niin on tainnut jo vuosi kulua kun erottiin..ylikin.. ja vieläkään en ole irti päässyt. Yhä itken ja tunnen pahaa oloa kun ajattelenkin sinua ja toista. En syyytä muuta kuin itseäni, mutta niinhän sitä aina huomaa vasta kun on menettänyt että mitä oikeasti menetti. Vaikka sinä olitkin minulle paha välillä, mutta siltikin muistan ne ihanat asiat. Haluaisin jo unohtaa sinut ja jatkaa elämääni, mutta minua ei kertakaikkiaan kiinnosta kukaan toinen..se olisi niin väärin olla jonkun toisen kanssa kun sinä olisit mielessäni. en voisi tehdä kenellekkään niin. Vaikka sinullekin se saattaisi olla kovakin paikka, niin kuin itse sanoit jos minulla olisikin joku muu.. mutta olet varmaan jo tottunut että ei ole. On niin raskasta olla sinusta erossa ja raskasta myös tavata. Sairasta. Mutta siltikin ikävä on suunnaton..enkä edes haluaisi. Kunpa minä osaisin muuttua kylmäksi ja antaa vaan mennä, mitään ajattelematta!
se ei olekkaan niin
wacko
141676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
menee tosi pitkään, että noista suhteista toipuu. Mä sain sellaisen kuvan, että olet vielä exäsi kanssa tekemisissä, ja se ei välttämättä ole ollenkaan hyvä juttu oman toipumisprosessisi kannalta.
Ei se ole tavatonta, että vierähtää vuosi, ehkä toinenkin, mutta elämää on silti elettävä eteenpäin. Toisaalta ihmiset myös korvaavat toisensa, vaikka sitä voi olla vaikea uskoa, mutta näinkin se menee.
On kurjaa lukea tuskastasi, se on itsellekin tuttu. Tiedän sen lohduttomuuden. Kuitenkin olen päässyt edellisistä suhteistani nyt yli, ja rakennan nykyistä, eiköhän se pian ole sinullekin mahdollista.
Tarkoitus ei varmaankaan ole muuttua kylmäksi ja antaa asioiden mennä, niitä ajattelematta. Elämä jatkuu, niin se vain on. Jospa muuttuisit " uudestaan " iloiseksi ihmiseksi, nauravaksi ja avoimeksi ihmiseksi." Se Exkin voisi vaikkapa kiinnostua sinusta uudestaan ( tai sitten joku ihan muu ja uusi ihminen ), kun olisit positiivinen ja elämästä kiinnostunut.
Surulliset ihmiset työntävät pois luontaan, kun taas iloiset ja ulospäinsuuntautuvat henkilöt vetävät puoleensa. Aina on mukavampi vaihtaa ajatuksia positiivisesti ajattelevan kanssa.
Aloita itsestäsi jo tänään. Eilinen meni jo.
"eilinen meni jo"! Elämä on kuitenkin aina NYT.
Ei se mennytkään sieltä muistoista mihinkään karkaa, kun taas nykyisyyden hukkaamalla voi missata paljon. Tietysti elämästä toipuminen vie aikaa, se kuuluukin siten nykyhetkeen, mutta miksi hautautua historiaan. Uutta historiaa voi kirjoittaa elämällänsä koko ajan.
..vaan ilman eilistä kukaan meistä ei olisi se kuka on tänään. Menneisyys on tehnyt minustakin sen kuka olen. Tätä hetkeä ei ole, ei voi sillä sitä ei ehdi edes kirjoittaa kun se on mennyt jo..
Aika ihania ihmisiä.. siis tulee jo hyvä mieli kun lukee noita. Tiedänhän minä sen itsekin että ajan kuluessa osaan katsoa kaikkea jo toisella tavalla..haluaisin vaan joskus tietää, että miten pitkä se aika on :)
reipasta talven odotusta kaikille ja kiitos!
Itsellä samanlainen tilanne ollut päällä myös jo pidemmän aikaa.. Eikä helpota, mutta muista että mitä pahemmalta tuntuu, niin sitä paremmalta ne hyvätkin jutut sitten aikanaan taas tuntuu! Mitä mieltä millään olisi jos ei mikään miltään tuntuisi.
minä tiedän, mikään ei tunnut enää miltään.
sanonta - se mikä ei tapa, vahvistaa - pitää todellakin paikkansa!
Tsemppiä.
Koin samanlailla itsekin ja edelleen kaipaan häntä ja toisaalta nykyisten vietettyjen hetkien jälkeen en tiedä enää kuinka toimia, eteen ei pääse ja taakse voi vain katsoa, ei mennä takaisin.
että elämä onkin hankalaa...
On ihan luonnollista, että tunteet eivät haihdu hetkessä. Tuska saattaa tulla mieleen jopa vuosien kuluttua, kun ajattelee entistä rakastettua. Mutta pikku hiljaa yhä harvemmin.
Suosittelen raon kasvattamista. Vaikka erossa oleminen on tuskaa, tapaamisen tuska kasvattaa sitä. Eli: eroonkin tottuu, jos ei tapaa kovin usein.
Ei tarvitse olla kylmä kasvaakseen eteenpäin.
Mun elämäni on kans sekaisin eksän takia. Jo 10 kuukautta on kulunut erosta enkä tunnu pääsevän asiasta yli. Nään eksääni työn takia lähes päivittäin ja se on todella raskasta. Eksäni ei koskaan kertonut eron syytä eikä suostunut keskustelemaan kanssani. Ero tapahtui aivan odottamatta vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Mielessä pyörii siis kymmeneiä kysymyksiä joihin haluaisin vastauksia, mutta en todennäkoisesti tule niitä koskaan saamaan. En voi myöskään aloittaa uutta suhdetta, koska kumppanista tulisi terapeutti ja sitä en halua. Olen puhunut asiasta psykologin kanssa, mutta toistaiseksi siitä ei ole ollut apua.
Voimia kaikille jotka ovat samassa tilanteessa!
että sanasta sanaan kirjoitit sen, mitä minä tunnen ja ajattelen. Täsmälleen. Vuosi siitä näinä päivinä on kulunut ja ajaukset nuo. Toisen kanssa en pystyisi olemaan, koska tuntisin pettäväni.. vaikka hänellä on jo uusi. Itseäni syytän minäkin ja vihaan itseäni sen vuoksi etten tajunnut ajoissa, mitä minulla on ja mitä menetän. Niin pienet asiat tuovat kaiken mieleen ja itku on herkässä. Tutut paikat ja maisemat tuovat mieleen muistoja, jotka saavat ikävöimään. Ruokapöydässä on tyhjä tuoli, sohvalla tyhjä nurkka. Sängystä puolet liikaa. Hammasharjamukista puuttuu yksi harja, eteisestä kengät. Iltapäivisin huomaan odottavani häntä töistä kotiin, tajutakseni vaan jälleen, että ei hän tulekkaan. Mikään ei tunnu miltään, iloita en osaa, kun en saa jakaa iloani hänen kanssaan. En usko, että kukaan muu voi koskaan täyttää tätä tyhjyyttä elämässäni, kuin hän.
Sama tilanne.
On kulunut jo kaksi vuotta siitä kun erotiin, minä vain en pääse yli.
En voi, enkä halua olla muiden kanssa. Olen kyllä yrittänyt, tavannut ihania ihmisiä, ihastunut, mutta en rakastanut.
Rakastan vain ja yhä häntä.
Elämä on helpottanut vuoden jälkeen siitä kun erottiin. Pystyn nauttimaan jopa joistain päivistä, enkä vain ajattele häntä ja itke iltaisin..
Mutta yhä edelleenkään kahden vuoden jälkeen en elä onnellisena, enkä pysty rakastumaan.
Vaikka muut sanoisivat mitä, vaikka järki pakottaisi mihin, EI vaan voi, kun sydän ei kuuntele.
Sydän, Se rakastaa, ja se odottaa, vaikka vuodet vierii..
Pelkään että olen ikuinen vanki.
just samaa. =(
Aina sanotaan että ei se yksi, joo joo, ainakin mulle on vain yksi.