Aloitin tietoisen laihdutuksen toukokuun lopussa. Nyt painoa on lähtenyt noin 12 kiloa, menkat loppui heinäkuussa ja pää alkaa näyttää hajoamisen merkkejä. Olen huomannut ajattelevani liikaa painoani, ruokaa, numeroita, kaikkea turhaa paskaa.
Fanaattinen laihdutusvaihe on ohi, mutta nyt kärsin ahmimiskohtauksista joidenka jälkeen olen syömättä muutaman päivän ja vihaan tätä läskin vuoraamaa ruhoani. Häpeän ajatuksiani. Ensi viikolla 17-vuotissyntymäpäivät ja vihaan itseäni enemmän kuin koskaan. Olen sairastanut masennusta lähemmäksi neljää vuotta enkä toivonut tätä kaupan päälle. On se hassua kuinka hauras on ihmismieli.
Fanaattinen laihdutusvaihe on ohi, mutta nyt kärsin ahmimiskohtauksista joidenka jälkeen olen syömättä muutaman päivän ja vihaan tätä läskin vuoraamaa ruhoani. Häpeän ajatuksiani. Ensi viikolla 17-vuotissyntymäpäivät ja vihaan itseäni enemmän kuin koskaan. Olen sairastanut masennusta lähemmäksi neljää vuotta enkä toivonut tätä kaupan päälle. On se hassua kuinka hauras on ihmismieli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olla aika kivan näkönen plikka;)
asiallisia nuo kaksi aikaisempaa kommenttia:P no kuitenkin...
Tiedän varsin hyvin mistä puhut. Olen saman ikäinen ja suunnilleen saman verran laihdutinkin. Ja tarvetta ei koskaan ole ollut. Niinkuin ei varmaan sinullakaan. Sama juttu keväällä laihdutuksen aloitin ja nyt syksyllä heräsin kylmään todellisuuteen. Turhaa mä laihdutan jos en oo kuitenkaan koskaan tyytyväinen lopputulokseen, koska näen aina itteni läskinä. No tulin sitten siihen lopputulokseen että ennen kroppaa laitetaan nuppi kuntoon.
Ja ne ahmimisethan johtuu yleensä siitä että keho yrittää itse "parannella" sitä aliravitsemusta/paastoamista. Kun on ensin ollut kauhealla kitudieetillä niin mitä suuremmassa määrin jossain välissä tulee se repsahtaminen. Ja itse ainakin tuumasin sen yhden suklaapalan jälkeen et nyt on kaikki pilalla, no mässätään nyt sitten kunnolla. Ja aamulla oli kauhea morkkis, läski olo. Kamalaa...
Eli suosittelen että alat syömään normaalisti vaikka lihoisitkin mahdollisesti sillä vähän. Teet kunnon syömisajat että verensokeri ei pääse laskemaan liikaa niin ahmimisia ei tule. Ja ei kannata kieltää itseltään totaalisesti mitään, kaikkea saa syödä kohtuullisesti! Itse olen kokenut tämän paremmaksi kuin aikaisemmat "lakkoni". Itselläni nyt taas sama edessä, yritän syödä normaalisti etc. Ja tottua tähän kroppaan! Niin ja kannattaa varmaan aloittaa joku harrastus ja olla ulkona varsinkin nyt kun on ollut niin ihanan raikas ilmakin pihalla. Antaa mielen rauhoittua. Varsinkin kun masentaa ja tekisi mieli vaan maata ja olla, niin kannattaakin ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä vaikka lenkille tai ihan vaikka muuten kävelylle:) Kaikki mikä vie ajatukset painosta ja muusta pois on ainakin minulla toiminut. Mitä vähemmän kerkeää murehtia niitä asioita sitä parempi mieli ainakin minulla on ollut.
Tsemppiä ja voimia sinulle:)!