masentaa..ehkä voi,mutta paha tämäki on.Jälleen kerran menkat alkoi ja iho kukkii kuin kukkapelto.naamassa loistaa kirkaan punaisia finnejä jne..Elämä olis vain Niin paljon helpompaa ilman finnejä.Ei viitsisi lähteä edes ihmisten ilmoille..toivottavasti on täällä on muitakin jotka ovat asian takia (jälleen) masennuksen/harmittavassa tilassa..tunnen olevani ainoa..
voiko
enempää
4420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen 16 vee poika ja kukkii naama melko pahasti. Paha masennus on päällä ja koeviikko menossa. Stressiä pukkaa ja siitä varmankin johtuu naamani huono kunto.
13-15 vuotiaana minulla oli hirveän paha akne ja söin roaccutania vuoden (niin kokonaisen vuoden), sem jälkeen ihoni oli heti paljon parempi, mutta arvet jäi naamaan, eikä vieläkään ole lähteneet pois. Ihoni punoittaa inhottavasti ja finnit vielä lisäävät "tuskaa". -nyyh-
Eköhän koiteta jaksaa vain, kyllä se onni kukoistaa meillekin joskus. Inhottava vain kun saa "niin paljon huomiota" aknen takia. kyllä saa runsaasti katseita peräänsä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä että elämä olisi paljon helpompaa ilman aknea ja finnejä....
Tsemppiä sinulle. Koita jaksaa vain
se onni joskus kukoistaa meillekkin..harmittaa vaan ku nuorena niitä finnejä ei ollu niin nyt sitte just 18 vuotiaana niitä pitää tulla.kaikki kotikeinot ja vitamiinit on syöty mutta,silti ne jaksaa heikentää elämänlaadun pohjalukemiin.olisi kiva saada vielä lisää kuulla muiden tuntemuksista.kiitos kaikille vastaaville.
Antibiootti kuuri menossa, mutta ei ole juuri auttanut vaikka syönyt jo pari kuukautta. Aamuisin mieliala vaihtelee naaman mukaan. Ilman meikkejä ei uskalla lähteä minnekään eikä nähdä ketään.
Mutta toisaalta eräs ei välitä finneistäni juurikaan ja kun naamani muuttuu tulipunaiseksi se on hänestä vain alyttömän söpöä.
Mitä tästä pitäisi oppia? Toivottavsti itsekin voin ajatella että sillä ei ole väliä.
Niin ei kai se muu auta kuin vain jaksaa.
Ja se on kyllä totta että eivät kaikki todellakaan välitä kuin paljon tai vähän jollakulla finnejä on. Moni tuntemani henkilö seurustelee akneongelmaisen kanssa, eikä siinä mitään ihmeellistä. Ja enpä minä itsekään tuijota kauhulla henkilöä jolla nyt sattuu vähän enemmän olemaan finnejä. Itselläni ei oikeastaa ole kuin lievä akne jos sitäkään, mutta olen jo pitempään katsellut erään pojan perään, jolla tosin on pahankuntoinen iho, mutta muuten kaikki on kohdallaan :)
Pitäisi vain yrittää olla eristäytymättä täysin, jonain päivänä ne finnit kuitenkin mitä ilmeisemmin katoavat.
Ja myöhemmin sitten surkuttelee että nuoruus meni neljän seinän sisällä finnien takia. Se on oma pahin pelkoni, joten vaikka miten olisi iho jonain aamuna pahassa kunnossa, pakotan itseni liikkeelle.
Tietysti ymmärrän että monella akne on todella paha ja siinä kyllä itsetunto nopeasti polkeutuu maahan. Mutta yrittäkää nyt hyvät ihmiset vaan jaksaa :) Kyllä elämä vielä hymyilee!