Minusta me 50:set voisimme aivan kokonaan jättää kaikki roolileikit ja pidemmä kaavan mukaiset esileikitkin kokonaan unholaan. Meillä ei ole enää tarvetta luoda tuleville lapsille sitä tuttua ja turvallista kotia. Tavataan toisiamme, viihdytetään elämäämme, nautitaan siitä kaikin keinoin. Ennenkaikkea rakastellaan aina kun siihen vain on tilaisuus, ja jokaisen kanssa joka siihen halukas on.
Jätetään siis kaikki turhat kuviot ja juoruilut kokonaan pois.
Tätä elämänfilosofiiaa olen parhaani mukaan yrittänyt toteuttaa, ja jopa jokinlaisella menestykselläkin.
Jätetään siis kaikki turhat kuviot ja juoruilut kokonaan pois.
Tätä elämänfilosofiiaa olen parhaani mukaan yrittänyt toteuttaa, ja jopa jokinlaisella menestykselläkin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ja niin ne sukupuolitaudit vaan leviää.
Juuri tuosta syystä olen päättänyt olla ajautumatta sänkyleikkeihin kenenkää kanssa.
Mistä sitä tietää milloin kohdalle osuu joku joka on tekemisissä esim. itänaapurimaan naisen kanssa.
Vasta oli jokin ajankohtaisohjelma jossa venäläinen, maksusta itseään jakava nainen kertoi olevansa hiv-positiivinen, mutta jatkaa silti toimintaansa. Suuri joukko asiakkaistaan on suomalaisia keski-ikäisiä miehiä. Hän käyttää kondomia, mutta miehet haluavat paljaalla tai ottavat kondomin pois. Joten ei hänkään sitten siinä tapauksessa välitä.
paino osalla sänky vai osalla leikki?
Onhan se nyt ihankauheeta jos nainen ei rupea sänkyleikkeihin edes oman miehensä kanssa. Sittenhän se vastapuoli ainakin vieraissa käy, jos mies yleensä on.
Käsitin varmaan väärin, kuten tavallista.
Olen kyllä minäkin kaikkea kokenut, kokeillut ja nähnyt, mutta tautia en ole koskaan saanut. Jos edes epäilisin sitä, en missään nimessä "onnia" olisi kenellekään tarjoamassa. Viisaasti toimien kaiken pitää tapahtuman.
Ymmärrän kuitenkin huolesi. Se ei ole lainkaan aiheeton.
Missä kohtaa tekstiäni mainitsin olevani naimisissa?
Minua närästi Waltsun kirjoituksessa nimenomaan tuo vastuuttomalta kuulostava lause.
"rakastellaan aina kun siihen vain on tilaisuus, ja jokaisen kanssa joka siihen halukas on." Eli olipa sitten vapaa tai varattu, millaisen taustan omaava tahansa, kunhan vain on tilaisuus ja halukas.
Lisäksi hän painotti että esileikit ovat hänen mielestään turhia.
Eikös Repe ne ole juuri niitä sänkyleikkejä? Vai olenko minä nyt käsittänyt väärin?
Vaikket sinä enää tarjoaisikaan kipeytynyttä "onniasi" jos sulle niin kävisi, niin mistä tiedät ettet ole saanut tai tule saamaan kipeää "annia".
No vastaat tietenkin, ettei ainakaan tähän asti ole ollut mitään oireita.
Mitä logiikkaa on lauseessasi, että esileikit pitää jättää unholaan kun ei tarvitse luoda enää tuleville lapsille turvallista kotia?
Silloinko ne ovat vain tarpeelliset kun leikitään isää ja äitiä?
Riittää (sinulle) kunhan vain saa.
Olempa minä käsittänyt asioita kokolailla väärin.
ettet ole liitossa - kunhan pikkuisen provosoin..!
Kirjoitinkos minä, että esileikit jätettäisiin kokonaan pois. Enhän minä niin kirjoittanut. Olisiko Sinun syytä lukea teksti uudelleen. Suomenkiellellä on helpoa luoda yhsiselitteitä tekstiä, mutta näyttää siltä, että sitäkin väärin ymmärretään. Koetahan nyt miettiä, mikä ero on pitemmän kaavan mukaisella esileikillä ja esileikillä.
Ps. Minulla ei ole mitään kokemusta tai tuntoja mistään erityisestä villityksestä.
.."Minusta me 50:set voisimme aivan kokonaan jättää kaikki roolileikit ja pidemmä kaavan mukaiset esileikitkin kokonaan unholaan. "
Suora lainaus, noinhan itse kirjoitit.
Niin olihan se sinun siteerauksessakin aivan niinkuin pitikin PITEMMÄN KAAVAN MUKAINEN, siis
kultaseni se ero pitemmän.....ja esileikin välillä, se on hyvin suusri.
Koitahan vielä kerran. Voi hyvinkin olla, että onnistut sen ymmärtämään.
Kun nyt olen tarkemmin sinuun "tutustunut", olisin oikeinkin halukas tapaamaan sinua.
Voisimme hyvinkin osata taoimia "samatahtisesti".
Kumankin yhteisestä tahdosta tietenkin.
Eihän se tavaton onnettomuus olisi vaikka lullaisimme samassa kiikkustoolissa vielä monenkymmenen vuoden kuluttuakin.
Kiitos vain mielenkiinnosta, mutta pitkästyisit kanssani.
Ei se ihan noin helppoa ole. Rooleista ja epärealistisista odotuksista olen samaa mieltä kanssasi, mutta en kuitenkaan pysty menemään sänkyyn tuntemattoman miehen kanssa. Rakastelu edellyttää mielestäni luottamusta, ja luottamus ei hetkessä synny. Ei seksi ja rakkaus ole ajanvietettä, vaan siinä ihminen tekee hyvää toiselle ihmiselle, siksi että niin tahtoo.
huomautan, että jos seksi naisen puolelta (mieshän on hieman toisin rakennettu) on vain hyvän tekemistä toiselle eikä niinkään itselle, se suhde ei millään ilveellä kestä hyvänä kovin kauan.
Tarkoitan siis tapauksia joissa joko
a) nainen ei sittenkään ole pohjimmiltaan yhtä kiinnostunut seksistä kuin mies (ei niinkään harvinaista), tai
b) mies ei osaa tai halua tyydyttää naista vaikka muuten ihana onkin (ei ihan harvinaista tämäkään).
Kun se hyvän tekeminen toiselle on molemminpuolista, niin silloin se suhde vasta kestää. Ihmiset jotka pelkästään ajattelevat omia tarpeitaan käyttävät toisia jonkinlaisina runkkauskoneina, mikä on aika köyhää.
Naisia kiinnostaa seksiä enemmän tunnesuhde toiseen, tunnesuhde on mielestäni tavallaan seksin edellytys.
Jos tarkoitus ei olekkaan hakea mitään pidempää tai kestävää, kuten näyttää monesti olevan ainakin kirjoituksista päätellen. Turhaan siinä nainenkaan silloin tunteitaan tuhlaa.
Niin, mutta mitä meille tapahtuu, kun alennamme itseämme ja muita pelkiksi kertakäyttöhyödykkeiksi? Mitä inhimillisyydelle tapahtuu?
Nyt olen joissain kohdissa Waltsun kanssa erimieltä. Äläkä niputa kaikkia viisikymppisiä samaan mielipiteeseen sanalla meillä!
Mitä tulee elämästä nauttimiseen olen samaa mieltä, että nautitaan siitä niinkuin kaikenikäiset tekevät eri elämänvaiheissa, mutta se ettei aikuisella iällä kaipaisi turvallista ihmissuhdetta ja kotia, ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla laisinkaan. Ehkä kotia ei nyt rakenneta lapsillemme, mutta toisillemme voimme sen tehdä.
Ja sitten tuo rakastelujuttu.. joo kyllähän se hetken voi olla kivaa sekstailla siellä sun täällä, mutta todellinen nautinto tulee siitä kun saa olla sen oman rakkaan ihmisen lähellä, tuntien läheisyyttä ja aitoa kiintymystä ja luottamusta toiseen, sitä tunnetta ei korvaa mikään hetken huuma. On todella upeaa kun voi nukahtaa rakastelun jälkeen turvalliseen syliin.
Sekin on nautinnollista kun toinen tulee ja halaa kesken arjen askareiden..
Näitä asioita en vaihtaisi mihinkään viihdyttelyyn!!
Tällaisella ohituskaista -tyylillä menetetään mahdollisuudet saada mitään todella kestävää elämänsä, ja vaikka Waltsukin nyt luulee ettei sellaista kaipaa, vois se olla kiva juoda sitä aamukahvia oman mummelin kanssa sitten joskus kun vauhti on hidastunut.
Jokainen tietysti elää elämänsä tavallaan ja erilaisia tapoja elää, kokeillaan eri elämänvaiheissa.
Aivan kaikesta olen kanssasi samaa mieltä. Ankkuroin heti kun oikea kohdalle sattuu. On vain niin kummallinen juttu, että melkeinpä jokainen tapaamani todella lämmin ja nautittava nainen on naimisissa. Silti hekin Waltsunkin esileikkejä kaipaavat.
olet ollut etsimässä vain sitä... hhmm.. pussien tyhjennyspaikkaa. :-)) Ainakin, jos lukee enemmänkin keskustelupalstoilla kannanottoja saaneita kirjoituksia... ottamatta kantaa sen enempää mikä on oikein, mikä väärin. Jokainenhan toki taaplaa tyylillään ja tekee elämässään ne kulloinkin oikeaksi katsomansa ratkaisut eikä välttämättä tule ajatelleeksi huomista.. elämällä tässä ja nyt. Ehkä naiset kuitenkin, koska todennäköisesti elävät vanhemmiksi, kaipaavat myös sitä pappaa vierelleen, että voisivat keinutuolissa yhdessä keinua toisen antaessa vauhtia ja toisen jarrutellessa. :-)
Uskallan kokemukseta väittää, että nainen on iässämme aktiivisempi ja halukkaampi...
Toinen havaintoni on hiukan ikävämpi,l. aviossa elävä nainen ain juuri se kaikkein aktiivisin ja "toiminnan" toteuttaja.
Aivan omalle mammalleni voisin vaikka värkätä kahdenistuttavan kiikkustuolin. Häntä siis etsin.
En ota toisen vaimoa, en nunnaa, enkä pirttihirmuakaan, ja se toinen puoli l. kuka sitten minut huoliikaan. niin, ettää....
Toivon sinulle onnea ankkuripaikan etsinnässä!!
Pienen vinkin kuitenkin tahtoisin antaa aarteenetsintään, nimittäin nyt saattaa olla niin ettet sieltä varattujen naisten viidakosta oikein kunnolla näe mahdollista kultaasi.. hän voi juuri liihotella ohitsesi, kun näkymäsi peittää sankka kasvustosi ;)
Huumoria sinulla ainakin riittää.
"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..."
Tämä koko tarinani on suhteessa 1/1 tarinaa ja totta.
Totta on se, että mamma on hakusessa ja, että häntä olen puoliaktiiviseti hakenut. Niinmyöskin totta on se, että olen törmännyt muutamiin aviossa eläviin. Tarinaa ei laisinkaan ole sekään, että ikäisistämme naiset ovat seksuaaliseti aktivisempia kuin miehet. En siis puhu kyvykkyydetä vaan aktiivisuudesta.
Tarinaa jutussa on vain mausteena ja sytykkeenä.
En siis itsekään ole missään määrin juurettoman ja ailahtelevan elämänmenon ihannoija. En jaksaisi elää kuten Waltsu. Se olisi liiaksi kuluttavaa, pysyvia kolhuja aiheuttavaa, kaikille sen osapuolille.
Minusta me olemme onnistuneet käymään hyvän ja paljon antavan keskustelun aiheesta ja alueesta joka ei ollenkaan ongelmaton ole.
Kiitän teitä kaikkia. Minua odottavat työt ulkomailla, jotenka - KAIKKEA HYVÄÄ KAIKILLE!
Tervehdys vaan sinulle Waltsu!
Se "hyvän"puolison saaminen ja ottaminen on niin vaikea tai sanoisinko sattumanvarainen tapahtuma, ettei se todellakaan niin helposti käy.
Vaikka oletkin sitä "hakemista" vain puoliaktiivisesti harrastellut, eivät ne naiset todellakaan sinne kotiisi tai pesääsi ui, ellei sen asian eteen tee tosissaan töitä.
Ja mitä tulee yhdessä- tai naimisissa olemiseen, yhdessä ollessaan, sen "työn ja vaivan" näkeminen parisuhteessa kuuluu kuitenkin kummallekin tasapuolisesti. Vain silloin on onnistumisen mahdollisuuksia, jos ajatellaan sen liiton kestävän ns. hamaan kuolemaan saakka. Vain silloin voi sanoa liiton ja kummankin puolison tyydyttäneen toisensa. Ja sehän onkin jo Luojan ja lajin säilymisen tarkoituskin.
Mitä taas tulee ns. halukkuuteen, me ihmiset emme todellakaan ole yhdenvertaisia. Mutta jos löydämme sattumalta sellaisen jopa melkein tasavertaisen puoliskon, jonka kanssa tunnemme kaikessa muussakin yhteenkuuluvaisuutta, se seksi rakastelun muodossa vai syventyy syventymistään.
Ja vaikka sinä Waltsu lähdetkin ulkomaille, et sinä sielläkään pääse internetin tavoittamattomiin, jos vain halua ja mahdollisuuksia löytyy.
Sinulle ja muillekin intoa keskustelujen käymiseen. Se avartaa maailmaa ja toistemme tuntemusta, ettemme olisi metsäsuomalaisia.
Kauniisti ja asiantuntevalla tavalla kirjoittelet.
Kiitos Sinulle, ja terveisiä kaikille sinne Koti-Suomeen.