Onko todella varmasti niin, että kaikissa huviveneissä pitää olla ehdottomasti paperinen merikortti? Missä tämä on määrätty?
Tuolla aiemmassa keskustelussa on näin mainittu. Olisiko mitenkään mahdollista, että merikortin tehtävää voisi korvata vaikkapa kannettavalla tietokoneella, jossa on skannattu merikortti… ei siis välttämättä edes GPS-laitetta.
Minkälainen tarvittavan kortin tulisi olla ja missä se on määritelty.
Keskustelua asiasta ja mielellään lain- ja asetuksienkohtia.
Tuolla aiemmassa keskustelussa on näin mainittu. Olisiko mitenkään mahdollista, että merikortin tehtävää voisi korvata vaikkapa kannettavalla tietokoneella, jossa on skannattu merikortti… ei siis välttämättä edes GPS-laitetta.
Minkälainen tarvittavan kortin tulisi olla ja missä se on määritelty.
Keskustelua asiasta ja mielellään lain- ja asetuksienkohtia.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Et tarvitse merikorttia jos et aio katsastaa venettäsi, toinen asia on miten aiot pärjätä vesillä ilman sitä. Minä en missään nimessä lähde vesille ilman ajanmukaista merikorttia (paperiversiota).
Ajattelin joskus hankkia plotterin jonka yhdistäisin GPS:n. Kaverini, joka on merikapteeni, ihmetteli minulle mitä teen pienellä plotterilla kun käytössäni on iso merikortti. Tätä ohjetta olen siitä asti noudattanut, ja käytän GPS:aa vain apuvälineenä.
Kyllä minä tarvitsen merikorttia ja käytänkin. Käytän myös GPS:ää ja joskus kannettavaakin kera Meri-CD:n.
Tuntuu vaan niin oudolta, kun tuolla alempana uhattiin sakoilla, jos ei ole korttia mukana ja toisaalta korttihan se on CD-korttikin. Tämä oli siis periaatteellinen tietokysymys eikä suinkaan ollut tarkoitus saada hyväksyntää kortitta olemiselle.
Katsastusvarusteena kortti on sikäli kyseenalainen, että siinä täytynee olla vain ne kortit, joiden alueella liikkuu - mistäs katsastaja voi tietää mihin olen menossa. Vastuu on tietenkin itselläni eikä katsastajalla.
Ei kannata uskoa yhtä kapteenia, kun on satoja muita, jotka kyllä ymmärtää GPS:n ja kannettavan/plotterin antaman hyödyn ja jopa suosittelevat niitä. He käyttävät itsekin GPS:ää mm. kauppamerenkulussa. No tämä on tietenkin kulunut aihe ja tässä on näitä "koulukuntia" vähintään kaksi.
Tosiasia on myös se, että muutamat oikeat laivojen kapteenit ovat kiinnittäneet aiheellisesti huomiota siihen, kuinka huviveneily on lisääntynyt huomattavasti ja huolettavasti nykyään sumussa ja pimeässä. Huviveneitä putkahtelee väylille sumusta ja pimeydestä...
Yritin vain vastata kysymykseesi. En tiedä onko merikortti määrätty pakolliseksi lainsäädännöllä.
Kapteeni josta puhuin on itse DP Officer, joten hän tietää tarkalleen miten apuvälineitä käytetään navigoinnissa. Hänen tehtäväänsä aluksella kuuluu juuri laitteiden käyttö. Hänen sanomansa pointti oli se, että viime kädessä hän aina luottaa merikorttiin.
Merikorttihan perustuu aistihavannointiin, eikä se ole tarkka. Osa väylistä on mitattu vuosisadan alussa, tai muuten vaan epätarkasti. Ajattele tilannetta jossa olet GPS-plotterin mukaan noin 50m saaresta, mutta todellisuudessa törmäät suoraan siihen. GPS oli täysin oikeassa sijaintisi suhteen, mutta saaripa ei olekaan täsmälleen samassa pisteessa kuin mihin se on kartassa merkitty.
Tästä saisi varmasti aikaan ikuisuuskeskustelun, elektroniikka vastaan perinteiset menetelmät.
Totean vain sen, että minä henkilökohtaisesti en lähde merille ilman merikorttia. Käytän kuitenkin GPS:ää apuna navigoinnissa, mutta en luota siihen sokeasti. Taidan olla hieman vanhanaikainen purjehtijan planttu...
Toinen keskustelu on se, miksi elektroniikan täyteiset purjeveneet toimivat lähinnä mastonkuljetusaluksina. Harvemmin niitä näkyy kovin kaukana Hangosta yms. vierassatamasta.
Ei kai nyt kukaan ole niin tyhmä, että ajaa aluksensa päin saarta, jos GPS näyttää aluksen olevan 50 m:n päässä rannasta. Tämä on juuri sitä älytöntä vouhotusta, jota käydään puhuttaessa GPS:stä. Jokainen veneilijä varmaan katsoo muutakin muin laput silmillä GPS:äänsä. Varmaan myös FE74 katsoo purjehtiessaan muutakin, kuin merikorttia tai muuten joutuu varmaankin karille.
Mitä tule kauppamerenkulkuun, niin kyllä siellä pääasiallisesti käytetään GPS:ää tietenkin muitakin navigointitapoja. Estoniassa ei ilmeisesti käytetty, kun radisti ei millään osannut kertoa aluksensa sijaintia. Tietenkin kauppamerenkulussakin katsotaan mitä ”puotin” ikkunoista näkyy ja jos saari tuntuu tunkevan styypuurista sisään, niin varmaan alusta käännetään, sanoi GPS mitä tahansa.
GPS-navigoinnin perusteisiin kuuluu tietoisuus siitä, että GPS on tarkempi, kuin meidän merikorttimme ja että näissä korteissa on juuri FE74:n mainitsemia suuriakin epätarkkuuksia.
Mitenkäs se ystäväsi muuten voi viimekädessä luottaa merikorttiin, kun on juuri todettu, että se ei pidä paikkaansa? Eli merikortti silmämääräinen (tai tutka) havainnointi GPS ja digitaalinen merikortti taitaa olla se yleisin tapa kauppamerenkulussakin. Tuskinpa Ruotsinlaivoilla käytetään sekstantteja kovinkaan usein.
"Ei kannata uskoa yhtä kapteenia, kun on satoja muita, jotka kyllä ymmärtää GPS:n ja kannettavan/plotterin antaman hyödyn ja jopa suosittelevat niitä. He käyttävät itsekin GPS:ää mm. kauppamerenkulussa."
En tunne ko. kapteenia, mutta oletan hänen tarkoittaneen sitä, että huvivenekäyttöön myytävissä plottereissa on sellainen postikorttia pienempi ruutu, josta ei saa minkäänlaista yleiskuvaa. Kauppalaivan brykällä taas on reilu 19 tai 21 tuumainen putki, johon tuodaan samalle näytölle merikartta ja tutkakuva. Moinen vehje ei suosiolla sovi ainakaan minun paattini sitlooraan...
Kumpi on kirjoituksessasi kyseessä? Kaverini ei muuten ole hommissa ruotsinlaivalla, vaan amerikkalaisessa varustamossa. Sitä ennen DP-officerina erikoismurtajalla. Siellä muuten oli merikortit komentosillalla, kaiken sen elektoroniikan lisäksi.
Miten vertailet merikortin ja GPS:n tarkkuutta?
Asiaa oli tarkoitus kirjoittaa, mutta saattoi siinä olla ehkä kärkevääkin mielipidettä – anteeksi.
Heräsi kuitenkin kysymys siitä, että kuinkahan monta kertaa tunnissa kaverisi katsoo sijaintinsa sekstantilla, mitä tekee merikortilla, jos ei ole maata näkyvissä jne.
Varmaan siellä laivassa on kuitenkin se GPS ja sitä varmaan myös käytetään. Huviveneessä ei kyllä kaikki kortit ja elektroniikat yms. mahdu mihinkään, joten pitää tinkiä aika monesta asiasta. Kaikkia ei tietenkään tarvitakaan.
GPS:n tarkkuus verrattuna merikorttiin ilmenee mm. seuraavasti: ajat samaa reittiä useasti ja toteat, että aina samassa kohdassa vene ”kulkee” pitkin rantakivikkoja ja kuitenkin silmämääräisesti voi todeta veneesi olevan noin 50 m rannasta. Tästä voi päätellä muihin tiedossa oleviin tosiasioihin tukeutuen, että kortti on ko. kohdassa väärin piirretty – tarkoitan nyt MERI-CD:n korttia tietokoneen näytöllä. Meri-CD:hän on skanattu suoraan merikortteista, joten siinä on samat virheet, kuin paperikorteissakin. Voit myös rannassa ollessasi valita selvän kohdan, joka on myös kortissa määriteltävissä, mitata kortista koordinaatit ja tarkistaa asia GPS-laitteesta ja huomata, että saat erituloksen. Kuitenkin on hyvä muistaa, että 50 m luonnossa on 1 mm kortilla (yleensä veneilykäytössä olevalla mittakaavalla 1:50000).
GPS:n tarkkuutta ei sinänsä tarvitse mitenkään verratakaan merikorttiin, koska on tiedossa, että nykyiset hyvät käsi-GPS-laitteet ovat 99 % ajasta alle 10 m:n päässä oikeasta koordinaatiopistettä. Vastaavasti on tiedossa, että merikortit ovat tarkoitettu näköhavainnointiin ja tutka- perustuvaan navigointiin ja GPS-laitetta käytetään yhdistämällä laitteen antamia tietoja ja havainnoimalla ympäristöstä saatuihin tietoihin sekä vertaamalla havaintoja merikorttiin.
Jos joku huviveneilijä voi vaikkapa 10 mailin päässä rannasta (lähimmästä kiintopisteestä) kovassa kelissä, sumussa ja pimeässä tietää sijaintinsa niin tarkkaan, että pystyy vaikkapa sanomaan missä kohdassa on lähistöllä oleva vedenalainen kivi, niin kyllä on aika ”fakiiri” tai sitten hänellä on GPS. GPS:n avulla kiven voi kiertää esim. 100 m:n päästä eli täysin turvallisesti.
En nyt tarkoita, että kaikkien PITÄÄ hankkia GPS, vaan olen yrittänyt tuoda esiin niitä hyviä puolia, joita GPS:ssä on sekä niitä rajoituksia, joita pitää huomioida GPS-navigoinnissa.
Mielestäni sillä ei ole oleellista merkitystä, onko kapteeni töissä ruotsinlaivalla vai amerikkalaisella varustamolla. Amerikka on monessa suhteessa aika vanhoillinen ja vanhoihin tekniikoihin tukeutuva maa. Amerikan lähistöllä ei ole montaakaan niin vaativaa navigointi kohdetta, kuin on Saaristomeri kokonaisuudessaan. Ja tosiasiassa näillä Amerikkalaislla on kuitenkin yleensä myös GPS siellä muiden tilpehöörien seassa. Amerikkalaisethan ovat muuten kehittäneet koko GPS-järjestelmän ja varmaan sille asialle on ollut jotakin tarvetta.
Ehkä tästä asiasta ei kannata vääntää tämän enempää – minä voin käyttää GPS:ää ja sinä voit käyttää pelkkää paperikorttia – molemmat voimme kuitenkin nauttia veneilystä ja löytää määränpäihimme.
Hyvää loppukesää!
Todella asiaa puhut. Yksi pieni lipsahdus jutussasi on. Meri-CD:tä ei ole scannattu merikortista, vaan meri-CD:n rasteriaineisto on digitaalisesti tuotettu samasta perusaineistosta, mistä on tuotettu myös paperikarttojen painolevyt. Hiuksenhieno ero, mutta kuitenkin merkittävä, jos huomioidaan koko se skaala, millä erilaisia CD-karttoja on maailmalla yleensä tuotettu.
-"Jos joku huviveneilijä voi vaikkapa 10 mailin päässä rannasta (lähimmästä kiintopisteestä) kovassa kelissä, sumussa ja pimeässä tietää sijaintinsa niin tarkkaan, että pystyy vaikkapa sanomaan missä kohdassa on lähistöllä oleva vedenalainen kivi, niin kyllä on aika ”fakiiri” tai sitten hänellä on GPS. GPS:n avulla kiven voi kiertää esim. 100 m:n päästä eli täysin turvallisesti. "
-Kysymys: miten se kone tietää, että juuri siinä kohtaa on kivi? Eikös sen kiven tiedot tule juuri siitä samaisesta tietokannasta, josta se painettu kerttakin tehdään? Jos se ei tarinasi mukaan olekaan tarkka, niin eikös karilleajon uhka ole yhtä suuri? Jos taas ollaan avomerellä alueella, josta ei ole luotaustietoja, mutta kuitenkin kareja (näitä alueita on meidän aluevesillämme melkoisesti), niin käsittääkseni GPS:llä ei ole niistä harmainta aavistustakaan.
Korjaa, jos olen väärässä. Jos saat vakuuttuneeksi, niin minäkin hankin sitten sen härvelin.
Alla ote ohjelman ohjeosasta:
"CD Merikartta D, Turunmaan saaristo on julkaistu huhtikuussa 2000. Kartta-aineisto perustuu Merenkulkulaitoksen maaliskuussa 2000 julkaisemaan painettuun merikarttasarjaan D, Turunmaan saaristo, johon on huomioitu ennen 31.1.2000 tulleet oikaisut. Kartta on tuotettu tietokoneavusteisesti tekemällä muunnos vektorimuotoisesta aineistosta rasterimuotoiseksi aineistoksi."
Kun CD-Merikarttaa selaa, on siinä useassa kohdassa "saumoja", joissa väylä jatkuukin muutaman millin erikohdassa. Tästä olen päätellyt, että kortit on skannattu ja sitten liitetty yhteen. Taisin olla väärässä, mutta virhe ai lienee kovin oleellinen. Hyvä, kun korjasit.
Vastaus:
Muutetaan tilannetta hieman selvemmäksi. Ulkomerellä on vaikkapa merimerkki, jonka miltä tahansa puolelta voi ajaa vaikkapa 50 m:n etäisyydeltä. Sinulla on luonnollisesti mahdollisuus saada tietoosi ko. merimerkin koordinaatit. Syötät ko. koordinaatit laitteillesi (GPS:lle ja vaikkapa merikorttiohjelmaan tietokoneelle) jo hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä. Nyt sinulla on paikka näkyvillä jopa molemmilla koneilla. Nyt ajattelet ajavasi täysin pimeässä, sateessa ja tuulessa keikkuvalla veneelläsi. Tietokoneen näytöltä näet koko ajan veneesi sijainnin tällä ”epätarkalla” kartalla. Veneesi sijainti on kuitenkin noin 10 m:n tarkkuudella juuri se, mitä se luonnossa on samoin merkitsemäsi merimerkin paikka on luonnossa veneesi suhteen juuri oikea eli vaikka sinulla ei kartalla näkyisi mitään muuta, kuin veneesi ja merkitty merimerkki, voit tarkoituksellisesti ohjata veneesi täsmälleen merkin päälle tai kiertää sen esim. sadan metrin päästä.
En tiedä ymmärsitkö, mitä tarkoitin, mutta koitan vielä kiteyttää asiaa. Vaikka merikortit ovatkin virheellisiä, voit merkitä tiettyjä paikkoja SUHTEESSA omaan sijaintiisi ja tämä tieto on nykyisillä laitteilla noin 10 m:n tarkkuudella oikea.
On myös tosiasia, että merikorttien tarkkuus riittää tuohon alkuperäiseen 100 m:n esimerkkiin. Eli voit hyvin katsoa näytöltä, että tuossa on kivi kaiken tämä aavan keskellä ja veneesi on juuri tuossa. Ohjaat vain tarpeeksi kaukaa (vaikkapa 100 m:n) kivestä ja näin olet tekniikan avulla ohittanut kiven.
Miten tekisit kyseisen ohituksen pelkällä merikortilla, kompassilla ja kellolla ehkä sekstantilla vastaavissa olosuhteissa? Karttasihan on siis se epätarkka, sijaintisi pitäisi määritellä tarkasti ja kiven paikka pitäisi mitata keikkuvassa veneessä ja ehkä hieman huonossa valaistuksessa.
Tosin tämähän oli vain esimerkki, jolla pyrin valottamaan niitä etuja, joita kannattamani yhdistelmä antaa juuri minulle. Joku toinen voi käyttää ja tarvita muita systeemeitä. Keskusteluna tämä kuitenkin antaa varmaan uusia ajatuksia itse kullekin.
Omana mielipiteenäni esitän edelleen, että noissa olosuhteissa pystyn kertomaan paikkani vaikkapa meripelastuskeskukselle tarvittavalla tarkkuudella paljon tarkemmin kuin se veneilijä, jolla ei ole mukanaan GPS-laitetta. Jos olisin vaikkapa hädässä ja ilmoittaisin GPS:n näyttämät koordinaatit keskukseen, he ilmoittaisivat antamani koordinaatit pelastusalukselle tai helikopterille ja näissä pelastusaluksissa tai kopterissa ”syötettäisiin” antamani koordinaatit pelastavan laitteen GPS:lle. Sen jälkeen he varmaan painaisi GPTO-nappia ja tarkistaisivat sijaintini kartalta tai kortilta ja hakisivat minut pois ilmoittamastani paikasta – yksinkertaista ja kätevää. Miten kauan kestäisi, että sinut löydettäisiin näissä samoissa olosuhteissa?
Jos et saanut tästä mitään selvää, niin kysyhän uudestaan.
PS
En tarkoita missään nimessä, että jonkun pitäisi alkaa käyttää suosimaani laiteyhdistelmää, mutta kerron mielelläni niistä hyvistä kokemuksista, joita itselläni on. Joku toinen voi kertoa niistä huonoista puolista, joita on kokenut.
Kiitos selventävästä vastauksesta. Tosin vieläkään en ole niin vakuuttunut, että ryntäisin gepsikauppaan.
Epäilemättä on selvästi helpompaa seurata sijaintiansa gepsistä, kuin navigoida, kuten aiemmin on tehty, eli kartan, kompassin JA login kanssa. Ei tarvitse jokaisen luovin suuntaa ja pituutta piirtää kartalle...
Kuitenkin: Varsinkin purjeveneellä liikuttaessa ja varsinkin luovittaessa on käsittääkseni valmiiden reittipisteiden seuraaminen lähes yhtä työlästä, kuin perinteisellä menetelmälläkin (eikös se härveli ala heti valittamaan, jos poikkeaa reitiltä, kuten luoviessa joutuu tekemään?). Reitin etenemisen ja esim. tuulen suunnan muutosten vaikutusta reittiin on todennäköisesti vaikeampaa hahmottaa, kuin selkeällä karttapohjalla.
Tiedän, että kaikkialla maailmassa gepsiä käytetään tarkkaan navigointiin, joten en taistele asiaa vastaan. Myönnettävä myös on, etten tunne laitteen toimintaa riittävän tarkasti, jotta voisin arvostella sen käyttöäkään. Monasti vaan tuntuu, että laitehulluudesta on tullut päätarkoitus veneillessäkin. Olen kuullut useita tarinoita, joissa navigointi on jätetty gepsin varaan ja sähkön loppuessa ollaan eksyksissä. Jos niistä puoletkin ovat totta, niin niissäkin on 100 prosenttia liikaa.
Ennekin on osattu navigoida: Tuttavani, innokas kilpapurjehtija ja purjeneuloja kertoi tarinan navigaattoristaan eräällä avomerikisalla 80-luvulla: Oli kryssitty useita tunteja hernerokkasumussa kohti kääntömerkkinä ollutta kiinteää reimaria (siis sellaista, joka on pintakarissa kiinni). Navigaattori ilmoitti merkkiä lähestyttäessä etäisyydet sadan metrin välein. Reimari oli varustettu sumukellolla, joten mitään törmäysvaaraa ei pitänyt olla. Ääntä ei kuitenkaan kuulunut, vaikka viimeinen sadan ilmoitus oli tullut. Navigaattoria vaadittiin tilille. Hän kuitenkin intti kivenkovaa, että reimari ohitetaan oikealta viimeistään minuutin päästä. Näin kävikin ja etäisyys oli parikymmentä metriä. Reimarin kello vaan ei toiminut. Tämä kaikki pelkästään kartan, kompassin ja login avulla. Uskoisin, että nykypäivänäkin navigaattoria olisi epäilty samassa tilanteessa, vaikka hän olisi käyttänytkin gepsiä.
Taidan hankkia septitankin sillä GPS:n hinnalla ja odotta niin kauan, että ne satellit lähettävät aitoa ilmakuvaa siihen härveliin. Silloin siitä saattaa olla ihan oikeasti hyötyä perusveneilijällekin.
Vielä lisää tietoa:
Kun käyttää GPS tietokone merikorttiohjelmaa, niin voit tehdä reitin - aivan kuin korttiin on piirretty laiva– yms. väylät. Tietokoneen (kannettavan) näytöltä näet kokoajan reitin sekä kulkemasi väylän = ”vanavesi” piirtyy näytölle. Ethän muutenkaan kulje tarkalleen suunniteltua reittiä, koska luovimiseen vaikuttaa moni seikka. Sinun ei siis tarvitse (välttämättä) itse piirtää lokiasi (tarkoitan kulkemaasi reittiä) kortille, vaan se piirtyy näytölle automaattisesti ainakin Meri-CD-ohjelmalla. Voit siis koko ajan nähdä missä veneesi sijaitsee suunnittelemaasi reittiin nähden. Tämä yhdistelmä ei mitenkään reagoi siihen, että poikkeat suunnitellusta reitistä. Jos GPS:lle antaa reittipisteet, niin se herjaa pistettä lähestyttäessä ja näyttää missä päin piste on nykyisestä sijainnista jos niin on asetuksiin laitettu. GPS ei tietenkään pakoita ajamaan pisteeseen, vaan kun se ”huomaa”, että olet selvästi ohittanut pisteen, niin se aloittaa näyttämään suuntaa ja etäisyyttä seuraavalle pisteelle. Tämä karttaohjelmaan tehty reitti on aivan samanlainen, kuin voisi piirtää lyijykynällä paperikarttaan paitsi että on murtoviivaa.
Heikkona puolena tässä yhdistelmässä tosiasiassa on sähkön tarve ja se korostuu tietenkin purjehdittaessa. Sähkö ei kuitenkaan ainakaan minulta pääse loppumaan yllättäen, koska kannettavassa on akku, joka jatkaa toimintaa vielä noin kasi tuntia veneen virran loputtua. Olen kylläkin moottoriveneilijä, joten tilanne on minulla sähkön suhteen selvästi vakaampi, kuin purjehtijoilla ja myönnän, että nämä kapineet sopivat paremmin moottoriveneilyyn.
80-luvun navigaattoreita ei voi millään tavalla verrata tämän päivä tavallisiin GPS-laitteisiin. Tarkkuus ja käyttömukavuus on aivan eri luokkaa.
Nykyajan GPS laitteella ei olisi ollut mitään vastaavia ongelmia, mitä kertomassasi kilpailussa oli. Oli kyllä hyvä navigoija veneessä, mutta kun minä raukka olen yleensä yksin liikkeellä, niin siinä monet apuneuvot ovat hyödyksi ja tarpeen.
Ei minulla ole mitään tarkoitusta ”tuputtaa” GPS-laitteita kenellekään vaan haluan antaa sitä tietoa, mitä minulla on ja jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
OK. Uskotaan, että laitteista on hyötyä. Purjehtijalla vaan on useasti sellainen tilanne, että vettä tulee sekä taivaalta, että laidan yli, mutta pinnassa on istuttava ja navigoitava samalla (varsinkin yksinpurjehtijan). Käytännössä se tarkoittaa sitä, että merikortti pyörii sitlooran pohjalla (muovikalvon välissä tietysti) ja sitä vilkaistaan aika-ajoin hätäisesti. Avomerellä pyritään tietysti merkkaamaan reittiä tussilla siihen kalvon päälle, mutta aina sekään ei kunnolla onnistu. Tällöin tietysti gepsistä on hyötyä, kunhan vaan saa sen pysymään kuivana. Kuvailemiasi hienoja yhdistelmävirityksiä ei huonossa kelissä ainakaan sitlooraan voi tuoda. Melkoisen kasan mammonaakin niihin saa uppoamaan, joten taidan vielä pärjäta perinteisellä tavalla (kuten jo yli 40 vuotta olen pärjännyt). Kiitos kuitenkin selvennyksistä, ja saattaisi se raha mennä huononpaakin kohteeseen...
Esimerkkisi GPS:n käyttömahdollisuuksista ovat erinomaisia. Kuitenkin, kun korostat aina sanaa avomerellä, sanoisin, että lyhin mittayksikkö noissa olosuhteissa on kaapelinmitta varmoihinkin kohteisiin nähden. Varmoja kohteita ovat mielestäni majakat, reunamerkit sekä kauppamerenkulun väylien uloimmat kelluvat merkit. Yksittäisten pauhaviittojen sijaintitarkkuuteen en menisi niinkään luottamaan. Ja minä en kierrä yksittäisiä kiviä, vaan karikon ympäristössä olevaa 10 metrin syvyyskäyrää. O.K. tiedän, että Perämeren ulapoilla on laajoja alueita, missä 10 metrin syvyyskäyrää ei voi kiertää.
Kyllä olet aivan oikeassa, mutta kyse olikin täysin teoreettisesta tapahtumasta. Avomeri tuli mukaan vain siksi, että halusin luoda tilanteen, jossa on paljon vapaata tilaa ja vain yksi este, joka tulisi voida kiertää varmuudella, mutta kuitenkin melko läheltä. Kokemukseni mukaan GPS toimii saaristossa juuri yhtä hyvin, kuin tuossa ”tehdyssä avomeritilanteessa”.
Itse seilailen Saaristomerellä ja pääasiassa ns. sisäsaaristossa Hangon ja Ahvenanmaan välillä. Myös saaristossa GPS on todella hyvä apulainen ja sitä joutuu seuraamaan paljon enemmän saaristossa, kuin avomerellä. Laitteesta saa paljon enemmän hyötyä juuri niissä olosuhteissa, joissa itse seilailen, kuin mitä avomerellä.
Mielestäni tämä oli aivan asiallinen keskustelu, vaikkakin alkuperäisestä viestistä poikettiin tähän yksittäiseen GPS-tapaukseen.
Yksi oleelline asia on kuitenkin jäänyt käymättä läpi - GPS ja karttaohjelma tulee asettaa käyttämään keskenään samaa datumia eli vaikkapa WGS84 tai kkj, mutta tämä on jo enemmänkin laitteiden käyttöön liittyvää tietoa. Jos toinen käyttää WGS84:ää ja toinen KKJ:tä, on veneen paikka näytöllä ainakin parisataametriä pielessä. Tämän tietenkin huomaa rannan läheisyydessä, mutta avomerellä sitä ei huomaa. Pelkkää GPS:ää käytettäessä pitää muistaa tehdä GPS:ään ilmoitetut korjaukset (oliko se nyt 0,2 astetta lisää itäiseen pituuteen?).
Hyvää loppukesää kaikille.
Luin joskus, että turusta lähtevät ruotsinlaivat
navigoivat osaksi saaristoon asennetun kaapelin mukaan????
Onko juttu huuhaata vai pitäneekö paikkansa.
En ole kuullut tuollaisesta, enkä oikein uskokaan. Sen tiedän, että saaristossa on lukuisasti tutkia ja kameroita, jotka antavat kuvatietoa Pärnäisten valvonta-asemalle. Sieltä taas tarpeen mukaan opastetaan laivoja niin, että esim. ruotsin laivat ja tankkerit eivät kohtaa ahtailla väylillä.
Tokihan näillä isoilla laivoilla on moninkertainen tuo GPS-varustelukin, siellä on monia laitteita ja varmastikin kaikki toimi DGPS:nä. On niillä pojilla niin hienot näytöt ja ohjelmat ja laitteita niin paljon, että jos niistä jonkunkaan osan kantaisi minun paattiini, niin kyllä se uppoaisi heti.
Kyllä tuo ”kaapeliohjaus” tuntuu jotenkin vieraalta, mutta jos joku siitä jotain tietää, niin antakaahan kuulua.
1980-luvun alussa kokeiltiin tuollaista "kaapelimerkintää" Vaasan väylän sisäosalla, mutta käyttöön se ei vakiintunut. Kallis kaapeli makaa tosin pohjassa vieläkin.
" Onko todella varmasti niin, että kaikissa huviveneissä pitää olla ehdottomasti paperinen merikortti?"
Laki tai asetus ei TODELLAKAAN velvoita kortin pitoon veneessä, joten sen poissaolosta ei siten voida rangaista. Jotenka ko. herra on pelkkä roskanpuhuja.
Katsastusmääräykset sensijaan kyllä vaativat ko. varustuksen ja niin ollen JOS veneesi on katsastettu siinä tulee olla ko. kortti.
Mitä tulee taas liikkumiseen ilman korttia, on se jokaisen itsensä päätettävissä sillä perusteella kuinka hyvin tuntee sen alueen vedet jolla liikkuu.
Vieraille vesille en missääntapauksessa lähtisi ilman korttia minkään laisella varustuksella, mistä ihmeestä silloin tietäisin minnekkä olisin menossa.
>Onko todella varmasti niin, että kaikissa huviveneissä pitää olla ehdottomasti paperinen merikortti?<
-Ei tarvitse olla!!!
Voit aivan hyvin korvata merikortin vaikkapa kannettavalla tietokoneella tai olla ilman mitään karttoja tai kortteja.
Ei missään ole määritelty mitä meri-tai muitakaan karttoja hankit veneeseesi tai olet hankkimatta.
Jos veneilet tutuilla väylillä, niin ei se merikortti
niin tarpeellinen ole.
Toisaalta on hullua olla pitämättä merikorttia mukana pidemmällä reisulla.
Jos on varaa ostaa sateelliittihärvelit, niin ei siinä
merikortit paljon paina.
Gps yms. voi aina simahtaa, mutta merikortti kestää.