Olin onnistunut "paastoamaan" viikon verran, mutta eiliset tapahtumat ja jonkun ihmisen sanomiset saivat minulle taas tunteen etten voi kontrolloida elämääni... aloin siis taas ahmimaan... aluksi "hillitysti" laskien kilokalorit... mutta sitten annoin vain mennä... puolesta päivästä keskiyöhön (taisi jopa mennä tämän päivän puolelle) :(
MUTTA: En oksentanut!!
Olo oli aivan kamala, mutta yritin hokea itselleni että "ei se mitään". Ei se paljon oloa helpottanut, mutta eikö pääasia ole etten oksentanut? (Yritän selvästi saada kannustusta...) Eihän se haittaa että ahmin taas yhden päivän -kunhan en oksenna(?). Pelkään vain että ahmimiskierre lähti taas käyntiin ja oksentaminenkin palaa sitten kehiin :'(
Voi voi...
Miksi selitän tästä tänne? Ehkä juuri siksi, että taistelen viimeisillä voimillani... Haluaisin, että joku ottaisi minut syliin ja sanoisi ettei se haittaa... Etten vain aloita tänään uudestaan...
Voimia muillekin taistelijoille!
MUTTA: En oksentanut!!
Olo oli aivan kamala, mutta yritin hokea itselleni että "ei se mitään". Ei se paljon oloa helpottanut, mutta eikö pääasia ole etten oksentanut? (Yritän selvästi saada kannustusta...) Eihän se haittaa että ahmin taas yhden päivän -kunhan en oksenna(?). Pelkään vain että ahmimiskierre lähti taas käyntiin ja oksentaminenkin palaa sitten kehiin :'(
Voi voi...
Miksi selitän tästä tänne? Ehkä juuri siksi, että taistelen viimeisillä voimillani... Haluaisin, että joku ottaisi minut syliin ja sanoisi ettei se haittaa... Etten vain aloita tänään uudestaan...
Voimia muillekin taistelijoille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
KYLLÄ, on hyvä että et oksentanut, vaikka varmasti olisit "halunnut". Se on ensimmäinen askel parempaan. Seuraavaksi ahmit vähän vähemmän ja vähän terveellisempää, etkä oksenna! Niin se etenee!
*Hali* -ei se haittaa, selviät kyllä.
voimia sinulle. maailma ei kaadu, vaikka niin luulet ja tunnet. jatka mystistä matkaasi...mutta etsi sitä terveempää tietä. yritä edes.
lämpöhali :)
ettei 'paastoamisesi' ole johtamassa anoreksiaan? syöthän kuitenkin 'kunnolla'??? onnea, voimia, halauksia. me voitetaan yhdessä!
Tein sen taas: ahmin. Eilen koko päivän aamusta iltaan. Mutta edelleenkään en oksentanut. Onko tämä nyt muka tervettä? Ahmia, ahmia ja ahmia... Kaikki on hyvin, kunhan en vain taas oksenna? Höh :(
Voi minua.
Pitäisi oppia antamaan itselleen anteeksi, mutta helppoa se ei ole. Koko aamun olen taas suunnitellut kuinka saan kulutetuksi kahden päivän aikana ahmimani kilokalorit paastoamalla ja liikkumalla... Salaa mielessäni suunittelen silti jo karkkikauppaan menoa. Entäpä jos söisin vain lounaan? Jotain kevyttä. Niin, useimmiten se johtaa silti ahmimiseen ja kauppaan ryntäämiseen. Miksei voi syödä vain vähän? Miksi se on aina 'kaikki tai ei mitään'?? Voi voi.
Ehkä tosiaan menen lounaalle ja sen jälkeen ostan karkkia, jotta saan opiskeltua ahkerasti. Ehkä teen sen "luvan kanssa" enkä ajattele että sorruinpahan taas. Ehkä.
Kiitos kaikille, jotka vastasivat ensimmäiseen viestiini :)
niinpä niin. joko ei mitään. tai kaikki. ei kohtuutta! ei IKINÄ kohtuutta. nyt taas päätin tänään parantua. NYT en syö makeaa. enkä rasvasta. syön aamulla puuroa ja päivällä keskuskeittiön annin. sitten ROMAHDUS! hotkin monenmonta pullaa jälkkäriksi. lopetin, kun oli seuraa...kotiin tulin surullisena ja morkkiksessa. sitten ÄLYNVÄLÄYS! kaikki ei ole menetetty. pakotan itseni tekemään kunnon ruisleivät juustoineen ja salaatteineen. ja teetä päälle. aina ei tarvitse odottaa aamua, että voi aloittaa alusta. kompuroin ja pelastun. pikkuhiljaa, päivä kerrallaan mä opin taas, miten terveenä ollaan. sitten mä mä uskallan taas ostaa karkkia. ja syön ekan. tokan. KAIKKI! peilistä kattoo kamala läski ja seuraavana päivänä en syö kun mandariinia. my live! :(
Hei!
On tärkeää että keho saa joka päivä tietyn vähimmäismäärän valkuaista ja rasvaa.
Hiilihydraatit, valkuainen ja rasvat. Etsin juuri itsekkin tasapainoa näiden välille ja yleensäkkin ruokavaliooni.
Huomasin lehdestä että täälläpäin missä asun, on maanantaina eräs luento zone-ruokavaliosta. Aion mennä kuuntelemaan. Minäkin olen ennen oksennellut,olin todella sairas.
Se on nyt ohi! Sinäkin voit parantua!
Koko elämä muuttuu, uskallan kohdata vastoinkäymiset ja kyllä on tuntunut välillä pahalta´, mutta olen niin onnellinen siitä että bulimiani on ohi. Joskus huonoina hetkinä katson menneisyyteeni ja ajattelen että millainen olin ja millainen olen nyt, se auttaa jaksamaan kun muistaa mistä tuskallisesta... jostakin olen jaksanut nousta ja jaksan ihmisten epäystävällisyyttä ja kylmyyttä, tavallaan ylpeänä itsestäni. Tein sen, voitin sen!
Sinäkin voitat sen! Neuvoisin teitä avautumaan sympaattisille ihmisille ja olemaan toisten ihmisten seurassa... Itse asuin siskoni kanssa, kun vielä pelkäsin että saatan alkaa liian usein oksentelemaan. Nyt en oksentele enää ollenkaan.
Auta itseäsi ja auta toisia auttamaan sinua.
Välitän teistä joilla on bulimia, tosi paljon, kun olen itse kokenut, ja haluaisin niin että parantuisitte.
Minä en parantunut yhtäkkisesti, mutta koetin paeta sairautta esin lähtemällä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kun olin tunneilla niin en tietysti voinut syödä ja oksentaa, vaikka joskus iltaisin repsahtelin suklaan jälkeen oksentamaan...Asuntolassa ei voinut jatkuvasti oksennella ilman että se huomattaisiin.
Kaikilla on kuitenkin oma tiensä paranemiseen ja luulen että on tosi tärkeää olla muiden kanssa ja avautua rohkeasti, ja vaikka "kynsin hampain" roikkua kiinni siinä asiassa mikä auttaa, mitä se sitten onkin. Voi että haluaisin auttaa, mutta miten?
ottaisin sinut heti syliini ja keinuttaisin uneen jossa kaikki me bulimikot oltaisiin terveitä. Voimia jokaiseen päivääsi. Itse taistelen myös bulimiaa vastaa. kyyneleitä ja verta on tämä kidutus! pois pois pois kauas pois haluan tämän saastaisen sairauden! Haluan olla kaunis ja terve..ehkä vielä joskus.......