Onko kaikki synti anteeksiannettavissa? Eikö ole syntiä jota ei saa anteeksi?
Synti
Jussi
251569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Pyhän Hengen pilkka.
jumalan pilkalla ja pyhän hengen pilkalla?
Kirjassa sanotaan, että miten tahansa pilkkaattekin Isää tai Poikaa, se annetaan anteeksi, mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, sille ei anneta anteeksi.
Tämä liittyy enemmänkin anteeksiantamisen vastaanottamiseen kuin antavaan osapuoleen.. tuntisitko sinä tarvitsevasi anteeksiantamusta sellaiselta, jota pilkkaisit?
Toisekseen pilkaaminen sinänsä on käytännössä Pyhän Hengen pilkkaa, koska anteeksi ei voi saada, ellei itse anna anteeksi. Pilkka ("pilkan henki") on siis Pyhän Hengen vastakohta. Eihän voi antaa anteeksi ja pilkata yhtä aikaa?
Sananl. 14:6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
mutta jos Jumalaa ja Jeesusta saa pilkata ja Pyhää Henkeä ei, niin miten ne voivat olla sama? Jotenkin tuntuu, että mitä syvemmälle kristinuskoon menee, niin sitä enempi se tuntuu monijumalaiselta!!
Jumala on kaikessa ja kaikkialla, mutta silti hän on yksi, joka näkyy monena ja monessa. Sinullakin on (todennäköisesti) kaksi kättä, mutta molemmat ovat osa sinua, eivät erillisiä yksilöitä? :)
Ja minkälainen ihminen sen voi tehdä jne.
Mitä kaikkeza tähän asiaan liittyy?
Siltä varalta, ettet ole aiemmin tällaisesta lukenut:
Erään pienehkön maalaispitäjän Ry:llä oli pidetty hoitokokous. Syytettyinä oli erään suvun sekä sukuun avioliiton kautta kuuluvia uskovaisia. Kokouksen välillä veisatun virren aikana oli eräs syytetty henkilö alkanut kiittää Herraa Jeesusta. Eräs SRK:n mies oli vihastuneena kysynyt, mistä tuo kiitos oli, oliko se pirusta... Tämän ymmärrän Pyhän Hengen pilkaksi.
Juuri tuo kuvaamani tapaus selvensi minulle, (myös noihin sukukokouksiin myöhemmin kutsuttuna) että kyse todella oli väärästä opista. Noihin suostumattomuus johti myös minun Ry:stä erottamiseeni.
Pyhän hengen pilkkaa ei Raamatun mukaan saa anteeksi "tässä eikä tulevassa elämässä".
Olen ymmärtänyt, että tuosta synnistä ei tule synnintuntoa ja siksi anteeksisaaminenkin on mahdoton.
Miten ihmeessä voit tuomita toisia ihmisiä tuolla tavalla, koska et voi millään tietää, että onko ihminen katunut myöhemmin, tuntenut tehneensä väärin ja saanut omat syntinsä anteeksi.
Eikö se mene niin, että parempi katsoa omaa sydäntä ja tarkkailla itseä, kuin lähteä toisille syntejä lukemaan.
Itse arvelen niin, että Pyhän Hengen pilkkaan joutunut on tietoisesti omilla toimillaan/sanoillaan teon tehnyt, eikä Jumala tekojen tähden anna enää synnin tuntoa. Silloin ei ole ihmisellä tarve tehdä parannusta, jos ei tunne ja kadu syntejään.
Jos synnintunto olisi kyseiselle "hoitajalle" tullut, olisi kai hän syytetyltäkin pyytänyt anteeksi. Näin ei ole tapahtunut. Aikaa olisi ollut kymmeniä vuosia ja henkilöt elävät vieläkin. Totta, Jumala tuomitkoon meidät kaikki!
Jos puolestaan syytetty olisi sanonut kiitosäänensä olleen "pirusta" se olisi käsitykseni mukaan ollut Pyhän Hengen pilkkaa.
Olisi hyvä jos joku Raamattua tunteva selittäisi!
Jos epäilet toisen synnin tuntoa tai tunnon tilaa, niin älä tee sitä täällä, vaan mene ja nuhtele/kysy häneltä itseltään asiaa suoraan. Ei Raamatussa ole ehtoa anteeksi antamukselle, vaan synnit saa uskoa anteeksi. Sekin on vian inhimillistä ihmistä, ettei jaksa/uskalla lähestyä sitä, jota vastaan on rikkonut ja siksipä Raamattu opettaa, että jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä. Ei tämä ole autuuden kysymys. Anteeksi antaminen on ihmiselle paljon vaikeampaa kuin anteeksi pyytäminen.
Anteeksi voi antaa lähimmäiselle, vaikka hän ei jaksaisi itse tulla edes pyytämään. Raamattu opettaa rakastamaan itse ensin, eli antamaan myös anteeksi itse ensin. Jumalan Rakkaus ei vaadi toiselta mitään, itseltä sitäkin enemmän.
Tämähän on keskustelupalsta, enkä nimiä ole maininnut!
Juuri tämä palsta on mahdollistanut mielipiteiden vaihdon ja informaation myös kipeistä hoitokokouksista.
Kyse ei ole ainoastaan yksittäisten ihmisten tekemistä raamatunvastaisista teoista, vaan ennenkaikkea siitä, että koko oppi muutettiin näiden toimintojen ohella vääräksi.
Kirjoitat, että anteeksiantaminen on ihmiselle paljon vaikeampaa kuin anteeksipyytäminen.
Jos näin on, silloin ihmiseltä puuttuu anteeksiantava mieli, eikä se ole oikein.
Jäiköhän vielä jotain, selvitellään!
joka heti alun perin kummeksutti, että jonkun sieluntilaa arvioit sen perusteella, ettet ole varma tai ettet ole kysynys häneltä itseltään.
Hoitokokouksista toki saa puhua, mutta hoitokokouskeskustelua ei tulisi liittää ihmisten sieluntilan arvioimiseen, vaikka asiat näyttäisi itsestä miltä tahansa.
Tuo oppikysymys on myös vähän sellainen, että jospa laajentaisit, mistä teet johtopäätöksen? Oletko seurannut oppia jatkuvasti, mysö tänä päivänä, vai liittyykö opillisen tilan arvioimisesi myös suoranaisesti niihin kokemuksiin, joita itselläsi on ollut, ja sieltä juontaa suora yhteys vuosikymmenien päähän?
Onko sinua kohdeltu mielestäsi väärin? Oletko itse kyennyt antamaan anteeksi?
Jeesus oli meilel esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, kun hän sanoi "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät ymmärrä, mitä he tekevät". Näin Jeesus rakasti myös ristiinnaulitsijoitaan, eikä heitä ollut tilille vaatimassa. Siinä on pienelle ihmiselle oppimista rakastamaan kaikkia lähimmäisiä, mysö vihollisia.
Aivan totta haastat. Tuo hoitokokousasia tulee turhan moneen paikkaan kummittelemaan, tässä jopa erittäin sopimattomasti. Pyhän Hengen pilkka on niin totinen asia, että ei ole määrässä arvuutella, kuka siihen mielestään on langennut.
Neuvot minua Raamatun tavoin rakastamaan myös vihollisia. En minä ketään vihaa! Sitä en tiedä, vihaako minua joku.
Kirjoitat olevasi ev.lut. henkilö. Sitä en tiedä, kuulutko Rauhanyhdistykseen, enkä sitä, tiedätkö 1970-80- lukujen kokoussarjasta.
Kirjoittamani esimerkki Pyhän Hengen pilkasta selvensi minulle lopullisesti, miksi en voinut jäädä Rauhanyhdistykseen.
Olen kyllä keskustellut kotiimme tulleiden "hoitajien" ja monien muidenkin kanssa.
Jotta Ry:n usko palaisi ennalleen, olisi väärän opin hyväksyneiden tehtävä siitä kohdalleen parannus. En tiedä, että niin olisi tapahtunut. Pohjalla on siis edelleenkin korjaamaton "vanha hapatus".
"Vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa."
"Väärässä opissa ei ole yhtään syntiä anteeksi", sanoo Raamattu.
että oletko antanut anteeksi?
"Jotta Ry:n usko palaisi ennalleen, olisi väärän opin hyväksyneiden tehtävä siitä kohdalleen parannus. En tiedä, että niin olisi tapahtunut"
Oletko kysynyt tätä asiaa, vai oletko olettanut. Tämä on sitä toisen sielun tilan arvioimista, josta jo alunperin mainitsin.
Se mikä mielestäsi on väärä oppi, ei välttämättä ole väärä oppi muuta kuin sinun mielestäsi, tämäkin kannattaa muistaa.
jos olet antanut anteeksi ihmisille heidän lankeamisensa, niin miksi arvioit tai jopa sanot, että he eivät ole kohdalleen parannusta tehneet? Kuinka sinä voit tietää tällaisia asioita?
siitä tiedän, etteivät he ole kohdalleen parannusta tehneet, koska siitä ei ole ainakaan minulle eikä muillekaan erotetuille puhuttu.
Uskon siis, että he edelleen pitävät toimiaan ja oppiaan oikeina. Mitäpä minä muutakaan...
Väärää tai oikeaa oppia en arvioi minä vaan Raamattu. Raamatunsanaan ei saa mitään lisätä eikä vähentää. Tarkennuksen vuoksi kerrottakoon siis, että opetukseen lisättiin hengistä parannuksenteko-oppi. Parannus tehdään yksinkertaisesti vain synnistä. Tässä se ero on.
Olen antanut sydämessäni anteeksi, kuten Jeesus lausuessaan ristillä: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.
Oma anteeksiantoni ei kuitenkaan riitä pelastamaan harhaan menneitä, elleivät he itse edes koe olleensa väärässä.
"Parannus on mielenmuutos."
toisen katumuksen tai sieluntilan arvioinnista?
Ei todellakaan ole mikään todiste siinä, etti sinulle ole puhuttu tai sinulta pyydetty anteeksi.
Perustat ajatuksesi olettamuksiin, "minusta tuntuu", "uskon, etteivät he..."
No saat ajatella vapaasti niin kuin ajattelet, mutta kenenkään sieluntilaa tai autuutta sinulla ei ole lupa arvioida, eikä kenelläkään muullakaan ihmisellä, olipa ihminen mitä tai minkälainen hyvänsä.
Pidät koko liikettä vääränä ja ilmeisesti jokaista liikkeeseen kuuluvaa harhaoppisena sen takia, että perustat johtopäätöksesi menneisiin tapahtumiin ja olettamuksiisi.
Jos olet antanut sydämestäsi anteeksi, niin miksi menneitä anteeksi annettuja asioita nostat esille henkilötasolla. Asioina niistä voidaan keskustella kyllä.
Yksi suora kysymys, jos sallit: Oletko yhtään katkera menneistä? Tämä on sivullisen kysymys tekstiesi perusteella.
Ensimmäistä kysymystäsi en oikein tajunnut, oliko sinulta jäänyt joku sana väliin, kirjoitit Raamatusta ja toisen sieluntilan arvioinnista?
Ollaanko samaa mieltä siitä, että uskon pitää perustua Raamattuun? Henkikokousten aikaan Raamatusta poikettiin, kuten olen kertonutkin. Minun ei tarvitse itse arvioida sitä, Raamattu sen tekee. Se kieltää lisäämästä ja vähentämästä mitään.
Eihän usko voi ilman hyviä töitä olla ja hedelmistään puu tunnetaan, sanoo Raamattu.
Kyllä se vain on niin, että asiat pitää korjata kohdalleen.
Oletat, että pitäisin koko liikettä vääränä ja jokaista liikkeeseen kuuluvaa harhaoppisena.
Vastaus: Jos pohjalla on vanha poispanematon harhaoppi, ei silloin voida olla terveellä ja oikealla pohjalla. "Vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa."
Vasta tällä palstalla tämän vuoden maaliskuusta asti seuranneena (ja kirjoittaneenakin) olen saanut tietää, että nuoriso ei tiedä hoitokokouksista mitään. Heidän voi olettaa olevan lapsuususkossaan...
Kirjoittamiseni tavoite onkin kertoa menneistä siinä toivossa, että asiat korjattaisiin. Väärästä opista ja kamalista hoitokokouksista tehtäisiin parannus ja alettaisiin alusta.
Suoraan kysymykseesi "Oletko yhtään katkera menneistä? suora vastaus: Kyllä se on tuntunut myös katkeralta, surulliselta, kamalalta, yksinäiseltä, toivottomalta...
Suurimpia toiveitani täällä maan päällä olisikin se, että vielä voisimme entisten ystävienkin kanssa kokoontua yhteen kuten ennen hoitokokouksia.
Mikä on oma käsityksesi?
sinua menemästä ry:n tilaisuuksiin tänä päivänä, että näkisit omin silmin, mitä ja miten siellä oppi on Raamatun mukaista.
Vähentäisi paljon arveluja, kun menee itse katsomaan ja kuuntelemaan.
Eikö se Sirkka ole myös niin, että jos olet mielestäsi päässyt eroon harhaopista, niin sinulla olisi rauha, vapaus ja ilo Pyhässä Hengessä, lihallisten ja inhimillisten tunteiden jäädessä anteeksiantamuksen kautta ja Jumalan voimasta armon meren pohjaan.
Jos nyt menisin Rauhanyhdistykselle, tulisin näin hyväksyneeksi ne vääryydet, joita hoitokokousten yhteydessä tehtiin, ennenkaikkea raamatunvastaisen "henkiopin".
Kirjoitat: "...jos olet mielestäsi päässyt eroon harhaopista, niin sinulla olisi rauha, vapaus ja ilo Pyhässä Hengessä..."
Vastaus: En ole ollutkaan missään harhaopissa ja minulla on rauha, vapaus ja ilo Pyhässä Hengessä. Voisin lisätä, että myös uskon varmuus. Kyllä ihminen on ihminen inhimillisine tunteineen, kaipuu entisenlaisiin seuroihin on, vaikka olemmekin muutamien vuosien aikana kokoontuneet pienellä joukolla seurojen merkeissä.
Raamatussa sanotaan: Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään.
Olen monissa kirjoituksissani yrittänyt saada selville, onko henkiparannusopista tehty parannus vai eikö ole. Onko kenties harhaoppiin sotkeutuneet keskenään tehneet parannusta, jolloin sokea on sokeaa taluttanut langetakseen samaan kuoppaan, kuten Raamattu kuvaa.
Tiedätkö sinä?
kyllä tiedä, että onko parannusta tehty vai ei tai kuka on tehnyt ja kuka ei. Et sinä taida saada selville tämän päivän tilannetta mitenkään muuten kuin menemällä itse kuuntelemaan. Ei se ole mitään väärän opin hyväksymistä, jos kuuntelee ja tarkastelee eri hengellisyyksien opetusta.
Luuletko saavasi selville parannuksesta tällä palstalla vai lähestymällä suoraan kohdetta, jonka sanot olevan väärässä opissa?
Uskotko/väitätkö, ettei liikkeessä olisi ollut elävää evankeliumia missään, vaikka hoitokokouksia olikin menneisyydessä?
Oletko lukenut SRK:n vuosikirjallisuutta? Itse olen lukenut. Siellä on selvitetty monia asioita, joita täällä kyselet.
Minä en voi vaikuttaa siihen, miten sinä ajattelet tai koet asiat. Teet ratkaisut ihan itse.
"Kun pienen hetken vielä ootan
niin saapuu vieraat taivahan.
Uskossa elän, Herraan luotan
kotihin minut noudetaan."
Hyvää syksyn jatkoa ja kiitos keskustelusta!
vahingossa myös toiseen ketjuun. Johon se ei kuulunut. Mutta panen sen nyt kuitenkin myös tänne.
Pilkka
Kirjoittanut: Blastus 1.11.2005 klo 11.06
Kirjassa sanotaan, että miten tahansa pilkkaattekin Isää tai Poikaa, se annetaan anteeksi, mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, sille ei anneta anteeksi.
Tämä liittyy enemmänkin anteeksiantamisen vastaanottamiseen kuin antavaan osapuoleen.. tuntisitko sinä tarvitsevasi anteeksiantamusta sellaiselta, jota pilkkaisit?
Toisekseen pilkaaminen sinänsä on käytännössä Pyhän Hengen pilkkaa, koska anteeksi ei voi saada, ellei itse anna anteeksi. Pilkka ("pilkan henki") on siis Pyhän Hengen vastakohta. Eihän voi antaa anteeksi ja pilkata yhtä aikaa?
Sananl. 14:6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
---------------------
Vastaus:
Ainkain uskovaisen sydän haluais antaa anteeksi. Mutta jos aina ei jaksa. Sitä voi Jumalalta pyytää voimaa, että Hän antais sitä anteeksiantavaa mieltäkin ja oikeaa nöyryyttä. Ja antais mahdollisuuden korjata asiat.
Eihän sekään ole ihmisen työ, että jaksaa nöyrtyä ja pyytää sekä antaa anteeksi. Eihän sitä omalla voimalla voi tehdä. Ja vielä sydämmestä asti.
Ja sielunvihollinen yrittää saada uskovaisenkin lanekeamaan tällaisissakin asioissa. Ja on monesti saanutkin.
Meillä ei ole muuta turvaa kuin Jumalan armoon luottaminen. Ja kun sattuu lankeemuksia se on vaan Jumalan armoon luottaminen.
Eikö se ole yleensä sillä tavalla että asioissa on yleensä 2 puolta. Että jos ei jaksa antaa anteeksi, ensin on loukattu.
Ja uskovainenkin ihminen on vaan samanlainen kuin muutkin ihmiset tämän maallisen osan puolelta, siis maallinen ja erehtyväinen. Ja hidas hyään. Ja se on mieltynyt näihin maallisiin asiohin. Ja se syntikin tarttuu.
Mutta se taivaalllinen osa, se sielu halajaa Jumalan tykö ja se haluaa olla kuuliainen sille Jumlan äänelle, joka on omatunto ja sen kautta Jumala vaikuttaa.
Mutta hoitamaton omatunto voi toimia myös väärin. Ja silloin on tarpeellista, että tämä ihminen hoidetaan.
Ja silloin on myös tärkeää, että ihminen nöyrtyy ja on kuuliainen seurakunnan neuovoille. Vaikka ei ymmrtäiskään. Sillä se ymmärrys voi tulla jälestä päin.
Ja eikö oikea nöyryys ole sitä, että tunnustaa, että huonosti on onnistunut näissäkin asioissa. Ei varmaan kenelläkään ole varaa nostaa rintaa, ja kehua itseään, että minä olen kaikki oikein tehnyt.
Jos autuus tulis tekojen kautta, silloin on Kristus hukkaan kuollut.
Minulle jäi vielä epäselväksi, halusitko sanoa jotain erityisesti minulle, vai täydentää kirjoitustani joiltakin osin.
Tarkoititko, että olisin antanut ymmärtää, että autuus tulee tekojen kautta? Jos sellaisen käsityksen sait, niin se johtuu varmastikin toisinaan turhan epäselvästä ulosannistani :(
Kyllä me siitä olemme aivan samaa mieltä, että autuus tulee vain ja ainoastaan armosta, eikä tekojen kautta ja näin sen vuoksi, ettei ansioillaan voisi kukaan kerskata.
Eihän se niin ole, että me palvelisimme Jumalaa, vaan että Jumala armossaan palvelee meitä ja sen palveluksen innoittamina me palvelemme toisiamme niin kuin Jumala on meitä palvellut.
että itse tunsin tarpeelliseksi tuoda esille tällaiset asiat.