Olen eronnut 1980 luvulla,ensin oli vähän vaikeaa,mutta kun rupesin tottumaan tähän,en vaihtaisi mistään hinnasta,aikansa kutakin,kerkisin olla naimisissa 23v ,että tiedän mitä se on .Ja nyt yksin,on se niin kiva laittaa ruokaa juuri sitä,mistä tykkää kulloinkin,voi mennä päiviksille,koska haluaa,ja nukkua just niin kauan ,kun haluaa .katsoa tv,juuri sitä kanavaa ,missä tulee sinun lempi ohjelmasi,minä olen löytänyt plussaa enemmän tästä yksin olosta.
nimimerkki "ONKO"
22 V.OLLUT YKSIN
3258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
-Itselläni on takana 34 vuoden avioliitto.-Ensimmäisinä vuosina yksinolo oli tuskallista kaikin puolin,mutta sitten aloin nauttia siitä ja löytyihän siitä paljon hyviä puolia.Se aika oli tavallaan itsensä löytämistä ja itseensä tutustumista.Siinä vaiheessa,kun tämä nautittava "tasapaino" elämääni oli löytynyt,ilmestyi kuvioihin "täydellinen aviomies" ja nyt on ollut uskomattoman helppoa elää kaksin.-Kerroin juuri tänään 25-vuotiaalle nuorimmaiselleni,pojalleni:"Et voi uskoa,miten onnellinen olen tänään!!!"-Hän viisaasti ja verkkaisesti totesi:"Niin,jokaisen onnellisuuden mitta on niin erilainen."
-Yksin voi olla onnellinen ja kaksinkin se on täysin mahdollista.-Kaipaan itse- ja varmasti jokainen kaipaa ja tarvitsee myös parisuhteessaan yksinolon vapautta.(Puhtaassa ja hyväksyttävässä mielessä).-Yksinelävä ihminen ei ole mitenkään "vajaa".Se on myös TÄYTTÄ ELÄMÄÄ.
-Ystäviä kuitenkin tarvitsemme jokainen aika ajoin,vaikkei sitä omaa rakasta vierellä olisikaan.-Oman elämäni motto on se,että yritän huomioida LÄHIMMÄISEN.Olenhan itsekin ihminen ja tiedän,mitä on olla YKSIN.-Hyvä,että toit esille yksinolon positiiviset puolet!
Ilmeisesti on niin, että ensin on elettävä kaksin, jotta voisi arvostaa yksinelämistä.
Kuinka paljon onkaan sellaisia, jotka eivät ole koskaan eläneet kaksin eivätkä haluaisi elää yksin!
Niin.Tuo on aivan totta!