Tuttavani tapaus Katiloopistolta:
Han sai tietaa olevansa raskaana vasta kun alavatsassa alkoi tuntua kipuja ja kavi laakarissa tutkimuksissa, vauva oli jo yli 4 kg. Pari paivaa meni shokissa, sitten sairaalaan, jossa todettiin raskausmyrkytys. Sai synnytyksen aloittavaa laaketta seuraavan paivan aamuna, mutta ei vaikutusta, yhteensa laaketta annettiin 7 kertaa seuraavan 5 paivan aikana. Olo hanella oli todella tukala, verenpaine korkealla, turvotusta, tunnottomat raajat seka tietenkin sekaisin viela koko tilanteesta. Omaiset yrittivat puhua, eiko voitaisi leikata, koska tytto voi huonosti ja synnytys ei kaynnisty millaan. Vastattiin, etta ei laaketieteellista perustetta.. Vasta, kun vauvalla todettiin vaikeuksia, sektio tehtiin, 5 paivaa laakehoidon aloittamisen jalkeen, ja ne 5 paivaa olivat tulevalle aidille raskaita. Jos olisi leikattu jo aiemmin, turhia karsimyksia ei olisi tarvinnut kestaa. Olen aivan raivoissani tasta, eiko naisen tuskilla todellakaan ole merkitysta, tama tuntuu aivan epainhimilliselta. Miksi pitkitetaan vaikeaa tilannetta, kun ratkaisu on olemassa?Ei kai keneltakaan tuskallista sairautta potevaltakaan kielleta laaketta, joka poistaa kivut, miksi synnytys olisi eri asia? Nyt tietysti kaikki ovat sita mielta, etta loppu hyvin, kaikki hyvin, terve lapsi tuli loppujen lopuksi, mutta minun on pakko kysya, jos synnyttaja olisi mies, pidettaisiinko tallaista tuskien taivalta asiaan kuuluvana? "Ei laaketieteellista perustetta", mutta kylla inhimillisyyden pitaisi olla tarkeampaa, kylla oli parikymppiselle tytolle kova paikka vain jonkun laakarin mielipiteen/asenteen takia. Itsellani laskettu aika kuukauden paasta, asun Oslossa, jossa toivottavasti ajatellaan synnyttajan vointia paremmin...
Han sai tietaa olevansa raskaana vasta kun alavatsassa alkoi tuntua kipuja ja kavi laakarissa tutkimuksissa, vauva oli jo yli 4 kg. Pari paivaa meni shokissa, sitten sairaalaan, jossa todettiin raskausmyrkytys. Sai synnytyksen aloittavaa laaketta seuraavan paivan aamuna, mutta ei vaikutusta, yhteensa laaketta annettiin 7 kertaa seuraavan 5 paivan aikana. Olo hanella oli todella tukala, verenpaine korkealla, turvotusta, tunnottomat raajat seka tietenkin sekaisin viela koko tilanteesta. Omaiset yrittivat puhua, eiko voitaisi leikata, koska tytto voi huonosti ja synnytys ei kaynnisty millaan. Vastattiin, etta ei laaketieteellista perustetta.. Vasta, kun vauvalla todettiin vaikeuksia, sektio tehtiin, 5 paivaa laakehoidon aloittamisen jalkeen, ja ne 5 paivaa olivat tulevalle aidille raskaita. Jos olisi leikattu jo aiemmin, turhia karsimyksia ei olisi tarvinnut kestaa. Olen aivan raivoissani tasta, eiko naisen tuskilla todellakaan ole merkitysta, tama tuntuu aivan epainhimilliselta. Miksi pitkitetaan vaikeaa tilannetta, kun ratkaisu on olemassa?Ei kai keneltakaan tuskallista sairautta potevaltakaan kielleta laaketta, joka poistaa kivut, miksi synnytys olisi eri asia? Nyt tietysti kaikki ovat sita mielta, etta loppu hyvin, kaikki hyvin, terve lapsi tuli loppujen lopuksi, mutta minun on pakko kysya, jos synnyttaja olisi mies, pidettaisiinko tallaista tuskien taivalta asiaan kuuluvana? "Ei laaketieteellista perustetta", mutta kylla inhimillisyyden pitaisi olla tarkeampaa, kylla oli parikymppiselle tytolle kova paikka vain jonkun laakarin mielipiteen/asenteen takia. Itsellani laskettu aika kuukauden paasta, asun Oslossa, jossa toivottavasti ajatellaan synnyttajan vointia paremmin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
SAI TIETÄÄ OLEVANSA RASKAANA KUN VATSASSA ALKOI TUNTUA KIPUJA.OLISIKO SUN KAVERILLA PIKKASEN KORVIEN VÄLISSÄ JOTAIN VIKAA?VOI SITÄ VAUVA PARKAA MINKÄLAISEN ÄIDIN SAA..jA SINÄ OPETTELE KIRJOITTAMAAN
Keisarileikkaukseenhan ei yleensä suostuta vain siksi, että äiti sitä haluaa. Leikkaus tehdään, jos siihen on terveydellisiä syitä. (Joissakin tapauksissa myös, jos äiti kärsii pahasta synnytyspelosta, eivätkä pelkopolit ym. ole auttaneet.) Ehkäpä lääkäreillä oli tässä tapauksessa kaikki syyt olettaa, että vauva voi syntyä turvallisesti alakautta?
Ei millään pahalla, mutta kirjoituksestasi sain sen kuvan, että kaikki (sinä ainakin) ovat kovasti huolissaan äidistä ja vihaisia siitä, että äiti joutui kärsimään. Entä sitten vauva, josta kenelläkään ei ollut aavistustakaan ennen syntymää? Miten äiti on elänyt? Miten vauva voi? Mitä lapselle nyt tapahtuu? Eivätkö nämä ole tärkeämpiä kysymyksiä!?
??? Tottakai, mutta luonnollisesti äiti ensin, jotta tulee edes mitään vauvaa. Ihan itsestään selvää. Välittömästi synnytyksen jälkeen tietenkin vauva on tärkein.
ole ääkkösiä, sorry
Ehdotomasti tuollainen on epäinhimillistä. Näissä asioissa vaan valitettavasti pätee lääkäreiden ylivalta, vaikka asiaan liittyy myös selvä perusoikeusnäkökohta. Aivan selvästi tuollainen on väärää kohtelua hoitohenkilökunnalta. Enkä sitä paitsi ymmärrä, miten vauvan henki tai terveys olisi ollut vaarassa kun leikkaus oli tehty. Tapauksessa myös olisi pitänyt hoitaa synnytys mahdollisimman ymmärtäväisesti äidin toiveita kohtaan, sillä raskauden paljastuminen tuossa vaiheessa oli varmasti jo tarpeeksi suuri järkytys.