Kirjaan tähän ylös joitakin seikkoja jotka ovat edellytyksiä paremmalle avioliitolle.
- Sitoutuminen (me olemme me, kunnes kuolema meidät erottaa)
- Pakoteiden sulkeminen (liiallinen työ, harrastukset, kaverit etc.)
- Keskinäisen kommunikaation (ohjattu) opetteleminen.
- Aviopuolison keskinäinen kunnioittaminen.
- Ehdoton uskollisuus, (uskottomuus alkaa jo vääristä mielikuvista omassa päässä).
- Toisen tarpeiden täyttäminen. Ei niiden joita itse oletamme, vaan niiden joita hän meille kertoo.
- Omien tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen.
Onnellinen avioliitto on nimenomaan tunteiden yhteyttä. Jos ei ole tunnistettuja tunteita itsellä, niin ei voi olla läheistä yhteyttäkään
(empatia) toisen kanssa. Kun emme tiedä miltä meistä itsestämme tuntuu, niin kuinka voisimme käsittää, miltä toisesta tuntuu samassa tilanteessa. Saati että voisimme elää tuon hetken toisen rinnalla.
Näitä seikkoja on hyvin paljon. Niistä tulisi hetkessä 200 sivuinen kirja. Alan kirjoja kannattaa lukea myös ahkerasti, ne perustuvat
kokemukseen ja sen tuomiin hyviin tuloksiin.
- Sitoutuminen (me olemme me, kunnes kuolema meidät erottaa)
- Pakoteiden sulkeminen (liiallinen työ, harrastukset, kaverit etc.)
- Keskinäisen kommunikaation (ohjattu) opetteleminen.
- Aviopuolison keskinäinen kunnioittaminen.
- Ehdoton uskollisuus, (uskottomuus alkaa jo vääristä mielikuvista omassa päässä).
- Toisen tarpeiden täyttäminen. Ei niiden joita itse oletamme, vaan niiden joita hän meille kertoo.
- Omien tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen.
Onnellinen avioliitto on nimenomaan tunteiden yhteyttä. Jos ei ole tunnistettuja tunteita itsellä, niin ei voi olla läheistä yhteyttäkään
(empatia) toisen kanssa. Kun emme tiedä miltä meistä itsestämme tuntuu, niin kuinka voisimme käsittää, miltä toisesta tuntuu samassa tilanteessa. Saati että voisimme elää tuon hetken toisen rinnalla.
Näitä seikkoja on hyvin paljon. Niistä tulisi hetkessä 200 sivuinen kirja. Alan kirjoja kannattaa lukea myös ahkerasti, ne perustuvat
kokemukseen ja sen tuomiin hyviin tuloksiin.
Vastaukset 43
Vanhimmat
taisi olla, että se mitä toivoisimme omalle kohdallemme niin teemme puolisollemme:)
Tarpeemme ovat useimmiten eri tavoin painottuneita, johtuen muun muassa sukupuolestamme.
Esimerkiksi kukaan nainen ei ilmeisesti tykkää siitä, jos mies tarjoaa joka päivä kolme kertaa sukupuoliyhteyttä ilman esileikkejä. Se on hänen tarpeensa mutta ei hänen vaimonsa tarve. Hän ei siis voi tehdä vaimolleen sitä, minkä haluaisi itselleen tehtävän.
Paljon muitakin esimerkkejä olisi ihmisten erilaisuudesta, mutta ei nyt niistä enempää tällä kertaa.
Ongelmia ei synny samankaltaisuudesta niinkään, mutta kylläkin erilaisuudestamme.
avioliitosta jossa aletaan mittaamaan miehen ja naisen seksuaalisia terpeita, ja pidetään jompaa kumpaa tämän vuoksi erilsisena kuin itse, niin sellaisessa avioliitossa on varmasti ongelmia, ja kumpikaan ei ole onnellinen.
Jokainen varmasti avioliiton solmiessaan tietää, että seksuaalinen tarve on henkilökohtainen tarve, sitä ei voi eritellä miehiseksi tarpeeksi eikä naisiseksi tarpeeksi.
On avioliittoja joissa toinen osapuoli saattaa olla täysin kykenemätön, ja silti avioliitto on onnellinen. On myös sinkkuja jotka voivat olla ilman seksiä, eli seksuaalinen tarve ei ole sellainen mikä olisi jommankumman puolison velvollisuus täyttää.
Usein se mies on se seksuaalisesti aktiivisempi kuin vaimo, vaimon haluihin vaikuttaa niin moni asia, esim. pienten lasten kanssa väsyy helposti. Ja monesti myös avioliitossa saattaa vaimo olla halukkaampi kuin mies, eli ei voi sanoa että mies on näiltä tarpeiltaan erilainen kuin vaimo, vaan naisella ja miehellä on samanlaiset tarpeet, ja se on ihan henkilökohtainen tarve.
Toimivassa avioliitossa löytyy varmasti se yhteinen sävel joka sopii kummallekkin osapuolelle, ja näin ei myöskään tule ongelmia, vaan rakastelusta nautitaan rakkaudella.
Rakasteluhan perustuu myös siihen lähinmäisen rakkauteen, puolison nautinto on tärkeämpi kuin oma. Mies ajattelee enemmän vaimoaan kuin itseään, ja vaimo ajattelee miestää, näin päästään siihen täydellisyyteen mikä rakastelun tarkoitus on.
Yksi hyvä kerta vastaa monen montaa huonoa kertaa. Seksin määrä ei ratkaisen seksuaalista mielihyvää eikä tarvetta. Laatu on se mikä tässäkin ratkaisee, ei se miten monta niitä kertoja on. Ennemmin harvemmin ja saadaan täydellisyys, kuin se että usein huonosti ja tuotetaan pettymys puolisolle.
En tiedä mitä tuolla esileikillä tarkoitat, mutta ydessä olo ja rakkaus on jatkuvaa esileikkiä, ja se kyllä riittää monillekkin naisille, mitään ylimääräistä pakonomaista yritystä ei tarvita. Jotkut voivat taas olla seksuaalisesti huonosti syttyviä, mutta se vaatii puolisolta rakkautta, ja mitä puoliso ei tekisi että toisen olisi hyvä olla?
on sopiva seksuaalisen tarpeen suhteen?
Sopivuuden voi testata vain menemällä sänkyyn ja käsittääkseni vl:t eivät hyväksy esiaviollisia suhteita.
voi tietää enemmin mutta siihen on vain varauduttava, että ne seksuaaliset tarpeet saattavat olla erilaisia. Ja kun siihen osaa suhtautua oikein, niin varmasti molemmat ovat onnellisia.
Onhan ennen avioliitokakin elämä onnistunut kokonaan ilman seksia, niin miksi sitä pitäisi edes muuksi muuttaa avioliitossa, ja alkaa tekemään itsestään erilaista kuin mies/vaimo?
Eikö ole kuitenkin parempi että molemmat ovat onnellisia ja rakastelevat silloin kun molemmat ovat siihen valmiit. Ei sitä seksiäkään pidä alkaa ahnehtimaan liikaa ajatellen vain omia tarpeitaan.
Kiitos mielenkiintoisesta vastauksestasi Emmalia.
Naisellinen nainen sinä olet kirjoituksestasi päätellen, hyvä.
Esileikkiä koko elämä, sanoit.
Näinhän sen tietenkin PITÄISI olla, vaan mistä löydämme tällaisen miehen? Miehen esileikki kestää näet vain muutaman minuutin.
Avioliitossa ei pidetä jotakin jonain, vaan mies ja nainen OVAT erilaisia. Jos tämän tietää ja osaa myös ottaa huomioon käytännön elämässä, niin vasta silloin pari voi tulla onnelliseksi keskenään. Minulla on itsellänikin jo muutaman vuosikymmenen kokemus avioliitosta, en siis teoretisoi, vaan tuon esiin tärkeitä käytännön seikkoja.
Tarpeita on hyvin suuri määrä, seksuaalinen tarve on vain yksi tarpeistamme. otin tämän esimerkiksi siitä syystä, että se on hyvin usein kaikista haavoittunein ja haavoittuvin osa-alue.
Herkällä seksuaalielämän alueella menneisyytemme haavat kohoavat pintaan aivan erityisen herkästi. Ja sillä alueella voimme myös rikkoa toisen ihmisen hyvin syvältä ja tehokkaasti. Me reagoimme meille tehtyyn syntiin useimmiten synnillä.
Nämä haavat eivät tule esiin tavallisissa keskusteluissa, ja sen ymmärrän hyvin. Aviopariryhmissä työskennellessä tulee esiin aivan pöyristyttäviä asioita, mitä ihmiset ovat kokeneet tällä alueella.
Ei ole onnellista avioparia ilman toimivaa yhteyttä, myöskin siis seksin alueella. Teoriassa voi olla, mutta ei käytännössä.
Ihmisethän ovat tunnetusti hyviä näyttelijöitä julkisuudessa, mutta eivat enää kotona puolisoiden välisissä suhteissa. Siellä rikkinäisyys pulpahtaa helposti esiin.
Nämä asiat kannattaa ottaa ihan vakavasti.
"...mitä puoliso ei tekisi että toisen olisi hyvä olla?"
Niinpä niin Emmalia, se oli todella kauniisti sanottu. Kyllähän tällaisten Emmalioiden kanssa pärjää, jos tämä on pääasiana että toisen on hyvä olla.
Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole käytännössä ihan näin yksinkertainen. Ja tärkeintä avioliittotyössä onkin lähteä liikkeelle käytännön elämästä. Tuo mainitsemasi lause oli kyllä kaunis, jos siitä jaksat pitää kiinni myös elämäsi vaikeimpina hetkinä, niin taatusti elät onnellisessa parisuhteessa.
Siunausta Emmalia!
HMMMMMM sopiva seksuaalisen tarpeen suhteen?
Seksuaalinen tarve ei ole jokin suure, sellainen joka olisi jokin tietty, ja vakio koko elämän ajan. Ei ei!
He he he, vai pitäisi seksuaalinen sopivuus testata sängyssä ennen avioliittoa? Olet nyt väärillä jäljillä. Nimittäin kaikista tärkeintä on, ennen muita toimenpiteitä, tutustua toiseen mahdollisimman hyvin. Tutustua hänen persoonaansa, vanhempiinsa, menneeseen elämäänsä, arvoihinsa ja asenteisiinsa etc. riittävästi.
Ennen kuin avioliitto on solmittu, niin ei saa missään tapauksessa päästää ketään yhtymään itseensä. Yhdynnässä tulee nimittäin yhdeksi lihaksi tuon yhtymänsä henkilön kanssa, on siis vakavasta asiasta kysymys.
Sanoisin pikemminkin niin, että tuskin kukaan.
Ainakin mielikuvissa ja myös masturbaation avulla jokainen on kosketuksissa seksuaalitarpeensa kanssa jo lapsesta asti.
Voi kumpa se olisikin niin yksinkertaista kun Emmalia uskoo, vai uskotkohan ihan oikeasti sittenkään?
masturboida ihan rauhassa ja tutustua itseensä, ei siinä ole mitään väärää. Esiaviollinen sukupuolinen kanssakäyminen ei mielestäni ole oikein.
Eikö se mene sillä tavalla myös, että ei sitä etsitä puolisosta itselle oikeaa, vaan keskitytään toimimaan, rakastamaan ja kunnioittamaan toista niin, että olisi hänelle se oikea kaikella tavalla.
Mielestäni kaiken ydin arjessa ja rakkaudessa on se, että parisuhteeseen mennään molemmin puolin palvelemaan toista, eikä toisen palveltavaksi.
Mikäs ääni nyt on kellossa? Miten puhut "synnin" tekemisestä noin luonnollisena asiana?
roolin, eli synnin hyväksymisen roolin, sitähän maailma kaipaa ja haluaa kuullakin.
sanot, seksuaalisella saralla saattaa olla sellaisia ongelmia jotka aiheutuvat jostain ulkopuolisesta tekijästä, ja niistä on jäännyt sitten sisimpään traumoja.
Tällainen saattaa laueta vasta siinä vaiheessa kun se ensinmäinen kerta yhtymiselle olisi ajankohtainen. Silloin se tulee molemmille osapuolille täytenä yllätyksenä, ja ehkä kumpikaan ei osaa suhtautua siihen oikealla tavalla. Puolisolta saattaa ymmärrys loppua, ja hänen taholtaan tulee painostusta mikä pahentaa tilannetta entisestään.
Jos itsellä on sisimmässä jotain seksuaalista ahdistusta, niin niistä kannattaisi jo etukäteen jutella sen tulevan puolison kanssa. Näin vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä, ja osattaisiin heti hakea tilanteeseen apua, ja saataisiin avioliitto toimimaan tältä osin.
Tuossa omassa kirjoituksessani tarkoitin parisuhdetta jossa molemmat ovat normaali tilanteessa, eikä mitään ongelmia ole joita pitäisi hoitaa.
Minä ehkä olen huono neuvomaan heitä joilla on oikeita ongelmia. Jostain syystä omalle kohdalleni on sattunut juuri toiveitteni ja tarpeideni mukainen mies, meillä ei olla mitenkään erilaisia tämän seksuaalisuuden kanssa. Meille on esileikkiä jo pelkkä toistemme läheisyys, ja joskus se vain huipentuu "siihen", eikä se varmaan kestä miehellä kun sen pari minuuttia, mutta eipä tarvikkaan, se riittää molemmille täydellisesti.
Tuo vähän kinkkinen juttu, että mitä emme tekisi että puolisomme olisi tyytyväinen? Sitä ei varmaan aina voi edes tehdä siten tietoisesti, vasta oma onnellisuus kertoo sen että nyt minä toimin oikein, ja jälkeenpäin sen ehkä vasta huomaa.
Esim. jos sanon miehelleni, että voisinko mennä kaveriden kanssa johkuun tiettyyn juttuun, ja mitä hän siitä olisi mieltä jos menisin? Ja jos huomaan vastaukseta, että lupa annetaan tuosta vain, mutta huomaan ettei ajatus ollut hänestä hyvä, niin minä jätän sitten menemättä.
Kuitenkin loppupelissä olen paljon onnellisempi siitä että jätin menemättä, ja näen mieheni iloisuuden siitä. Siitä tulee itsellekkin niin hyvä mieli kun huomaa toisella olevan hyvän mielen. Onneton olisin jos olisin mennyt, ja tiennyt ettei mieheni siitä niin tykännyt, en silloin voisi olla itsekkään onnellinen.
Kun me emme ajattelisi liikaa itseämme, niin silloin huomaamme että avioliiton onnemme vain lisääntyy, ja sitä rakkautta kertyy päivä päivältä enemmän.
Kiitos itsellesi kauniista kirjoituksestasi:)
Sinunausta sinullekkin ja Jumalan tuomaa rakkautta!
usko että kovinkaan moni on ilman sitä seksiä, mutta vl-opin mukaan pitäisi kyllä ehdottomasti olla. Seksi ennen avioliittoa on syntiä, ja sen itsetyydytyksenkin moni mieltää synniksi.
Siitä vain sitten tuli sanottua, että ollaanhan sitä ilman seksiä ennen avioliitoakin. Näinhän sen pitäisi oikeasti olla vl-uskossa? Vai onko tähän tullut joustoa?..:)
Oletatko, että keskustelet automaattisesti VL:n kanssa, vai mistä viittaus VL:iin?
viittaus vl-ihmisiin johtuu siitä syystä koska tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun nimenomaan vanhollislestaadioilaisuudesta. Muillakin saattaa olla samanlaisia tapoja, mutta niille uskonryhmille on sitten omat palstat.
Keskustelija saattaa olla hyvinkin muu kuin vl, mutta hänkin ainakin todennäköiseti keskustelee vl-uskovaisita koska on tällä palstalla. Ilmeiseti hän on ei-vl koska epäilee tuota etteikö elämä olisi seksitöntä avioliittoon asti, vl-uskovaisilla sen pitäisi olla.
Harvalla ei-vl ihmisellä se kuitenkaan tuskin on, vaan sitä seksiä harrastetaan jo seurustelu vaiheessa kun seurustelu on kestänyt kauemmin ja on tutustuttu paremmin, harva odottaa avioliittoon asti.
VL:t haluavat pitää myös sitä oppia esillä, että seksi kuuluu avioliittoon, mutta ihmisiä VL:tkin ovat ja lankeamisia sattuu tässäkin asiassa, mutta tärkeintä on se, että pitää tervettä oppia kuuluvilla ja suulla sen myös tunnustaa.
Lankeemukset ja synnit saa uskoa anteeksi, mutta synnin luvalisuudessa eläminen on väärin.
hyvä oppi ettei sitä seksiä ole hyvä harrastaa ennen avioliittoa. Tällä saadaan suojeltua lähinmäisiä siltä ettei heistä tule sellaisia jotka helposti pomppivat jokaisen sänkyyn, ja tietävät sen vääräksi. Toiset sitten opettavat muuten, ja kertovat ettei sellainen ole oikein että olisi kenen kanssa vaan.
Jos tälläinen seksi kielteisyys menee joillain liiallisuuksiin, ja siitä kokoajan varoitellaan, niin sillä saatetaan saada aikaiseksi enemmän vahinkoa kuin hyvää. Joillein saattaa tulla siitä uhma, ja uhallakin tekee niin kuin on kielletty. Sitten jos myös uskotellaan, että sellaisia ovat ulkopuolella olevat, niin joku saattaa sitten ottaa mallia, ja alkaa sellaiseksi minkä luulee olevan ulkopuolella normaalia.
Mitä jos sitä lankeaa tällaiseen syntiin, ja harrastaa niitä juttuja kuitenkin sitten ihan kuin olisi avioliitossa. Voiko tämän synnissäelämisen ajan sitten pyytää anteeksi kun avioliitto on solmittu?
"Mene, äläkä silleen enää syntiä tee"
Tarkoittaa sitä, että jos tuntee tehneensä syntiä ja saa synnit anteeksi, niin ei ole Jumalan sanan mukaista jatkaa syntielämää.
Kaikki synnit saa uskoa anteeksi niin monta kertaa kuin katuu, vaikka joutuisi samaan syntiin yhä uudelleen ja uudelleen.
Vilpillisin mielin anteeksi pyytely on synnin luvallisuudessa elämistä.
Sinä olet viisas nainen Emmalia. Ilmeisesti olet ollut aika vähän aikaa avioliitossa, koska onnesi on noin ihanaa. Pidä aina tämä onnen ihanuus mielessäsi. Kirjoita siitä ja nauti vapaasti, minäkin iloitsen kanssasi. Ihana avioliitto on todella Jumalan suuri siunaus.
Kiitos sinulle Jeesus!
Jeesuksen sanoma, """Mene, äläkä silleen enää syntiä tee""". Tarkoitta juuri sitä mitä siinä sanotaankin, jos katuu tekoaan, ja saa sen synnin anteeksi niin sitä samaa syntiä ei pitäisi enään toistaa. Sillä kun on kerran katunut, niin silloin sen tetää vääräksi, ja tekee vasten Jumalan tahtoa jos toistaa saman virheen vaikka tietää sen vääräksi, tekee tietoisesti syntiä.
Miksi kuitenkin kirjoitat vielä näin??? """Kaikki synnit saa uskoa anteeksi niin monta kertaa kuin katuu, vaikka joutuisi samaan syntiin yhä uudelleen ja uudelleen""". Eikö tämä olisi jo anteeksiannolla leikkimistä? Eli juuri sitä vilpillisesti anteeksi pyytelyä.
olet avioliittomme ei ole kestänyt kymmeniä vuosia, mutta tunnettu toisemme olemme vuosia.
Alku ei ollut ruusuilla tanssimista, kärsimysten kautta on tähän onneen päädytty:)
Hyvä avioliitto on todellakin suuri lahja Jumalalta, Hänen rakkautensa lahja.
Raamattu opettaa myös, että anna veljellesi anteeksi niin monta kertaa kuin hän tulee ja katuu.
Ja siksi myös, että kukapa meistä voisi kerskailla, että en ole koskaan jounut kahta kertaa samaan syntiin.
Tärkeintä on, että katumuksessa ja anteeksi pyytämisessä ei ole vilpillistä mieltä.
Todellakin, jos tekee syntiä sellaisella motiivilla että saanhan minä sen sitten anteeksi, niin se on väärä mieli.
Mutta tuhansia kertoja on minunkin tarvinnut näiden yhteisten vuosikymmeniemme aikana mennä vaimoni kaulaan ja anoa anteeksi laiminlyöntejäni ja vääriä tekojani.
Oli todella liikuttava hetki avioliittoseminaarissa, kun siinä alussa kehoitettiin ensin miehet polvilleen vaimojensa eteen ja tunnustamaan jokin synti hänelle ja anomaan sitten sitä anteeksi. Sitten vaimot tekivät samoin. Vaimoni silmissä oli kyyneleet kun hän oli edessäni polvillaan. Tämä näky saa vieläkin kyyneleet silmiini. Hän nousi ja kaulaani tarttuen rukoili syntejään anteeksi, tuo niin iki-ihana ja lempeä vaimoni. Kyynelsilmin itkuani pidätellen todistin hänelle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Näin ihana on elämä ja meidän Jumalamme, joka meille kaikki synnit anteeksi antaa.
Ja niinkuin Hän antaa meille anteeksi, niin hän kehottaa myöskin meitä antamaan sydämestämme anteeksi toinen toisillemme heidän syntinsä meitä kohtaan. Kiitos sinulle Jeesus!
Tuo totemuksesi, jonka mukaan olette nyt tässä kärsimyksien kautta, se sisältää suuren viisauden, nimittäin suostumisen kärsimykseen.
Emmalialla on hyvä ja rakastava henki.
Suunnaton kärsimys ja verisauna on ollut tuo Kristuksen kärsimys, jonka kautta meillä, usein niin kärsimättömillä, on syntien anteeksiantamus.
Tämä Emmalian pointti on hyvin tärkeä pointti, suostuminen kärsimään toinen toistansa rakkaudessa, ja juuri erityisesti avioliitossa, se tuottaa hyvin suuren siunauksen. Jumala antakoon armossaan meille kärsivällisyyttä toinen toistamme kohtaan.
Kol. 3:12-21 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
- Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.
- Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.
- Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.
- Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.
sitä asiaa miksikään muuta. Vaikka me antaisimme anteeksi lukemattomia kertoja ja taas lukemattomia kertoja anteeksi sen saman vääryyden mistä katuva on jo kerran pyytänyt anteeksi, niin hänhän leikkii meidän anteeksiannollamme eikä ota sitä todesta, näin ollen katumuskaan ei ole sydänmestä asti lähtevää.
Vaikka me annammekin anteeksi, niin vääriä tekoja meidän ei pidä hyväksyä. Anteeksi antaminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Hyväksyä ei pidä vaikka anteeksi antaakin ja siksi niistä on neuvottava myös häntä joka ei sitä itse tajua.
kenenkään katumuksen vilpittömyyttä, ts. uskon vilpittömyyttä?
Älä kyseenalaista, jos joku sanoo katuvansa, sillä hän katuu Jumalan edessä joko vilpittömästi tai vilpillisesti. Ihminen ei ole anteeksiantajana, vaan Jumala, ihminen on vain todistamassa evankeliumia anteeksiantamisesta.
Olet oikeassa, että syntiä ei saa hyväksyä, mutta anteeksi on velvollinen aina antamaan, jos katuva pyytää. On hyäv antaa anteeksi ja neuvon sanoja matkaevääksi, jos näyttää, että lankeemus käy kerta kerran jälkeen. Ei syntiä ole eritelty, eikä lajiteltu suuruusluokkiin, vaan synti on aina synti, olipa se tekona tai tekemättä jättämisenä mitä tahansa.
Ymmärsinkö oikein, että ryhmässä puhuitte omista henkilökohtaisista asioistanne ?
Minusta tuntuisi kyllä melko oudolta keskustella henkilökohtaisista asioista muiden läsnäollessa. Eikö sellaisessa tilanteessa voi olla ryhmäpainostukselle alttiina ? Eikö sitä voi anteeksi pyytää aivan kaksin ? Mihin uskovainen aviopari avioliittoleiriä tarvitsee, eikö sinne mennä kun asiat alkavat mennä huonosti ?
Kuulin työkaverini kertomana kuvauksen televisiossa olleesta ohjelmasta joltakin leiriltä, jossa aika kovin ottein painostettiin miestä tunnustamaan ison ryhmän edessä. En tiedä, onko kysymys samanlaisesta kuin se, missä te olitte, tuli vain mieleen. Ihmeelliseltä kyllä tuntuu. Liittykö se jotenkin lestadiolaisuuteen vai oliko vapaiden suuntien juttuja ?
pidä epäillä kenenkään katumusta, ja anteeksi on annettava sydänmestään.
Mutta, kenenkään ei pitäisi tietoisesti tehdä vasten Jumalan tahtoa, sillä se on syntiä jos niin tekee (tarkoitan nyt niitä oikeita syntejä mm. pettäminen, tappaminen, en sellaisia juttuja mitkä eivät oikeasti ole syntiä). Esim. vl-uskovaisilla on sellaisia juttuja paljon mistä joutuu koko ajan pyytämään anteeksi kun ne katsotaan synniksi, mutta en sitten tiedä onko tästä mitään hyötyä, koska se syntikäsite hämärtyy, eikä ehkä enään osaa tiedosta niitä oikeita syntejä saattaa olla paljon haittaa ihmiselle.
Kuitenkin jos se katunut ihminen aina vaan taas toistaa sen saman synnin josta on saannut jo anteeksiannon, silloinhan tämä ihminen itse hallitsee itseään, ei Jumala. Myös katumus on lähtenyt siitä ihmisestä, ei Jumalasta. Eli ihiminen omilla teoillaan osoittaa, että kaikki lähtee hänestä omasta itsestään, Jumala ei häntä hallitse, ja siksi on hyvä neuvoa eikä hyväksyä väärintekemistä.
Jokainen meistä tekee syntiä ja virheitä, mutta niistä me opimme että se on väärin ja niin ei pidä tehdä tietoisesti.
oli ytimenä se, että oppii näkemään ja huomaamaan, kuinka tärkeää on puolison edessä nöyrtyä tunnustamaan omat virheet ja saada ne anteeksi, ettei ihmisen ylpeys tulisi jarruttamaan puolisoiden välien korjaamista.
Olipa kyseessä Kristilliset, vapaat, tai suunnattomat suunnat, niin se ei muuta sitä tilannetta yhtään miksikään, että ihmissuhteissa tulee asioita, joita on hyvä selvittää keskenään, ettei välit tulehtuisi liikaa ja liitto saisi elinvoimaa asioiden korjaamisestakin.
Mistään ryhmäripistä ei ollut kyse, vaan porukan kesken on helppo huomata, etei se tuo naapurin Rapekaan ole niin kova mies ole, etteikö nöyryyttä löytyisi anteeksi pyytämiselle. Kaikki olemme keskenämme vertaisia toistemme kannssa.
Avioliittoleireillä on paljon pareja ja sen yksi päätarkoitus on tuoda esille sellainen asia, ettei vaikeidenkaan asioiden kanssa ole yksin, vaan monilla on samankaltaisia kokemuksia.
Ettäkö mihin uskovainen tarvitsee avioliittoleiriä? No uskovainen ei ole yhtään sen parempi tai taitavampi ihmissuhteissa kuin kukaan muukaan ja myös uskovaisella voi olla avioliitossa todella vaikeita aikoja, joista ei omin avuin tahdo selvitä.
Ymmärsit oikein, IHAN kaikista asioistaan voi puhua. Mistään ei ole pakko puhua. Mutta karmeita asioita nousee pintaan, kuten esim. uskottomuutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
Joukossa on uskovia monista tunnustuksista, on luterilaisia, helluntailaisia, lestadiolaisia, etc. Järjestäjä on Helsingin NMKY:n avioliittotyö.
Ryhmä nimenomaan tukee ja rakastaa, niin että ihminen on vapaa kertomaan sellaisistakin asioista joista ei muille voi puhua.
Monesti käy niinkin, että ihminen kertoo
puolisolleen ensimmäistä kertaa joitakin asioita jotka ovat jääneet häpeän tähden hänelle tunnustamatta.
Juuri näin!
vl-piireissä on saarnattu masturbaatio sallituksi? Itse olen kuullut juuri päinvastaista eli että se on synti, josta tulee tehdä parannus. Tuo kirjoittamasi ei liene vl-opin mukainen?
Olen ollut tuollaisella leirillä aviopuolisoni kanssa.
Tunnelma ja avoimuus riippuu täysin pienryhmän vetäjien taidoista, tahdikkuudesta, ihmistuntemuksesta ja tilannetajusta. Kaikista tärkeintä on oma rehellisyys ja vilpitön mieli etsiä vastauksia ja ratkaisuja avioliiton ongelmiin. Ryhmän jäsenetkin ovat siinä avainasemassa. Heidän kokemuksensa auttavat muita työstämään oman elämänsä kiemuroita.
Meillä oli hyvä ryhmä eikä painostamista tapahtunut missään muodossa.
Vl-piireissä puhutaan kyseistä asiasta erittäin vihjailevasti. Tarkat, vastuuntuntoiset ja täydellisyyteen pyrkivät, tavalliset uskovaiset ovat silloin seinää vasten. Normaali kehitys ja normaali asia leimataan synniksi.
Herätetään omatunto valvomaan sairaaloisesti kaikkia ajatuksia ja tekoja, jotka liittyvät seksuaalisuuteen "väärään aikaan ja väärällä tavalla". Tiedän kokemuksesta.
Olen törmännyt vieläkin tiukempaan käsitykseen ja saanut siitä todella tiukkoja nuhteita ja paheksuntaa. Se tuntuu käsittämättömältä, koska tarkoitus ei ole houkutella ketään sairaaloiseen riippuvuuteen mistään. Mutta ei ole oikein sekään, että suurennuslasilla syynätään toisen asenteita, ajatuksia ja tekoja. Ihan kuin itse tajuttaisiin synninsyvyys täydellisesti. Kokonaisuudessaan - kokovikaisuudessaan. Mehän joudumme jokaisesta turhasta tyhmästä sivaltavasta sanasta joutuu jo murhansyntiin.
laittaa esimerkin alkoholistista. Hän aina uudestaan ja uudestaan lankesi juopottelemaan ja sitä pyysi anteeksi, ja se hänelle anteeksi annettiin. Lopulta sairasvuoteella sai ennen kuolemaansa viimeisen kerran anteeksi ja uskon että aivan vilpittömästi uskoi. Kyllä tämä henkilö varmasti pääsi taivaaseen. Koskaan ei samaa syntiä voi antaa liian monta kertaa anteeksi!
Vl:n ei kannata avioitua ei vl:n kanssa.
Kiitos nimimerkki aviol.
Nämä olivat hyviä vinkkejä mutta todettakoon, että niiden toteuttaminen ei aina niin helppoa ole. Tosin jo se, että tietää molempien pohjimmiltaan näitä haluavan, helpotta toisen ja miksei omienkin virheiden anteeksiantoa.
Tuntuu tosin siltä, että näiden vinkkien antaminen on joillekin kuin punainen vaate. Heillä on oma ajatus siitä, miten onni avioliitossa rakentuu ja toisen puolison on sitten siihen sopeuduttava. Joskus miettii sitä, että hakevatko he vain omaa onneansa vai luulevatko he todellakin parisuhteen onnen rakentuvan heidän yksipuolisen ajattelunsa jälkeen.
Jotenkin kirjoituksistasi saa vaikutelman, että olet asiaan laajalti perehtynyt, mahdollisesti alan ammattilainen. Olenko tulkinnut oikein?
Toit esiin hyvin merkittäviä ja tärkeitä seikkoja. Kiitos viestistäsi.
Olet enemmänkin kun oikeassa siinä, että hyvää ja helppoa avioliittoa ei ole olemassakaan.
Olin taannoin eräillä 50 v. juhlilla. Aviomies piti liikuttavan puheen, oikein MIEHEN puheen, vieraita lienee ollut noin sata. Hän kertoi mm. vihkipuheesta, joka heille aikanaan
pidettiin. Pappi sanoi vihkipuheessa, että avioliittoja on kolmea lajia. On vaikeita avioliittoja, erittäin vaikeita, ja mahdottomia.
Anteeksianto on todellakin yksi keskeisimmistä, ellei peräti keskeisin avu avioliitossa.
Harwille Hendrix puhuu "alitajuisesta avioliitosta" kirjassaan Kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu.
Kuvailit todella hyvin kiteyttäen sen, millä tavoin alitajuinen avioliitto toimii.
"...luulevatko he todellakin parisuhteen onnen rakentuvan heidän yksipuolisen ajattelunsa jälkeen."
Niin ihmeellistä kun se onkin, mutta totta se on.
Tämä malli ei tosin tule niinkään ajattelusta, vaan alitajunnassa olevista malleista. Tietoinen rationaalinen ajattelumme tapahtuu pääosin aivojen kuorikerroksessa, sillä hoidamme ulkopuoliset ihmissuhteet ja muun tahdon alaisen työn ja toiminnan. Alitajunta toimii tahdostamme riippumatta, eivätkä sen kuviot ole kovinkaan selväpiirteisiä. "Pikkuaivoissa", sijaitsee muun muassa tunnemuistimme. Hendrix nimittää pikkuaivojen toimintaa, "aivan kuin sokeaksi muuliksi".
Sieltä ne nousevat tiedostamattamme esiin nuo menneisyytemme peikot ja "menninkäiset". Kokemamme hylkäämiset pelot ja turvattomuus, rakkaudettomuus, hyväksikäytöt ja minä-kuvaamme rikkovat nöyryytykset, niin ikään koettu väkivalta, iva ja häpäisy etc. Sinne on "kovalevyllemme" tallentuneena myös se malli, jonka mukaan eletään.
Se malli on kotoisin ydinperheestämme, sen ilmapiiristä ja toimintamalleista. Taikka sitten siitä, että ydinperhettä ei ole ollut oikeastaan olemassakaan. On ollut vain suuri tyhjyys, kuten esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytetyillä usein on.
Tiedän tapauksen eräästä naisesta, (terapeutti Seppo Jokinen kertoi), tämän naisen ensimmäiset muistikuvat omasta lapsuudestaan olivat siltä ajalta, kun hän oli 19 vuotias. Hän oli hyväksikäytetty ihminen. Monta itsemurhayritystä ja huumeet kuuluivat hänen elämäänsä, ennen terapiaa.
Jumala on johdattanut minut ja ihanan puolisoni avioparityöhön, se on minun harrastukseni. Mutta rukoilen Jumalaa että se tulisi myös "lihaksi" minun omassa suhteessani. Keskeneräisiä tässä ollaan kovasti. Jumala varjelkoon minua tulemasta "valmiiksi", se on nimittäin merkki siitä, että kehitys olisi pysähtynyt.
Oli mukava lukea kirjoituksesi, kiitos taas siitä.
Nyt kun luin oman kirjoitukseni uudelleen, niin harmitti, että olin käyttänyt sanaa ”vinkki”. Tuo sana ”vinkki” antaa ehkä neuvoistasi vaatimattoman kuvan. Siis neuvosi oli todella hyviä ja tarpeellisia, mitä tuo ”vinkki”-sana ei välttämättä kuvaa.
Oli hauska yksityiskohta kirjoituksessasi, jossa kerroit siitä miehen puheesta, miten hän taas oli siteerannut vihkipappiaan.
Noinhan se juuri on. Työtä on tehtävä suhteen onnistumisen puolesta. Siihenkin sopii mielestäni raamattua siteerata ”Silloin se parasta on ollut kuin se työtä ja tuskaa on ollut”. Vaikkakin tuo lause vähän toisessa tarkoituksessa raamatussa esiintyikin.
Toisaalta muistan myös erään rovastin puheen, jossa hän sanoi että: ”Avioliitto on Jumalan säätämä, eikä näin avioliitto ole koskaan epäonnistunut.. Ihmiset avioliitossa epäonnistuvat.”
Ei sanassa "vinkki" mitään vikaa ole. Jollekin ihmiselle se voi olla vinkkinä uuteen mahdollisuuteen, siunattu asia jos näin käy.
Ethän kai nyt sinä voi sitä tietää kuka pääsee Taivaaseen ja kuka ei, eikö sen tiedä yksin Jumala?
Juopetteluhan ei ole syntiä, vasta sitten se muuttuu synniksi jos siitä tulee paha meno, ja lähinmäiset joutuvat kärsijöiksi.
Kun tämä kuoleva pyysi anteeksi juopottelu syntiään joka hänen mielestään syntiä, niin huomasiko hän pyytää samalla anteeksi sitä oikeaa syntiä jos oli vaikka siitä viinasta tullut se paha meno ja lähinmäiset kärsivät siitä?
Itse haluan uskoa, että kaikki jotka uskovat pääsevät Taivaaseen, mutta miten jos pyytää anteeksi aina jotain sellaista mikä ei olekkaan oikeasti syntiä, ja sitten ei kertaakaan pyydä anteeksi sitä oikeaa syntiä jos ei synniksi sitä tajua?
juopumaan, vaikka ei pahaa menoa tulisikaan ja eritoten raamattu varoittaa juopumasta, koska siitä voi tulla paha meno.
Älkää juopuko siitä viinasta, josta paha meno tulee! Eli onko sellainen viina sallittu juopumukseen, josta ei tule paha meno?
Eikö viinan vaikutukset ole täysin persoonakohtaisia, toiset tulevat vähästäkin määrästä valtavan agressiivisiksi ja toiset eivät suuremmastakaan määrästä reagoi kuin tulemalla iloisen hilpeiksi.
sellaisen kuvan, ettei se pieni jupuminenkaan olisi milläänlailla väärin. Jos juopuminen on sellaista ettei siitä joudu kukaan kärsimään. Silloin se on heti sitä pahaa menoa, jos lähinmäinen jollainlailla kärsii siitä alkoholista. Syntiä on se rikkominen lähinmäistä kohtaan, ei se viinan juonti.
****Älkää juopuko siitä viinasta, josta paha meno tulee! Eli onko sellainen viina sallittu juopumukseen, josta ei tule paha meno?****
Tässähän kielletään juopumaan sellaisesta viinasta josta paha meno tulee. Mitään kieltoa taas ei ole sellaiselle viinalle mistä ei pahaa menoa tule.