Ihan uteliaisuuttani; kuinka moni tällä palstalla vierailevistä luonnonsuojelioista oikeasti on kaupunkilaisia, betonilähiöissä eläviä ihmisiä, jotka telkkarista katsovat luonto-ohjelmia eivätkä tiedä oikeasta luonnosta mitään? (tätähän nuo urheat metsämiehemme aina laukovat kun joku yrittää puollustaa eläimiä, yleensä susia.)
Itse olen elänyt lähes koko elämäni luonnon lähellä, mutta noin kaksi vuotta sitten muutin kaupunkiin opiskelun vuoksi. Käyn silti säännöllisesti kotipaikkakunnallani, ja vietän aikaani luonnossa, koska olen siellä enemmän kotonani kuin autojen ja ihmisten keskellä.
heh, ihan kiinnostuksen vuoksi tämäkin x)
Itse olen elänyt lähes koko elämäni luonnon lähellä, mutta noin kaksi vuotta sitten muutin kaupunkiin opiskelun vuoksi. Käyn silti säännöllisesti kotipaikkakunnallani, ja vietän aikaani luonnossa, koska olen siellä enemmän kotonani kuin autojen ja ihmisten keskellä.
heh, ihan kiinnostuksen vuoksi tämäkin x)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samoin täällä. Metsä on minun "kotini", kaupungissa asun tällä hetkellä olosuhteiden pakosta, mutta onneksi vihreässä lähiössä metsän vieressä. Kunhan opiskelut päättyvät pääsen toivottavasti takaisin "oikean" luonnon helmaan.
Juuri sen takia että nyt asun täällä kaupungissa (enkä todellakaan viihdy!) kaikkien jäteongelmien ja kulutusjuhlan ja välinpitämättömyyden keskellä, olen huomannut selvemmin kuin koskaan miksi todella tarvitaan luonnonsuojelua.
Lapsuus kauppalamiljöössä pienimuotoisesti maata viljellen ja kotieläimiä hoitaen (yleistä pula-ajan Suomessa). Koulutus biologiksi, pontimena kauhu 50-luvun kasvua ihannoivaa asennetta ja lähistöllä tapahtuvaa myllerrystä kohtaan. Nyt elämää pikkukaupungissa puutarhaa hoitaen. Kaukaisen metsätilan omistaja, aarteina siellä liito-oravat ja huuhkaja.Elämänarvoista päällimmäisenä elonkehän monimuotoisuus, sen tunteminen ja arvostaminen.
Joku ääliö on keksinyt tuon piipertäjänimityksen ja vielä ääliömmät ovat nielleet sen kielenkäyttöönsä. Mielestäni arvokasta suomalaisessa luonnonsuojelussa on sen pyrkimys vetoamalla vaikuttamiseen -ei pakottamalla mitä vastapuoli kyllä osaa.Sanotaanko neuvottelu- ja valistusmentaliteettia piipertämiseksi? Parempi ettei omaksuta kovia keinoja.
Kommarit vetivät aikanaan puoleensa jalat tukevasti ilmassa olevia romantikkoja. Minusta luonnonsuojelun mainetta pilaavat outolaiset saattavat hyvin olla osa anti-environmentalistista toimintaa. Maailman ympäristöongelmat pitäisi sokeimpienkin nähdä eikä ruveta demonisoimaan sen esille tuojia. Tämän kieltäminen on jonkinlaista piiperrystä muissa leireissä.
Mutta jos todella arvostaa elonkehän monimuotoisuutta, niin eikö silloin myös pitäisi olla valmis puolustamaan sitä?
Neuvottelut ja valistus eivät ole johtaneet tähänkään mennessä mihinkään, miksi ne tulevaisuudessakaan johtaisivat? On valitettavaa, ikävää ja tuskastuttavaa, mutta aivan itsestäänselvyys, ettei nykymaailmassa jossa avainsanoja ovat talouskasvu ja yksilön vapaudet, neuvotteluilla eikä valistuksella päästä mihinkään.
Kovilla otteilla, vaikka ne herättävätkin usein valtaväestössä suurta vihaa, on oma vaikutuksensa, lähes poikkeuksetta neuvotteluja ja valistusta tehokkaampi.
Tämän valtaenemmistön mielipiteet ja näkemykset tulee jättää omaan arvoonsa, pitää muistaa että juuri tämä valtaenemmistö tukee joko suoraan tai välillisesti luontoa tuhoavaa kerskakulutusta.
Jos luontoa pitää itseisarvona, ei nykymaailmassa enää ole juuri vaihtoehtoja luonnon suojelemiselle. Toki kaikki mahdoliiset vaihtoehtoiset keinot pitää käyttää ensin, mutta pitää myös olla kykeneväinen näkemään miten pitkälle ne todellisuudessa riittävät, varsinkin suhteessa ns. koviin otteisiin.
Olen tosiaan lukenut, että ympäristöasiat johtavat tulevaisuudessa ihmiskunnan sen suuruisen välttämättömyyden eteen, että sen toimeenpanijoiden rinnalla Hitler, Stalin ym muistuttaisivat partiopoikia.Oma elämänpituinen vaikuttamiseni on sentään toiminut valistusperiaatteella. Siitä on vaikea luopua koska viime kädessä jokainen kohtaa ympäristönsä askel askeleelta, arkielämässään. En osaa kuvitella tilannetta, jossa yksilö joutuisi tekemään näitä ratkaisuja olkansa yli vilkuillen,tottelemisperiaatteella. Eihän lähimmäismoraalikaan toimi näin.
Olen nähnyt kehitysmaissa, miten ihastuttavat ihmiset hymyssä suin sahaavat sitä viimeistä oksaa, jolla vielä istuvat. Köyhimmät kansat ovat luonnon suurimpien aarteiden haltijoita (Wilson).Oma juttunsa ovat hyvinvoivan kotimaamme hengenköyhät paskapäät, jotka mahtavamman puolelle menneinä huutelevat herjojaan vastuusta muistuttaville.
eihän tuo nyt ole epäselvää kenellekään!
..olen maalta kotoisin ja opiskelen tällä hetkellä ympäristönsuojelua (amk). Eli tiedon puutte ei ole ongelma. Vihaan niitä helvetin hihhuleita jotka juoksentelevat pitkin kaupunkeja toitottamassa vihreitä ajatuksiaan, joista eivät tiedä yhtään mitään. He pilaavat vain meidän oikeiden luonnonsuojelioiden maineen.
kun en kaupungissa asu eikä tässä juuri naapurustoakaan ole lähellä. Luonnonsuojelija kyllä olen henkeen ja vereen, aivan täysi hihhuli. GP on lällärijärjestö, kannatan ravakampia otteita.