Minä olen loppu.Ihan niin loppuunpalanut että itkettää ja kiukuttaa vähän muka naurattaakin.olen 24 vuotias nainen,2 lasta ja juuri eronnut 10 vuoden suhteesta.
teen kahta työtä sekä monimuotoisesti opiskelen 2:ssa koulussa.
Pidän pää työstäni suunnattomsti ja samaa alaa opiskelenkin työni ohessa lisää...iltatyöni on tehdastyötä.
Nukkumaan en ole vuosiin pystynyt, väsyttää mutta uni ei tule.nykyään en pysty vielä 12 aikaan päivälläkään ns"ajattelemaan selkeästi"
Sairaslomaa en ole pitänyt viimeiseen 1,5 vuoteen kuin viikon kun kädestäni leikattiin hyvänlaatuinen kasvain pois.
Joka sunnuntai ajattelen että nyt haen sairaslomaa,en jaksa....sama jokaviikko...kenellekkään en osaa asiasta puhua mutta kirjoittaa osaan sitä,purkaa edes jotenkuten...
Tunnen itseni hyvin epäonnistuneeksi,äidiksi,työntekijäksi,ihmiseksi....on vaan niin paha olla
teen kahta työtä sekä monimuotoisesti opiskelen 2:ssa koulussa.
Pidän pää työstäni suunnattomsti ja samaa alaa opiskelenkin työni ohessa lisää...iltatyöni on tehdastyötä.
Nukkumaan en ole vuosiin pystynyt, väsyttää mutta uni ei tule.nykyään en pysty vielä 12 aikaan päivälläkään ns"ajattelemaan selkeästi"
Sairaslomaa en ole pitänyt viimeiseen 1,5 vuoteen kuin viikon kun kädestäni leikattiin hyvänlaatuinen kasvain pois.
Joka sunnuntai ajattelen että nyt haen sairaslomaa,en jaksa....sama jokaviikko...kenellekkään en osaa asiasta puhua mutta kirjoittaa osaan sitä,purkaa edes jotenkuten...
Tunnen itseni hyvin epäonnistuneeksi,äidiksi,työntekijäksi,ihmiseksi....on vaan niin paha olla
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luettelet ISON joukon vastuualueita, mitä SINULLA on hoidettavana: lapset, opiskelu, työ... onko ihme, jos jaksaminen loppuu?
Muutamia huomioita:
Kävisin ehkä lääkärillä...
Miettisin opintojen hiljentämistä tms.
Miehelläsi on tietenkin myös oma vastuunsa lapsista...
Riittää, kun on ihminen, saa epäonnistua ja väsyä ja palaa loppuun. Sinä vaadit itseltäsi paljon ja jossain vaiheessa akut tyhjenee. Hae apua ja lomaa ei yksin kukaan jaksa eikä tarvitse olla mikään supersuoriutuja.
Ole nyt itsellesi vähän kiltimpi ennenkuin on liian myöhäistä kun oikein masentuu ja palaa loppuun niin siitä on pitkä tie takaisin.
Mitä nopeammin myönnät itsellesi ettet jaksa ja saat apua sitä nopeammin saat voimasi takaisin!!!!
kun luin tekstisi. Ei kukaan jaksa kantaa noin raskasta elämää harteillaan, vaikka opiskelukin olisi kuinka mielekästä. Kun vuorokaudessa on vaan ne 24 tuntia. Niinkuin muutkin ovat kirjoittaneet, nyt katkaiset uupumuksesi heti alkuun! Anteeksi kun komennan, mutta mä poltin itseni loppuun liian pitkälle vähemmälläkin ja tie ylös on vaikea.
Sä et ole epäonnistunut yhtään missään! Sulla on vaan nyt liikaa asioita päällekkäin. Jo pelkkä ero on suuri stressitekijä. Hae apua ja sairaslomaa ja muista, että sairasloma on lepäämistä, ei opiskeluakaan, varten. Ja varmasti kouluissa ymmärretään sua, jos rohkenet kertoa opettajalle. Lapset päiväksi hoitoon tai miehelle ja sä teet päivällä yksin sitä, mikä tuntuu mielekkäältä tai et tee yhtään mitään! Ulkoilu luonnossa päivittäin on hyväksi, mutta nekin voi olla rauhallisia lyhyitä kävelylenkkejä.
Ja jos osaat kirjoittaa, tilaa lääkärille aika, kirjoita kirje lääkärille ja anna hänen lukea kirjeesi. Lyhyestä parin viikon unilääkekuurista voisit hyötyä, siinä ajassa niihin ei totu.