Nyt on taas tullut palstalle kauheasti niitä kirjoituksia, että mitä mä teen, naapurin koira ulvoo ym.
Tässä on tosi tarina siitä, mitä mä tein 4 vuotta sitten, 16 vuotiaana.
Olin juuri tullut koulusta kotiin, kun näin ikkunastani suuren boxeriuroksen juoksestelevan kadulla, seuraten lapsia, jotka juoksivat sitä karkuun, hyppien autotielle, autojen tehdessä lukkojarrutuksia ym.
Katsoin ikkunastani hiukan aikaa, jos joku tulisi ottamaan koiran kiinni, mutta ketään ei näkynyt.
Niinpä nappasin oman koirani talutushihnan ja lähdin ottamaan boxerin kiinni, ennen kuin jota kuta sattuisi.
Sain koiran kiinni ja huoamasin, että se oli kuin luuta ja nahkaa vain! Aivan karmiva luuranko! Ja käyttäytyi ulkona niin kuin ei olisi siellä viikkoon ollut.
Soitin poliisille, ja tein ilmoituksen löydetystä koirasta. Käskivät odottaa koiran kanssa ja soittaisivat takaisin, jos omistaja soittaisi heille.
No siinähän sitten olin ulkona koiran kanssa. Kotiin en voinut viedä sitä erittäin reviiritietoisen narttukoirani takia. Niinpä lähdin koiran kanssa lenkille. Lähes kahden tunnin jälkeen rupesin kyselemään aivan tuntemattomilta ihmisiltä kadulla, josko he tuntisivat koiraa, omistajaa, kotipaikkaa, sillä poliisista ei ollut kuulunut mitään.
Vihdoin yksi pikkutyttö tunnisti koiran. Hän vei meidät kerrostalolle, jossa kyseisen huoneiston ovi oli auki. Koira oli siis karannut itse.
Koira laittoi täyden nelitassu jarrutuksen päälle päästessämme rappukäytävään. Se ei selvästikään halunnut takaisin kotiinsa. Vastoin tahtoani laitoin koiran kuitenkin huoneistoon ja oven takalukossa kiinni.
Kaikki ei silti ollut kohdallaan, eteisessä oli ainakin kolmen päivän Helsingin Sanomat, siinä asennossa lattialla, kun ne postilaatikosta tulevat sisälle, ja haju talon sisältä ei ollut mitenkään miellyttävä.
Soitin uudestaan poliisille ja he käskivät soittaa kunnan eläinlääkärille. Niin tein ja sen jälkeen rupesin keräämään todistusaineistoa. Kävin joka päivä aamulla, päivällä ja illalla pimputtamassa ovikelloa, josko koiran omistaja olisi jo tullut kotiin. Tarkistelin myös mikäli siellä palaa valoja ym. Kiipesin myös parvekkeelle ja juotin ja syötin koiraa tuuletusikkunan kautta viikon ajan ja joka päivä raportoin tekemiseni kunnaeläinlääkärille.
Lopulta eläinsuojeluviranomaiset tulivat ja talonmies avasi heille oven. Koira otettiin pois ja vietiin Helsingin eläinsuojelukeskukseen.
No, myöhemmin tuli myös minulle kutsu oikeuteen todistajaksi. Todostin miestä vastaan ja oikeudessa myös naapurit kertoivat koiran kaivaneen seiniä ym öisin. He eivät olleet silti kuin jättäneet lappuja oveen, että hoida koirasi.
Mies sai kuuden vuoden eläintenpito kiellon, ja mojovat sakot.
Entäs koira? 9 vuotia boxeri sai uuden rakastavan kodin ja tuntui maailman parhaalta kun sen uudet omistajat tulivat oikeudessa kiittämään minua koirastansa.
Siis älkää ihmiset vain ihmetelkö vaan puuttukaa rohkeasti asioihin. Tekemällä saa paljon enemmän aikaiseksi kuin vain puhumalla.
Hauskaa kesänjatkoa kaikille!
Tässä on tosi tarina siitä, mitä mä tein 4 vuotta sitten, 16 vuotiaana.
Olin juuri tullut koulusta kotiin, kun näin ikkunastani suuren boxeriuroksen juoksestelevan kadulla, seuraten lapsia, jotka juoksivat sitä karkuun, hyppien autotielle, autojen tehdessä lukkojarrutuksia ym.
Katsoin ikkunastani hiukan aikaa, jos joku tulisi ottamaan koiran kiinni, mutta ketään ei näkynyt.
Niinpä nappasin oman koirani talutushihnan ja lähdin ottamaan boxerin kiinni, ennen kuin jota kuta sattuisi.
Sain koiran kiinni ja huoamasin, että se oli kuin luuta ja nahkaa vain! Aivan karmiva luuranko! Ja käyttäytyi ulkona niin kuin ei olisi siellä viikkoon ollut.
Soitin poliisille, ja tein ilmoituksen löydetystä koirasta. Käskivät odottaa koiran kanssa ja soittaisivat takaisin, jos omistaja soittaisi heille.
No siinähän sitten olin ulkona koiran kanssa. Kotiin en voinut viedä sitä erittäin reviiritietoisen narttukoirani takia. Niinpä lähdin koiran kanssa lenkille. Lähes kahden tunnin jälkeen rupesin kyselemään aivan tuntemattomilta ihmisiltä kadulla, josko he tuntisivat koiraa, omistajaa, kotipaikkaa, sillä poliisista ei ollut kuulunut mitään.
Vihdoin yksi pikkutyttö tunnisti koiran. Hän vei meidät kerrostalolle, jossa kyseisen huoneiston ovi oli auki. Koira oli siis karannut itse.
Koira laittoi täyden nelitassu jarrutuksen päälle päästessämme rappukäytävään. Se ei selvästikään halunnut takaisin kotiinsa. Vastoin tahtoani laitoin koiran kuitenkin huoneistoon ja oven takalukossa kiinni.
Kaikki ei silti ollut kohdallaan, eteisessä oli ainakin kolmen päivän Helsingin Sanomat, siinä asennossa lattialla, kun ne postilaatikosta tulevat sisälle, ja haju talon sisältä ei ollut mitenkään miellyttävä.
Soitin uudestaan poliisille ja he käskivät soittaa kunnan eläinlääkärille. Niin tein ja sen jälkeen rupesin keräämään todistusaineistoa. Kävin joka päivä aamulla, päivällä ja illalla pimputtamassa ovikelloa, josko koiran omistaja olisi jo tullut kotiin. Tarkistelin myös mikäli siellä palaa valoja ym. Kiipesin myös parvekkeelle ja juotin ja syötin koiraa tuuletusikkunan kautta viikon ajan ja joka päivä raportoin tekemiseni kunnaeläinlääkärille.
Lopulta eläinsuojeluviranomaiset tulivat ja talonmies avasi heille oven. Koira otettiin pois ja vietiin Helsingin eläinsuojelukeskukseen.
No, myöhemmin tuli myös minulle kutsu oikeuteen todistajaksi. Todostin miestä vastaan ja oikeudessa myös naapurit kertoivat koiran kaivaneen seiniä ym öisin. He eivät olleet silti kuin jättäneet lappuja oveen, että hoida koirasi.
Mies sai kuuden vuoden eläintenpito kiellon, ja mojovat sakot.
Entäs koira? 9 vuotia boxeri sai uuden rakastavan kodin ja tuntui maailman parhaalta kun sen uudet omistajat tulivat oikeudessa kiittämään minua koirastansa.
Siis älkää ihmiset vain ihmetelkö vaan puuttukaa rohkeasti asioihin. Tekemällä saa paljon enemmän aikaiseksi kuin vain puhumalla.
Hauskaa kesänjatkoa kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
HYVÄ HANNA! Olet loistava esimerkki.... ei monikaan oikeesti viitsi nähdä tuollaista vaivaa "yhden eläimen eteen". Kyllä minäkin tällaisessa tapauksessa tekisin varmasti niinkuin sinäkin, mutta eteen ei onneksi ole vastaavanlaisia tilanteita osunut. Hyvää kesää sulle ja hauvelille!
Minnie Hauva
moi! mun isosisko hoitaa koiraa jota on rääkätty, mutta se on kuitenkin saanut kodin, uuden hyvän kodin. voisitko auttaa vähän... miten sä sait tän viestin tänne? pitääkö olla jäsen? toivottavasti voit auttaa... t: koirahullu
Itselleni on tapahtunut melkein samanlainen tarina, alku voisi olla minun kirjoittamaani (paitsi koira oli landseer), mutta lopussa kävi niin että syy miksi koira pisti jarrut asuntoon mennessä päälle, oli se että asunnossa makasi kuollut mies (ihmeen hyvin piilossa). Asunto oli kamalassa kunnossa, ja miehelle oli tapahtunut jotain, minua ei päästetty sisään, mutta pidin koirasta huolta kunnes se haettiin turvaan.
Niin, lain mukaan eläimen pitää olla kuolleeksi rääkätty ennenkuin
voidaan tehdä mitään...
Näitä tapauksia kymmenien koirien/kissojen kasvattamoista on valtavasti
(Viitasaari, Nakkila, Juuka, Kärkölä...). Ihmetyttää kuka ostaa koiransa
tällaisesta paikasta??!!
Jokainen ostettu pentu toki "pelastuu", mutta toisaalta kaupankäynti
innostaa näitä vastuuttomia kasvattajia lisäämään pentujen määrää!
HYVÄ HANNA! Teit todella upeasti toimiessasi noin. Todella harva ihminen näkee vaivaa tuolla tavalla. Valitettavan usein ihmiset vain seuraavat sivusta ja viattomat luontokappaleet joutuvat kärsimään aiheetta! Ihanaa oli myös se että koira löysi hyvän kodin vaikka oli jo tuonkin ikäinen! Koira sai/saa elää ainakin hyvän loppuelämän ja uskon että se rakasti joka solullaan uusia omistajia!!! HYVÄÄ KESÄÄ SULLE HANNA!