Tilanne on tämä: Olen seurustellu poikaystäväni kanssa vähän yli vuoden. Tutustuimme aikoinaan netin treffipalstalla. Hän oli aluksi todella ujo, emme uskaltaneet edes pitää toisiamme kädestä, suutelemisesta nyt puhumattakaan. Nyt kaikki nuo alkuajan ujostelut on saatu historiaan, voimme jutella mistä vain, suudella ja rakastella niin kuin hyvässä suhteessa vain voi. Tai ei se ihan noinkaan kyllä ole. Vaikka voisin osoittaa hänelle hellyyttä, halailla ja suudella häntä, vaikka voisin rakastella hänen kanssaa ja osoittaa hänelle kuinka tärkeä hän on minulle... minä en tee mitään tuollaista. Minun ei tee mieli suudella häntä, se tuntuu aivan arkipäiväiseltä. Emme ole myöskään rakastelleet pitkään aikaan, sellaista vetovoimaa kuin ennen oli, ei ole enää. Poika palvoo minua ja maata jalkojeni alla, kirjoittelee minulle kirjeita joissa hokee kuinka täydellinen olen ja kuinka paljon hän minua rakastaa. Olen muutaman kerran ehdottanut taukoa, jonka seurauksena hän on aina alkanut itkeä. Nykyään hän itkee melkein aina kun tapaamme, jotenkin aina onnistun loukkaamaan häntä. Ikävä sanoa, mutta kaipaisin jännitystä ja olen tavallaan kyllästynyt häneen. Hän on vain niin ihana, tiedän että hän tekisi mitä vain vuokseni, hän pistää kaikki rahansakin minuun. Mitä minun tulisi tehdä? Ajattelen paljon muita, ja sitä kuinka upeaa olisi tapailla taas tyyppejä sinkkupojalta. Ääh, tämä on niin hankalaa, hän hajoaa jos jätän hänet, enkä tiedä edes haluanko jättää!
Pulmallista...
Adarita
1478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kuin tuo poika, ja mun tyttöystävä on jättämäisillään mut mutta vaikka haluis kovasti jättää mut ja vaikka se ei edes rakasta mua enää, niin se ei jätä mua koska alan itkee.