Orkku Orava on tympääntynyt ja päättää siksi lähteä 50 hehtaarin metsään hengailemaan koulukavereittensa kanssa. Mutta sekään ei tunnu auttavan yhtään. Kaikki pojat puhuvat vain tulevasta viikonlopusta ja siitä, kuinka he aikovat iskeä metsän kuumimman mimmin, Misukan.
Kieltämättä Misukassa on jotain, joka saa pojan kuin pojan kääntämään katseensa ja muutamista peräänajoistakin metsän vilkasliikenteisellä pääväyläylläkin on kerrottu, mutta sekään nyt kiinnostanut Orkkua.
Siispä Orkku lähti vaeltemaan joen varteen ja eipä aikaakaan, kun ajatuksissaan vaelteva Orkku törmäsi johonkin.
"Katso eteesi, senkin oravanpoju!"
Se oli Misukka, joka seisoi kädet puuhkassa närkästyneen näköisenä Orkun edessä.
"Mitäs siinä uhoat, olisit väistänyt, kun kerran näit minun tulevan." Vastailee Orkku.
Misukka hämmentyy hetkeksi, koska ei ole tottunut toisten puhuvan hänelle tuohon sävyyn.
"Sinähän taidatkin olla oikea sitkeä oravapoju. Mikäs sinun nimesi on?" Kyselee Misukka.
"Orkku mä olen, entäs sitten?"
"Nomen est omen, vai...?" vastailee Misukka ja heläyttää pienen kirkkaan naurun.
"Mitäs sinä oikein luulet itsestäsi, taidat olla aika leuhka ruotsin-suomalaisorava, vai?" Orkku ei ole oikein kielitunneilla pysynyt mukana, joten latina ja ruotsi kuulostivat hänestä melkolailla samalta.
"Sinäpäs hassu orava olet, Orkkuseni. Se oli latinaa ja tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että nimesi on enne..hah! No onko se enne?" Misukka tiedustelee veikeä ilme kasvoillaan.
"On se varmaan, oon mä sen verran kova jätkä.."Vastailee Orkku tietämättä yhtään mistä Misukka oikein jutteli.
"Ohooohooo oh la laa...Et taida edes tietää, mistä minä puhuin"
"Tiedänpäs, varmasti tiedän...Se on tuota sellainen niinku tuota niinku juttu."
"Juttu, varmasti on juttu...Oletkos koskaan ollut tyttöjen kanssa?" Misukka katselee suoraan Orkkua silmiin ja silloin Orkku alkaa ymmärtää, että tässä onkin kyse jostain ihan uudesta asiasta, mutta mistä.
Orkku ei halua vastata tuohon kysymykseen, koska hänen mielestään tytöt ovat vain juoruilevia ja kikattelevia tylsimyksiä, jotka ei ymmärrä poikien ja nuorten miesten (niinkuin Orkku itseään jo selkeästi piti) asioista mitään. Eihän tytöt osanneet pitää kunnolla edes hauskaa.Ne vaan kävi vaatteita katseleen kaupoissa ja sitten ne räpelsivät nokkaansa kaikenlaisia tököttejä kotonaan ollakseen paremman näköisiä. Kaikenkaikkiaan tytöt olivat Orkun mielestä aikaslailla turha keksintö. Isosiskot ainakin olivat just sellaisia.
Niinpä Orkku kääntyi kannoillaan ja jätti Misukan siihen itsekseen ihmettelemään.
Kieltämättä Misukka oli uuden tilanteen edessä, koska koskaan ei kukaan poika lähtenyt hänen luotaan vapaaehtoisesti, vaan aina niitä piti hätyytellä."Taitaa olla kova sälli tuo Orkku.." Mietti Misukka lähtiessään jatkamaan omaa matkaansa.
(Jatkuu...jos on aikaa..Kjäh!)
Kieltämättä Misukassa on jotain, joka saa pojan kuin pojan kääntämään katseensa ja muutamista peräänajoistakin metsän vilkasliikenteisellä pääväyläylläkin on kerrottu, mutta sekään nyt kiinnostanut Orkkua.
Siispä Orkku lähti vaeltemaan joen varteen ja eipä aikaakaan, kun ajatuksissaan vaelteva Orkku törmäsi johonkin.
"Katso eteesi, senkin oravanpoju!"
Se oli Misukka, joka seisoi kädet puuhkassa närkästyneen näköisenä Orkun edessä.
"Mitäs siinä uhoat, olisit väistänyt, kun kerran näit minun tulevan." Vastailee Orkku.
Misukka hämmentyy hetkeksi, koska ei ole tottunut toisten puhuvan hänelle tuohon sävyyn.
"Sinähän taidatkin olla oikea sitkeä oravapoju. Mikäs sinun nimesi on?" Kyselee Misukka.
"Orkku mä olen, entäs sitten?"
"Nomen est omen, vai...?" vastailee Misukka ja heläyttää pienen kirkkaan naurun.
"Mitäs sinä oikein luulet itsestäsi, taidat olla aika leuhka ruotsin-suomalaisorava, vai?" Orkku ei ole oikein kielitunneilla pysynyt mukana, joten latina ja ruotsi kuulostivat hänestä melkolailla samalta.
"Sinäpäs hassu orava olet, Orkkuseni. Se oli latinaa ja tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että nimesi on enne..hah! No onko se enne?" Misukka tiedustelee veikeä ilme kasvoillaan.
"On se varmaan, oon mä sen verran kova jätkä.."Vastailee Orkku tietämättä yhtään mistä Misukka oikein jutteli.
"Ohooohooo oh la laa...Et taida edes tietää, mistä minä puhuin"
"Tiedänpäs, varmasti tiedän...Se on tuota sellainen niinku tuota niinku juttu."
"Juttu, varmasti on juttu...Oletkos koskaan ollut tyttöjen kanssa?" Misukka katselee suoraan Orkkua silmiin ja silloin Orkku alkaa ymmärtää, että tässä onkin kyse jostain ihan uudesta asiasta, mutta mistä.
Orkku ei halua vastata tuohon kysymykseen, koska hänen mielestään tytöt ovat vain juoruilevia ja kikattelevia tylsimyksiä, jotka ei ymmärrä poikien ja nuorten miesten (niinkuin Orkku itseään jo selkeästi piti) asioista mitään. Eihän tytöt osanneet pitää kunnolla edes hauskaa.Ne vaan kävi vaatteita katseleen kaupoissa ja sitten ne räpelsivät nokkaansa kaikenlaisia tököttejä kotonaan ollakseen paremman näköisiä. Kaikenkaikkiaan tytöt olivat Orkun mielestä aikaslailla turha keksintö. Isosiskot ainakin olivat just sellaisia.
Niinpä Orkku kääntyi kannoillaan ja jätti Misukan siihen itsekseen ihmettelemään.
Kieltämättä Misukka oli uuden tilanteen edessä, koska koskaan ei kukaan poika lähtenyt hänen luotaan vapaaehtoisesti, vaan aina niitä piti hätyytellä."Taitaa olla kova sälli tuo Orkku.." Mietti Misukka lähtiessään jatkamaan omaa matkaansa.
(Jatkuu...jos on aikaa..Kjäh!)
Vastaukset 14
Vanhimmat
On aamu ja Orkun äiti käy herättelemässä lapsia aamupalalle. Avattuaan Orkun huoneen oven, niin äiti menee aivan sanattomaksi. Orkun huoneessa on aika hämärää, mutta äiti ei voi olla huomaamatta telttamaista muodostumaa hänen peitossaan...Herrasenjestas sentään!!!
Äiti kipaisee keittiöön, jossa isä Orava juo aamukahviaan. Meidän pojasta taitaa tulla mies..siis tuota..niinku sillä taisi olla sellainen aamu..no tiedäthän sinä..No siis ihan hillitön teltta pystyssä..Äiti sopertelee ja änkyttää näkemäänsä.
"No sittenhän poika on tullut isäänsä, hyvä poika! niin sitä pitää! Heh heh"
"Herkiätkös siinä..Se oli siis valtavan kokoinen..siis se..Ei sinulla sellaista ole, joten lopeta nauramasta." Äiti luuli saavansa viimeisen sanan, mutta Isä ei ole moksiskaan.
"No sitten se on tullut Ukkiinsa. IsoIsälla oli kuule niiiiiiiiiin valtava, että..."
Isän lause jää kesken, kun Orkku tulee keittiöön kyselemään aamupalaa. Äiti ei katso sinnepäin, mutta isä myhäilee tyytyväisenä Orkulle ja tarjoaa pähkinäkulhoa pojalleen. "Poika, otahan tuosta pähkinöitä, niin jaksat puurtaa pitkän päivän, heh heh!"
Orkku ihmettelee vanhempiensa käytöstä, mutta ihmettelee samalla myös häntäänsä, joka aamulla oli sojottanut ihan minne sattuu ja oli ollut aika talkoot saada se pujoteltua housun aukosta ulos. Mikähän sitä häntää oikein vaivasi? No nyt se kuitenkin jöpötti terhakkaasti pystyssä taaksepäin ja kaikki oli siis kunnossa.
"No poika, jokos on tyttöystävä viikonlopuksi katsottuna? Perjantaina on isot pirskeet 50 hehtaarin metsän nuorisotiloilla. Oletkos sinä menossa?"
"En mä tiedä..saattaahan se olla että menen sinne, mutta en mä vielä tiedä." Vastailee Orkku hitaasti ja ihmettelee isänsä myhäilyä.
"Vai vielä tyttöjä.. Sellaisten kanssa en varmasti rupea koskaan vehtaileen" Miettii Orkku ja jatkaa ateriointiaan.
(Jatkuukohan..no katsellaan, jos pähkinät vaan riittää..Kjäh!)
kerran. Sinähän ihan sexy juttuja olet alkanu kirjottelemaan, eihän siinä mitään pahaa, täytyyhän Orkunkin joskus kasvaa aikuiseksi:)
Vai 50 hehtaarin metsä, toihan oli VÄHÄN niinkuin Nalle Puhista, kuinkahan moni täällä alkaa kirjotuksestas puhista:))
Mielenkiinnolla odotan, jatka vain samaan tapaan.
HYVÄ JERMULIINI!!!!
kyllä noita juttuja on niin ihana lukea!!Harmi taas loppu kesken...
Ei mene ku kul...in luikaus ku ne jo loppuu....:))) oot sit mahtava tyyppi Jermuseni...meitin kirjailija...;)
Hymyilin taas päiväni jutulle, kiitti!
Sain syysloman, joten tukiopetus nyt keskeytyy viikoksi.
Mutta jatkan virtuaalisesti..lukemalla tarinoitasi.
Ja sehän vaatii vankkaa itsekuria!
Millä tavoin toivot, että kirjoitelmiisi otetaan kantaa vai "nielaistaanko ne purematta"?
kiva ja mukava oli myös se ruusujen tappelus.
:)kiittäen, t.tuntematon
jäsentelyä.
-Kijoituksissasi niin voisi niitä lukea.
Sovittelisitkos sille oravalle kävyn persereikään ?
taiat olla teen ystävä !?:)
Punahilkka ja Susi-Hukkanen tapasivat metsässä.
-Minne olet menossa, kysyi Susi?
-Menen lammelle pillua pesemään.
-Voi vittu, kylläpä tämäkin satu on muuttunut, tuumasi Susi-Hukkanen.
Sen mittainen se....
Ei voi muuta ku nauraa..:))
Mies tuli kotiin messumatkalta komea palkintopokaali mukanaan. Vaimo kyseli että mistä olet tuon saanut. No messuilla oli mulkunmittauskilpailu ja minä voitin sen ylivoimaisesti! Mitä, oletko sinä mennyt julkisesti näyttelemään vehjettäsi, sanoi vaimo. Enhän minä enää kehtaa edes ulos mennä!
Mies vastasi: "En minä sitä kokonaan näyttänyt vaan ainoastaan sen verran että voitin sen kilpailun!"
Aina vaan paranee :))))mitenkähän noi vitsit onki kaikkein hauskimpia...oikeen miesten toiveunia..meinaan ton koon takia;)
Orkun seikkailut ovat aina yhtä riemastuttavaa luettavaa.
Koska ilmestyy seuraava numero?