrystä ja hellyyttäkin saadaan aikaiseksi, kun oikein yrittää, mutta väsymyksellä on hyvin suuri voima. Minullakaan ei ole täällä mieheni kotipaikkakunnalla ns. omaa elämää, tätä kotitouhuilua lähinnä vain päivästä toiseen. Aikaisemmin minulla oli paljon tai ainakin riittävästi ystäviä ja siihen tottuneena tämä yksinäisyys ja puhumisen tarve raastaa joskus kovastikin. Yritän luottaa siihen, että olosuhteet tästä paranevat. Alemmuuden ja riittämättömyyden tunne on turhaa, mutta sitä koen jatkuvasti. Voimia sinulle, että jaksaisit. :-)
- Sara
Hei!
Tänään on onneksi parempi aamu, typykkä naureskellut paljon ja se nostaa äiskänkin mielialaa paljon! Myös mieheni kanssa eilen parempi päivä, ei pahemmin mökötystä tai huutoa eli kylläpä tämä tästä. Ei vaan saisi sortua liiaksi miettimään / murehtimaan asioita, mutta minkäs luonnolles teet!?! Yritetään pitää mieli korkealla... tai ainakin suht tasaisella!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p565735Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "752902Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella212137No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol401925Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1611829- 191818
Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v51548Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy83117281-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome191171Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah69996