Te, joilla on kilpikonnavärinen kissa: oletteko huomanneet, onko karvainen kaverinne varautuneempi ihmisiä kohtaan kuin muunväriset kissat?
Meidän neiti nimittäin on kilpikonnavärinen, tykkää kyllä meistä "omista" ihmisitään, mutta on tosi varautunut vieraita kohtaan. Käy kyllä nuuskaisemassa, mutta ei sen jälkeen anna silittääkään. Vain muutaman vieraamman ihmisen hyväksyy, yleensä sellaisen, joilla on omiakin eläimiä.
Taannoin kuulin myös toisesta samanvärisestä kissasta, joka oli arka luonteeltaan, ja aloin pohtia, liittyykö se jotenkin väritykseen. Kaukaa haettua, tiedän. :) Mutta tämä värihän esiintyy vain nartuilla, joten miksei sen mukana voisi tulla muitakin omituisuuksia.
Pohdin vain...
Meidän neiti nimittäin on kilpikonnavärinen, tykkää kyllä meistä "omista" ihmisitään, mutta on tosi varautunut vieraita kohtaan. Käy kyllä nuuskaisemassa, mutta ei sen jälkeen anna silittääkään. Vain muutaman vieraamman ihmisen hyväksyy, yleensä sellaisen, joilla on omiakin eläimiä.
Taannoin kuulin myös toisesta samanvärisestä kissasta, joka oli arka luonteeltaan, ja aloin pohtia, liittyykö se jotenkin väritykseen. Kaukaa haettua, tiedän. :) Mutta tämä värihän esiintyy vain nartuilla, joten miksei sen mukana voisi tulla muitakin omituisuuksia.
Pohdin vain...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kilpikonna värinen tyttökissa.Ne vieraat joilla on kissoja,meidän kissa pitää aikamoista keimailua, mutta sellaisia vieraita joilla ei ole kissoja niin se ei mene lähellekkään, vaan tulee oman väen luo. Sinun jutussasi on perää ainakin meidän kissan käyttäytymisessä.
Minulla on nyt yksi kilpparityttö, toinenkin kissani oli kilppari. Kummatki hieman "epäsosiaalisia" tapauksia.. Läheisiä ihmisiäkin hyvin vähän huomioivat. :) Varsinkin pentuajalta, aikuisempana hitusen hellyydenkipeämpää sakkia. :) Kuitenkin, niitä pieniä ihania hetkiä, jolloin kissa tule ihan itse omasta tahdostaan syliin tms, kertyy paljon ja niistä myös osaa nauttia kunnolla. :)
Niimp... meil on sama juttu...
Meillä taas ERITTÄIN seurallinen kilpparikuvioinen neiti:) Sylissä ei viihdy, jos ottaa syliin, mutta itsekseeen syliin tulee usein:) Ja vieraita tulee heti moikkaamaan ja änkeää syliin:)
meidän kisu on kyllä niin seurallinen kaveri, että jopa vieraatkin saavat tunte olonsa kotoisaksi käydessään meillä.Aiemmin kun se oli ulkokissana saattoi ihan pokkana mennä tervehtimään ohi kulkijoita ja seuraili niitä jonkin matkaa. En tiiä kuinka paljon värityksellä on osuutta asiaan...
mun kilpparitypyli on kyllä maailman seurallisin kissaneiti! ovelle menee vastaan jos joku tulee, vieraiden syliin kans menossa heti. tykkää ku ottaa syliin ja änkee itekin jatkuvasti syliin. Tietty haluu välillä olla omissa oloissaankin
Mutta on kyllä seurallinen sekä vieraita että omia ihmisiä kohtaan. Joistain vieraista ei pidä ja on silloin täysin välinpitämätön, mutta jos huomaa mukavia vieraita jotka tykkää kissoista, yltyy kyllä seuralliseksi!
Itselläni on kilppari poika joita on 1 3:sta
tuhannesta. Se on ulkoisesti poika ilman palleja
(ei leikattu) ja sisällä puoliksi kehittynyt koh-
tu. Se on pitkäkarvainen ja todella mielenkiin-
toinen. Sitä on kiva verrata meidän muihin kissoihin jotka ovat leikattuja kolleja. Tämä
klippari saa tepastella ja tehdä just mitä haluaa
vaikka on viimeksi taloon tullut. Vanhat kollini
vain katselevat hieman vinoon. Kilpparini on
todella valloittava tyyppi. Vieraista se ei pidä.
kokemus kilpparista on juuri tuollainen varautunut. Kämpiksellä on kilppari värinen, joka on todella varautunut vieraita ihmisiä kohtaan: ei anna silittää ja piikkikinnasta tulee jos liian lähelle tulee. Nyt ajan kuluessa on ruvennut antaa silittää ja jopa kehrännyt pari kertaa. Aikaa tämän saavuttamiseen meni kaks kuukautta.
Olisi kiinnostavaa lukea oikeaa tutkimustulosta, että mikä geeni mahtaa kilppareilla tuon piirteen aiheuttaa ja mikä idea siinä on. Kilpparit eivät ole vain vähän varautuneempia, vaan myös aika sähäköitä tapauksia. Kilppari voi olla kuin enkula, mutta jos sen suututtaa niin oksat pois, olen huomannut.
Aika ihania :)
Meidän kilpparimme on kylläkin yli-ihana ja todella tuttavallinen ja ystävällinen ihan kaikille ihmisille, tietty omille vielä paljon paljon paljon ihanampi kuin vieraille. Mutta siis kyhnyttää ja hakee huomiota kaikilta ja kehräilee ja juttelee palkaksi. Ja viihtyy sylissä, mutta on tietty myös omissa oloissaankin halutessaan.
Mutta toisia kissoja se ei siedä. Siis ei yritä tappelemaan ruveta tms. mutta sähisee kylläkin todella ahkerasti. Tämä on todettu usean eri kissan kohdalla. Johtuukohan se sitten väristä...mutta varautuneisuus kohdistuukin toisiin kissoihin eikä ihmisiin?!