yksinäisyys

Tottakai kaverit häippäsee:)
Sinusta kun ei ole enää samanlailla seuraa heille kuin ennen. Sinä kun et osaa muusta puhua kuin vauvasta. Kaikki pyörii hänen ympärillä. Kavereiden jutut eivät voisi vähempää kiinnostaa. Lapsettomille(?) ystävillesi olet siis äärettömän tylsä ja itsekeskeinen juuri tällä hetkellä.

Niin se kuuluu ollakin. Sinä elät nyt lastasi varten ja jossain välissä huomaat, että ne parhaimmat ystävät odottavat kyllä. Ja lapsen myötä saat uusia tuttavia.

Minulle kävi niin, enkä loppujen lopuksi ole menettänyt yhtään ystävää lapsen takia. Arvomaailma vaan muuttuu, kun eletään eri tahtiin.

Elä nyt lapsellesi, kyllä ystäviä aina löytyy

Minä vasta odotan ensimmäistäni. Mutta ilman ystävää. Ei siis ole oikein ystäviä, mitä menettää lapsen synnyttyä. Yksi ystävä on, josta tulee myös pikkuisen kummi. Tiedän, ettei hän jätä. Asumme kaukana toisistamme, mutta pidämme yhteyttä hyvin paljon.

Silti tuntuu, että olisin niin yksin. Tahtoisin ystäväkseni ihmisen, jolla olisi lapsi tai joka odottaisi. Tahtoisin ystävän täältä, missä asun. Täältä en tunne ketään, ei ole yhtään ystävää. Olen siksi nyt muuttamassa täältä kovasti pois, josko isommasta paikasta löytyisi ystävä. *huok*

ei kyllä kadonnu mihinkää. Raskauden aikanaki ne hyvät ystit jätti omii bilesuunnitelmii ja lähti mun kanssa kävelee vaa kaupungille ja tekee kaikkee suht normaalii. Käytii yhes ostaa pikkuselle vaatteit ja kaikkee. Mun frendit on suurinosa 17->

kyllähän sen ymmärtää et suhde niihin muuttuu äitiyden myötä mutta mulla se pysyny toistaiseks kasassa kuitenki,soitella,tekstaillaa, mailit lentää ja välillä kyläski käydää ku aikaa riittää.Kiva huomata et 17vuotias ysti (vanha ysti) tulee yllättäen käymää ja kysyy tarviinko apuu ja tuo pikkuselle jonku lelun. Must hienoo et ystit on säilyny mut ainahan se ystävyyttä muuttaa et lapsi tulee.


Kuitenki on mulla uusii ystävii myös,äitei et ymmärtää myös asioit pareemin.

Tällaisessa tilanteessa paljastuvat ne "oikeat" ystävät,kuten siskoni aina sanoo että "kun sinulla on vaikeaa,niin oikeat ystävät auttavat sinua" ja tottahan se on.Onko sinulla esim.sisaruksia jotka voisit luokitella ns.ystäviksi?Sä et maininnu ikääs tossa viestissä,mutta et ainakaan vaikuttanut miltään ikälopulta..=) Itse en ole vielä kerennyt synnyttää(vielä kuukausi jäljellä) ja "ystäviä" on tulossa suuri joukko jo laitokselle minua katsomaan,mutta oma käsitykseni näistä ihmisistä on se että heitä ei muuten kiinnostaisi olla ystäviäni,mutta kun saan lapsen niin he haluavat olla hänen kanssaan tekemisissä ja minä olen vain yksi kärpäsen paska katossa,niin ei sekään ole oikeaa ystävyyttä.Jos vastaat tähän viestiin jotain,niin minusta olisi todella mukava mailata sinulle,eli jos rohkenet laittaa maili osoitteesi niin voit olla varma,että (ainakin olisin valmis olemaan=))uusi ystävä tiedossa =)

Itselläni on tilanne sellainen ettei ystäviä ole juurikaan täällä kotipaikkakunnalla ollutkaan (olen muutellut paljon) mutta todellakin ne vähäisetkin ovat jääneet. Ja nyt niitä ystäviä tarviisi päiviä piristämään tai pystyn kyllä mielestäni itsekkin toisten päiviä piristämään! Joskus suorastaan sapettaa kuinka ihmiset ei ajattele miten nuo suurenmoiset lapset vaikuttavat meidän "perheellisten" elämään. Eli kaikkea ei voi tehdä ja just sillä punaisella sekunnilla. Kaikki vaatii suunnittelua ja järjestelyä.
Haluaisinkin tutustua toisiin äiteihin jotka tahtovat silloin tällöin touhuta vähän muutakin kun vaipanvaihtoa ja vellipullon lämmitystä, näin olisi molemmin puolinen ymmärrys asiaan!
Laittakaa emailia tulemaan jos samat ajatukset! [email protected]