suuresti tekoani. Mieheni kännykkä oli jäänyt käsilaukkuuni ja se soi. No, siellä oli mieheni veli, joten vastasin ja höpöttelin hänen kanssaan jotain. Sitten iski uteliaisuus ja epävarmuus näinkin itsevarmaan naiseen. Tsekkasin keneltä oli tullut pari puhelua: entiseltä naisystävältä tietysti. Sen jälkeen kaikki järkevät ajatukseni hävisivät ja kuin huumassa luin vielä tältä naiselta tulleen viestin.
Siinä samassa, kun olin viestin avannut heräsin todellisuuteen. MINÄ! kaikista naisista, joka aina on vannonut etten mieheni kännykkään koske tein tuollaisen teon. Paniikki iski ja en keksinyt muuta ulospääsyä kuin poistaa viesti (muutenhan mies näkisi että se on luettu). Viestissä luki, että soita mahd pian. Ilmoitin miehelleni, että olin katsonut tulleet puhelut ja tämä nainen oli kaksi kertaa soittanut, että olisiko hänellä joku hätä tms. Tarjosin vielä miehelleni mahdollisuutta soittaa kännykästäni, joka oli kotona, tälle naiselle. Ihan sama kuulemma hänelle, jos tämä nainen oli soittanut.
En kertonut viestistä mitään. Häpeillen vielä pyytelin puheluiden katsomista anteeksi, mutta edelleenkään en puhunut viestistä mitään. Hävettää niin vietävästi, varsinkin kun olen pariin otteeseen ollut tästä naisesta mustasukkainen. Mieheni ilmoitti, että hänen puhelimessaan ei ole mitään salaista, että voin koska vaan katsoa sitä tms.
Nyt olen ihan paniikissa, jos jään kiinni ja tämä nainen kyselee mieheltäni, että miksi ei soittanut jne.
Pitäisikö tunnustaa vai kieltää ja unohtaa koko juttu? Mitä mieltä olette?
Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että tämä oli viimeinen kerta kun katsonkaan puhelimeen päin. Niin kamalat omantunnontuskat tuli.
Siinä samassa, kun olin viestin avannut heräsin todellisuuteen. MINÄ! kaikista naisista, joka aina on vannonut etten mieheni kännykkään koske tein tuollaisen teon. Paniikki iski ja en keksinyt muuta ulospääsyä kuin poistaa viesti (muutenhan mies näkisi että se on luettu). Viestissä luki, että soita mahd pian. Ilmoitin miehelleni, että olin katsonut tulleet puhelut ja tämä nainen oli kaksi kertaa soittanut, että olisiko hänellä joku hätä tms. Tarjosin vielä miehelleni mahdollisuutta soittaa kännykästäni, joka oli kotona, tälle naiselle. Ihan sama kuulemma hänelle, jos tämä nainen oli soittanut.
En kertonut viestistä mitään. Häpeillen vielä pyytelin puheluiden katsomista anteeksi, mutta edelleenkään en puhunut viestistä mitään. Hävettää niin vietävästi, varsinkin kun olen pariin otteeseen ollut tästä naisesta mustasukkainen. Mieheni ilmoitti, että hänen puhelimessaan ei ole mitään salaista, että voin koska vaan katsoa sitä tms.
Nyt olen ihan paniikissa, jos jään kiinni ja tämä nainen kyselee mieheltäni, että miksi ei soittanut jne.
Pitäisikö tunnustaa vai kieltää ja unohtaa koko juttu? Mitä mieltä olette?
Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että tämä oli viimeinen kerta kun katsonkaan puhelimeen päin. Niin kamalat omantunnontuskat tuli.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miehesihän on avoin kännykästään.Ei sitä silti pitäisi tutkia, mutta tuo todistaa, että hän on vilpitön.
Ehkä exä on takertuvaa sorttia, tai kyselisi joidenkin tavaroidensa perään tms.
Ei tuo kertomasi aseta mitään epäilyksen varjoa mielestäni miehesi päälle.
Kiitti vastauksestasi.
"Miehesihän on avoin kännykästään.Ei sitä silti pitäisi tutkia, mutta tuo todistaa, että hän on vilpitön."
Tiedän hänen olevan vilpitön ja tiedän, että toisen puhelinta ei pidä tutkia. Kuten viestissäni sanoin menin ihan paniikkiin kun "huomasin" tehneeni sen ja ihmettelenkin edelleen miksi sen tein.
"Ehkä exä on takertuvaa sorttia, tai kyselisi joidenkin tavaroidensa perään tms. "
Todennäköisesti. Eikä minua kiinnostakaan miksi hän soittelee. Mies on minun kanssani, olemee menossa naimisiin, lapsikin tilauksessa ja olen jo mustasukkaisuudestani päässyt yli, mutta ilmeisesti se jostain taka-alalta pullahti esiin, kun menin kännykän ratsaamaan.
"Ei tuo kertomasi aseta mitään epäilyksen varjoa mielestäni miehesi päälle. "
Ei asetakaan. Enkä epäilekään miestäni mistään, enää (joskus epäilin). Epäilen itseäni, että olenko minä oikeasti tällainen säälittävä urkkija-akka. No, nyt on ainakin helppo luvata itselle, että ei koskaan enää. Tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Kumppanin puhelimen tutkiminen luvatta on tietysti väärin, mutta ei kuitenkaan mikään hirvittävän kamalan häpeällinen rikos. On niitä pahempiakin tekoja, mitä ihminen voi tehdä. Kirjesalaisuudesta on lakikin olemassa ja tekstiviestiä voi verrata ehkä kirjeeseen, mutta kun samassa huushollissa eletään, niin voi toisen kirjeen vahigossakin avata. Jotkut parit avaavat aina toistensa kirjeet ja lukevat viestit yhteisestä sopimuksesta. Pitävät itsestään selvyytenä, ettei toisen kännykkä voi sisältää mitään dramaattisia, synkkiä salaisuuksia. Eri makuinen asia on sitten se, että järjestelmällisesti tutkii ja vakoilee ja kontrolloi toisen viestit. Ei samassa asunnossa, parisuhteessa elävien kännykät pitäisi olla niin kiellettyjä ja salaisuudet niin varjeltuja, että niiden avaamiseen tarvittaisiin paavilta lupa.
juuri tuon tarvinkin jonkun sanomaan. Olen vaan ollut yksityisyydestä niin tarkka. Ja nyt jo kuvittelin, että minusta on tulossa hullu kyttääjä jne.
Taidankin vaan unohtaa koko homman. Välitinhän kuitenkin viestin miehelleni, että häntä on yritetty tavoittaa. Ja tästä lähin pelaan avoimin kortein.
Kiitos viestistäsi.
Ei sinun kannata noin pahoja syyllisyydentunteita helliä, miehesihän suhtautui puhelujen tutkimiseen välinpitämättömästi. Siellä ei siis tosiaan ole mitään salaista. Viestin poistaminen oli tietysti väärin, olisit voinut vaikka kertoa, että teit sen vahingossa. Eräänlainen vahinko kai tuokin on.
Itselläni on puhelimessa jo työn puolesta tietoja, jotka eivät todellakaan kuulu kenellekään muulle kuin minulle, mutta senpä takia siinä onkin näppäinlukko koodin takana. Luota, mutta varmista, kuten tavataan sanoa.
Heippa,
Älä suotta stressaa tuollaisesta noin kamalasti. Jos oma naiseni olisi tehnyt samoin ja kertoisi minulle asiasta ja selittäisi olleensa mustasukkainen, en suuttuisi asiasta, sanoisin varmaan ettei poistele viestejä.
Jos saisin tietää exältäni lähetetystä viestistä olisi ihmeissäni. En ymmärrä miksi naiseni olisi mennyt poistamaan exältä tulleen viestin koska hän voi seisoa vaikka vieressä kun soitan ja kysyn mitä asiaa exällä olisi ollut.
Ehkäpä hyvä tapa voi olla vaikeneminen, jos vaikka asia unohtuisi. Ellei unohdu niin voit olla rehellinen, tuskin miehesi siitä hirveästi suuttuu.
unohda vaan koko juttu, turhaan panikoit. Jos hän on kerran ex-nainen niin mitä enään soittelemaan turhia. olen minäkin katsonut miehini kännykkää salaa.. se on vaan hyvä välillä tarkistaa mitä se mies oikein puuhailee...