Sain tädiltäni lahjaksi vanhan Kalevalan ja luin sen huvikseni. Sieltä löytyi sitten kaikenlaista kulttuuriperinnettä. Kuten esimerkiksi tämä.
Kalevalan 24:ssä runossa saa sulho neuvoja vaimonkurituksessa. Lyödä saa, ja pitääkin jos vaimo on "kuriton". Mutta on oltava tarkkana, ettei vaan naapurit kuule tai näe mustelmia jälkeenpäin.
Siis, ote Kalevalan runosta 24:
"Neuvo, sulho, neitoasi,
opeta omenoasi,
neuvo neittä vuotehella,
opeta oven takana,
vuosikausi kummassaki,
yksi vuosi suusanalla,
toinen silmän iskennällä,
kolmas on jalan polulla!
"Kun ei sitte siitä huoli
220 eikä tuostana totelle,
ota ruoko ruo'ostosta,
karvakorte kankahalta!
Sillä neuvo neitoasi,
neuvo neittä neljäs vuosi,
korahuta korttehella,
saran syrjällä syseä;
viel' elä siimalla sivalla,
neittä raipalla rapoa!
"Vaan jos sitte siit' ei huoli,
230 viel' ei tuostana totelle,
veä vitsa viiakosta,
koivu korpinotkelmosta
- tuopa turkin helman alla,
talon toisen tietämättä - :
sitä näytä neiollesi,
hepäise, elä sivalla!
"Kun ei vielä siitä huoli,
ota tuostana totella,
neuvo neittä vitsasella,
240 koivun oksalla opasta!
Neuvo nelisnurkkaisessa,
sano sammalhuonehessa,
elä nurmella nukita,
pieksä pellon pientarella:
kuuluisi kumu kylähän,
tora toisehen talohon,
naisen itku naapurihin,
metsähän iso meteli.
"Aina hauo hartioita,
250 pehmitä perälihoja,
elä silmiä sivele
eläkä korvia koseta:
kuppi kulmalle tulisi,
sinimarja silmän päälle.
Tuostapa kyty kysyisi,
tuosta appi arveleisi,
kylän kyntäjät näkisi,
nauraisi kyläiset naiset:
'Onko tuo soassa ollut,
260 talununna tappelossa,
vai onko suen repimä,
metsän karhun kaapaisema,
vai susiko sulhasena,
karhu kanssakumppalina?'"
Hmm... vaimon lyöminen kuritusmielessä onkin siis vanhan kulttuuriperinteen vaalimista. Öööh?? X;-)))
Kalevalan 24:ssä runossa saa sulho neuvoja vaimonkurituksessa. Lyödä saa, ja pitääkin jos vaimo on "kuriton". Mutta on oltava tarkkana, ettei vaan naapurit kuule tai näe mustelmia jälkeenpäin.
Siis, ote Kalevalan runosta 24:
"Neuvo, sulho, neitoasi,
opeta omenoasi,
neuvo neittä vuotehella,
opeta oven takana,
vuosikausi kummassaki,
yksi vuosi suusanalla,
toinen silmän iskennällä,
kolmas on jalan polulla!
"Kun ei sitte siitä huoli
220 eikä tuostana totelle,
ota ruoko ruo'ostosta,
karvakorte kankahalta!
Sillä neuvo neitoasi,
neuvo neittä neljäs vuosi,
korahuta korttehella,
saran syrjällä syseä;
viel' elä siimalla sivalla,
neittä raipalla rapoa!
"Vaan jos sitte siit' ei huoli,
230 viel' ei tuostana totelle,
veä vitsa viiakosta,
koivu korpinotkelmosta
- tuopa turkin helman alla,
talon toisen tietämättä - :
sitä näytä neiollesi,
hepäise, elä sivalla!
"Kun ei vielä siitä huoli,
ota tuostana totella,
neuvo neittä vitsasella,
240 koivun oksalla opasta!
Neuvo nelisnurkkaisessa,
sano sammalhuonehessa,
elä nurmella nukita,
pieksä pellon pientarella:
kuuluisi kumu kylähän,
tora toisehen talohon,
naisen itku naapurihin,
metsähän iso meteli.
"Aina hauo hartioita,
250 pehmitä perälihoja,
elä silmiä sivele
eläkä korvia koseta:
kuppi kulmalle tulisi,
sinimarja silmän päälle.
Tuostapa kyty kysyisi,
tuosta appi arveleisi,
kylän kyntäjät näkisi,
nauraisi kyläiset naiset:
'Onko tuo soassa ollut,
260 talununna tappelossa,
vai onko suen repimä,
metsän karhun kaapaisema,
vai susiko sulhasena,
karhu kanssakumppalina?'"
Hmm... vaimon lyöminen kuritusmielessä onkin siis vanhan kulttuuriperinteen vaalimista. Öööh?? X;-)))
Vastaukset 39
Vanhimmat
Neuvotaan jopa vielä ettei saa lyödä näkyvään paikkaan
Niin juuri. Ja tätä "kulttuuriperinnettä" vaalivat kyllä jotkut miehet tarkkaan vielä tänäkin päivänä.
Kun olin töissä aikoinaan kirurgisella osastolla systerinä, niin meille tuli kerran eräs nuori nainen potilaaksi tekemään rutiini-leikkauksen. Hän aristi kovin kävelyä. Selvisi että hänen miehensä hakkasi häntä jalkapohjiin. Meillä oli samaan aikaan lääkäri joka oli perehtynyt tähän naisväkivaltajuttuun ja hän kertoi että se ei ole niinkään epätavallista, sillä jotkut miehet tosiaan ovat hyvin tarkkoja siitä, että lyövät paikkoihin joihin sattuu kovasti, mutta jotka eivät näy.
Tällä naisella oli näkyvät mustelmat jalkapohjissa. Kysyimme, halusiko hän että autamme häntä tekemään poliisi-ilmoituksen ja niin pois päin. Hän ei halunnut. Hän "rakasti" miestään... Eikä hän ollut ensimmäinen eikä toinen eikä kolmaskaan...
Mies tuli ison ruusupuskan ja leveän hymyn kanssa vierastunnille. Ja nainen näytti niin onnelliselta hänen kanssaan. "Rakkaus" on joskus suuri arvoitus.
jopas on neuvot. Liekö ihmekään jos Aino veteen syöksyi.
Voisin "kurituksen" ymmärtää pikemmin niin että kiusaisin vaimoa intiimisti lähes hulluuden partaalle antamatta tunnelmantason laskea..
Onnen kyyneleet ovat ainoat kyyneleet mitä haluaisin nähdä..:))
täällä lentelee?? :))
Kukko kanalassa??..:))))))))))
Ei vaiteskaa..mitä nyt hiukan tuli persiin alla tänä päivänä..sukkulamies
se kyllä kuullostaaki..:)) sopis paremmin että pukki lammaslaumassa ;)
Näytäs tää vaimolles, niin olen varma että heti alkaa "kurittomuus".. ;))) Minä ainakin tekisin "kaiken-maailman-pahat" jos niistä noin mukavia "rangaistuksia" sais. :)
Oisin tuhma koko ajan...;)
Mitähän tuhmaa tekis että sais tuommoisen oikein pitkäaikaisen "tuomion"..? ;))
Suomi on kärkipaikalla Euroopan perhevälivaltatilastoissa
mutta se on vaikeampi asia ymmärtää niille, jotka perustavat käsityksensä Matin ja Mervin toilailuihin
Suomessa tilastoidaan ja tuodaan esille paljon sellaisia väkivallan muotoja,jotka etelään/itään mentäessä on ns.normaalia perheen arkeen aina kuulunutta väkivaltaa,jota ei noteerata,kuin länsimaissa ja varsinkin skandinavian maissa,jossa naisella on kohtuullinen tasa-arvo.
Tilanne on samantapainen,kuin meillä oli lasten kasvatus vitsan ja 'selkäsaunojen'avulla vielä meidän lapsuuden aikoihin.
Harva se päivä saamme lukea lehdistä jopa perheensä murhaavista äideistäkin ja nimenomaan kotimaisista
vain esittää siihen väittämään näkökulmaa,miksi tilastot näyttävät Suomen kannalta huonommilta,kuin euroopan maissa keskimäärin.
Kyllä kultuurierot ovat varmasti tämän tilastoinnin suurin 'syntipukki'.
Jokainen väkivallanteko on pahasta ja en ole puolustamassa mitenkään suomalaisten väkivaltaa.
Koko totuus,ei kuitenkaan ole ko.tilasto,johon vetosit ensimmäisessä kommentissasi.
Saavat tukea ja apua ja uskaltavat tehdä ilmoituksen,tunnen monia äitini ikäluokkaa olevia naisia joille väkivalta kotona oli tavallista mutta siihen tuli alistua ja tyytyä kohtaloonsa,avioerohan oli 30-50-luvuilla skandaali!
shhhhh...
olevan.
'Etelän/idän' naiset tulevat 'viiveellä' perässä,mutta ovat pohjoismaisia 'siskojaan'vielä paljon jäljessä sekä lainsäädännön,että varsinkin olosuhteiden ja tapojen suhteen.
Kirjoitat että perheväkivalta ei ole leikin asia. Olet siinä tietysti täysin oikeassa. Perheväkivallan kohteeksi joutuvat niin naiset kuin miehetkin ja ennenkaikkea lapset.
Sanotaan että vaarallisin paikka monille naisille ja lapsille on oma koti. Tiedän sen omasta kokemuksestani lapsuudenkodistani. Isäni oli joidenkin vuosien ajan lääkkeiden ja alkoholin sekaväärinkäyttäjä ja ajoittain maanodepressiivinen-paranoidi-psykoottinen, uskallanko sanoa, "sekopää". Se, että olen elossa kirjoittamassa tätä on sen ansiota, että me olimme nopeita juoksemaan ulos pakkas-yöhön, kun hän tuli kotio riehumistuulella. Onneksi meillä oli hyvä piilopaikka, minne juosta karkuun. Kaikki tämä riehuminen johtui tietysti hänen sairaudestaan enkä enää syytä häntä, mutta olen sen helvetin nähnyt lapsena.
Kun taas puhutaan perheväkivallasta kulttuuri-ilmiönä, niin harvoin puhutaan siitä, että se oli vielä jokin aika sitten miehen "oikeus" kurittaa vaimoaan. Ja niinkuin näemme Kalevalan textistä, sai sulhanen jopa hyviä neuvoja julkisessa hääpuheessa siitä, kuinka kuriton vaimo saadan ojennukseen. Näin on edelleenkin monissa maissa, tällaiset kurinpitotoimet ovat perheen sisäinen asia ja miehen velvollisuus on pitää talossa kuria ja järjestystä.
En muista nyt vuosilukuja tähän hätään, - joku toinen ehkä muistaa tai tietää -, mutta siitä ei todellakaan ole kauan, kun tällaisia asioita ei edes otettu julkisen oikeuden käsittelyyn rikoksena, vaan ne olivat perheen sisäisiä asioita. Näin Suomessa ja näin myös Ruotsissa ja näin edelleen monissa maissa.
Nykyään ovat asiat toivon mukaan paremmin. Ainakaan se ei ole niin tabu ja asiasta on alettu puhumaan paljon enemmän ja avoimemmin. Pahoinpitely on rikos, perhesuhteista riippumatta. Hyvä niin.
Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että se vieläkin vaatii paljon, ennenkuin perheväkivallasta lähdetään ulkopuolisille kertomaan. Tämä koskee pahoinpideltyjä naisia, mutta myös miehiä. Niin, ja lapsiakin. Meidän ei silloin aikoinaan tullut mieleenkään mennä puhumaan perheen ulkopuolisille siitä, mitä tapahtui siellä kotona "neljän seinän sisällä". Niin se näyttää olevan vieläkin monessa tapauksessa. Mutta jos tähän asiaan saadaan todellista muutosta, niin on paljon edetty parempaan päin, luulisin.
keskimäärin käytännön 'kuritusta'olla ns.sohvaperunaperunamiehet mäyräkoirineen?
Se ero on väkivallan kohteeksi parisuhteessa joutuneilla naisilla verraten näihin so.pe.miehiin,että parisuhteesta irroittautuminen on vaikeampaa.
Olisiko syynä alistamisen ja pelon viemä omanarvontunto?
Yleensä so.oe.miehistä erotaan sen jälkeen,kun lapset on saatu omillaan toimeentuleviksi.
Mitä teet jos väkivaltainen mies ei halua muuttaa? Itse vaihdoin asuinmaata aikoinaan kaksi pientä lasta kainalossani
että kun lapset on kokoa lähteny lähtee vaimokin jos on väkivallan alla elänyt.
Nykyisin laki vaatii,esim.lasten ja nuorten kanssa työskentelevien henkilöiden toimeen hakiessaan työantajan tarkastamaan hakijan mahdolliset tuomiot rikosrekisteristä ja jos on sen tyyppisestä tuomiosta kyse,että lapsen tai nuoren "koskemattomuus"tai vast. on 'uhattuna,niin työhön ei saa ottaa sellaista henkilöä.
Nyt vois karrikoiden ehdottaa,että väkivaltarikoksiin tuomitun hehkilön tiedot saatetaan esim.avioliittoon vihkimistä ennen viranomaisen taholta ko.henkilöiden tietoon.
Lisäksi voisi ajatella,että olisi muutoinkin normaali käytäntö,että seurustelun muuttuessa ns.vakavaksi,kumpikin osapuoli esittäisi mahd.rikosrekisterin,niin ei kävisi niin,että laitetaan "vahiko kiertämään"ja seuraukset menisivät uuteen suhteeseen haksahtavan kontolle.
Tämä ehdotus on vain keskustelun ehdotus,enkä ole sen toimivuuden tai eettisyyden suhteen sen enempää miettinyt.
Tuli vain juuri tälläinen "visio"mieleen ja siksi ajattelin,että saattaisi olla keskusteluun jonkinlainen katalyytti.
Vaikeaa vain toteuttaa?
Itse JOUDUIN naimisiin 60-luvulla (äitini pakotti,lapsella kun piti olla isänsä nimi ja mitä naapurit ja sikulaisetkin sanoivat ym) 18-vuotiaana tultuani raskaaksi vaikka en olisi halunnut,siihen aikaan ei kuitenkaan raskaana olevalla 18-vuotiaalla ollut minkäänlaista tulevisuutta yh-äitinä,tiesin kyllä mieheni olevan väkivaltainen jo silloin,lisäksi tulin uudelleen raskaaksi jo haettuani eroa vaikka söin e-pillereitä,tuohon aikaanhan ei aborttiakaan saanut naimisissa olevana (en kyllä sitä harkinnutkaan)
Mieheni ei kuitenkaan halunnut erota joten ainoa mahdollisuuteni oli pakeneminen niin kauan kuin vielä olin hengissä!Jos olisin tehnyt poliisi-olmoituksen olisi mieheni luultavasti vankilasta päästyään tappanut minut!
Miehesi seuraava "uhri"?
Eikö hänenkin olisi hyvä tietää,mihin se suhde todennäköisesti johtaa?
Se liitto päättyi myös eroon vaikka tämä vaimo olikin mielisairaanhoitaja!
En siis henkilökohtaisesti ole tavannut ex-miestäni yli kolmeenkymmeneen vuoteen eli siis sen jälkeen kun muutin Suomesta
ole näin yksinkertaisilla "ehdotuksilla"korjautuva asioiden tila.
Kyllä lait ja rekisterit menettävät merkityksen,koska aina uusia variaatioita niitä kiertämään tai rikkomaan.
Harmittaa silti 'vietävästi' kaikkien väkivallasta ja sen seurauksista kärsimään joutuneuíden puolesta.
Yksi asia mikä itseä eniten hiertää, on
uutisointi varsinkin keltaisen lehdistön lööpeissä. Se saa väkivallanteoilla mässäilyn 'allekirjoittaneessa' tuntemaan niiden kuuluvan sarjaan;ihmisten viihdyttäminen moralisonnin kautta.
Helposti tulee näin sivullisena ohitettua uutisointi sen suuremmin syiden ja seurausten vaikutusten ajatteleminen.
Uutisoinnin sävy ja samalla sen myyminen lehtihyllyn vierestä kulkevalle 'massalle' perustuu siihen raadollisuuteen, että saadaan suuri joukko tavallisia ihmisiä vertaamaan, oman elämän "paremmuutta" niiden kohteeksi joutuneiden uhrien/tekijöiden 'kustannuksella',sen paremmin syventymättä ajattelemaan niitä todellisia seurauksia,mitä se ko.kohteille ihmisinä merkitsee, saati,että ajateltaisi sen kummemmin miksi siihen on ajauduttu.
Lehdistö myy mitä 'sirkushuveja' kansa haluaa ja siksi uutisointi mukailee vain sellaisia muotoja,millä saadaan paljon lukijoita.
Lehdistön ensisijainen tehtävä pitäisi olla juuri esim.radio/tv-uutisten perusteellinen analysointi,johon se 'jäljessä ilmestyvänä' mediana olisi kunnollinen ja mielekäs tehtävä.
Markkinavoimat ja tuloksen tekeminen ovat vain sen toteutumisen esteenä.
Itse olen i-s.n ja iltiksen suhteen tehnyt ostoboikotin jo vuosia sitten.
jk. Menee jo itseltä'paatoksen'puolelle,mutta koettakaa kestää.
ja on paikka minne mennä. Tuolla aiemmin tuli esille liuta syitä, miksi suhteesta ei niin vain lähdetäkään. Ihan tosia, ikävä kyllä. Ei siinä kamalasti ole voimia eikä uskallusta lähtteä ja kun pahimmassa tapauksessa ainoa ihmiskontaksti perheen ulkopuolella on kaupankassa. Hurjinta on, että siihen tottuu/turtuu/... ihan miten sen kukin haluaa sanoa
itse koin ihan raittiin miehen väkivaltaa,eli potkimista ,tukistelua,käsien vääntöä,koko vartalon retuuttamista pitkin lattiaa kädestä,hirveitä sanoja,puristamista niin kovaa molemmilla käsillä että henki ei kulkenut,puremista,tavaroilla päin maanaa heittelyä,nyrkillä naamaan iskemista ykskaks,kuuman veden naamaan heitto yllättäen,seksiin pakottamista,ulos ajoa keskellä yötä,eristämistä,tappamisella uhkausta,ivaamista ym. ja luulin vuosikymmeniä että kaikki on normaalia?Samalla mies piti muita naisia koko ajan ja itselle osti kalliita autoja perheen piti kituuttaa ja säästää.Töistä ei saanu pois olla sillä siitä vasta pilkkaaminen alko ja sairastaa ei olis saanu mitään mutta kun flunssat iski välillä.Ketään vieraita en saanut pyytää kylään ja kaikki kotityöt tein työn ohella yksin.Tässä vasta pieni osa siitä vuosikymmenien ajasta jonka elin hänen kanssa kunnes pääsin karkaamaan siitä pois.Mutta niin se vaan on että toipuminen kestää kauan kun tajuaa vasta jälkeenpäin että eihän se ollut normaalia elämää vaikka siksi luuli.Lopulta hän sano että minut pitää viedä hoitoon koska olen sairas ja niin taisin ollakkin sillä olin lamaantunut pelosta koko ajan.
Onneksi oli senverran omanarvontuntoa että karkasin ajoissa vain neljä vuotta kesti tätä helvettiä kestettyäni ja täällä silloin sain aluksi salaisen osoitteen koska pelkäsin tulevan perässä,nykyään vain säälin häntä,kukkaan neljästä lapsesta (kaksi avioliittoa) ei halua tavata isäänsä,nämä uudenkin vaimon lapset ovat nyt jo aikuis-iässä
On kyllä ihme että olet tuosta helvetistä niinkin hyvin selvinnyt, että jaksat elää eteenpäin. Onko siitä kauankin vai äskettäinkö hänet jätit?
Kuka tahansa voi tulla kyllä oikeasti sairaaksi tuollaisesta elämästä ja vaikka "hulluksikin". Eikä sairaus ole mikään häpeä eikä sekään, jos mielenterveys ei kestä täyttä helvettiä. Monet kyllä masentuvatkin tai menevät muuten ihan rikki.
Mutta se, mitä tämä mies teki, se on rikollista. Hän oli rikollinen ja siinä on kyllä jo "jotain" häpeämistäkin. Ja ehkä hänkin tarvitsisi vähän hoitoakin. Nykyäänhän sellaistakin löytyy, mutta halu siihen täytyy tulla mieheltä itseltään, muuten se on kuin heittäisi helmiä siolle.
Toipuminen kestää kauan, sehän on ihan uuden elämän luomista. Kuulin kerran sellaisen vertauksen, että siitä kaikestä vanhasta pas*asta voi tehdä ensin kompostin, ja sitten kun se on moneen kertaan käännelty ja valmiiksi hautunut, niin siihen voi istuttaa kukkia. Jos kaiken sen vaikean voi työstää, niin siitä voi lopulta tulla elämänkokemusta ja rikkautta. Sen avulla voi eräänä kauniina päivänä ymmärtää ja auttaa jotakuta toista, jolla myös on vaikeaa. Niin se on ollut minulle omien vaikeiden lapsuuskokemuksieni kanssa. Ja niin se vaan on tänäpäivänä että: "en päivääkään vaihtaisi pois". En olisi sitä ikinä uskonut vielä joitakin vuosia sitten.
Vaikka omasta nuoruudenhelvetistäni on jo yli 30 vuotta aikaa en vieläkään voi niistä asioista lähemmin itkemättä kertoa,olin kuitenkin tässä avioliitossa vain nelisen vuotta joten kymmenien vuosien kärsimys varmasti todellakin jättää jäljet sieluun!
Noista kokemuksista johtuen olen nykyään nuorisotyössä ja tunnen todella minulla olevan varsinkin tytöille paljon anettavaa
Sait ilon kyyneleet silmiini. Kiitos niistä.
Tosiaan, ilman näitä kokemuksia ei mitenkään voisi ymmärtää toista vaikeassa tilanteessa. Eikä kukaan voi auttaa toista ja antaa toivoa selviytymisestä, niin kuin joku toinen, joka on ollut samankaltaisessa tilanteessa, ja siitä selvinnyt.
Voimia sinulle jatkamaan työtäsi.
saman kokeneiden kertomuksia,itse elin 30v aviossa väkivaltasen miehen kanssa.Voin kertoa että se paheni koko ajan mutta alusta asti sitä oli.Erosta 4 v mutta ex-n olen nähnyt ihan hiljattain.Tuntuu että on parempi tietää että hänellä menee hyvin niin uskallan elää omaa elämää.Tälläiseksi tulee eli toipuminen kestää ja kumma juttu että säälittää nyt ex mies ja olen jopa huolissani hänestä välillä.Eli erittäin vaikea prosessi toipua vaikka olen lukenut kaikki kirjat kohta mitkä käsittelee parisuhde väkivaltaa.Mutta se ei lopu vaikka niin luulin.
tuo komposti. En ollut sitä aiemmin kuullut, täyttä asiaa.
Siihen mahtuu koko prosessi. Se lienee ymmärrettävä juttu ja helpompi sellvittää heillekin jotka eivät onnekseen asiasta muuten tiedä.
ottaa aikansa ja voi viedä pitkäänkin. Riippuen paljolti siitä, kuinka hyvin saat asiat käsiteltyä. 30v on sen verran pitkä aika, ettei se käden käänteessä käy. Ajatuksissa painaa sellaisia asioita joita ei edes itse tiedosta. Silloin niitä on mahdoton läpikäydä, ne tulevat aikanaan. Niitä flash backejä tulee mitä yllättävimmissä tilanteissa, olen huomannut
on väkivalta ja tekijä nauttii siitä.
sadismi ei ole kovin yleistä.
Se on ilmetessään jo sellaista sairautta,että hoitoon määrääminen pitäisi olla aina 'pakollista'.
Uskoisin,että pääsääntöisesti väkivallan tekijä kärsii pahaa oloa jo ennen tekoaan ja myös sen jälkeen.
Usealla taitaa olla vain ahdistuksen suuntaamisessa keinot vähissä tai luonne on niin äkkipikainen, että itsekontrolli pettää.
Alkoholi poistaa estoja sekä voimistaa tunnetiloja määrättyyn ("promillemäärään asti") antaa tunteiden esiintuomiseen kontrolloimatonta käytöstä,niin vihan,kuin rakkauden ilmaisun suhteen.
Tähän puoleen olen törmännyt vuosien ajan naapurin rouvan paetessa yleensä ikkunan kautta saatuaan ensin ruhjeita pahoinpitelystä.
Tämä pahoinpitelijä ei koskaan joutunut edesvastuuseen teoistaa,koska ainakin siihen aikaan se oli ns.asianomistajarikos ja virkavalta ei nostanut syytettä,jos asiomainen sitä itse tehnyt.
Yleensä pakopaikka oli meidän koti ja seuraavana päivänä,jos mies oli selvä,hän palasi takaisin.
Myös sairaalaan piti vaimo joskus toimittaa,kun esim.hypätessä routaiseen maahan katkaisi nilkan yläpuolelta sääriluun.
Löysin hänet yöllä kotiin tullessa maasta makaamasta ja kannoin autoon ja vein päivystykseen.
jk.Hoitoa toki pitäisi antaa kaikille väkivaltaan turvautuneille.
On vain usein niin,että edes kohde ei saa muuta kuin kehoonsa hoitoa ja psyykkinen hoito jää tekemättä kokonaan.