Mikä on, että ihmisten pitää tapella asioista, jotka ovat helposti sovittavissa. Itse pari vuotta sitten lapseni isästä eronneena pidän hyvänä järjestelyä, jossa meistä kummankaan ei tarvitse olla viikonloppuvanhempi, vaan lapsi elää arkea kummankin luona vuorotellen. Lapsi, joka virallisesti asuu minun luonani, asuu toisella paikkakunnalla isänsä kanssa noin joka kolmannen viikon. Näinä viikkoina minä elän sitä ns "omaa elämää", mikkä omalle jaksamiselleni on elinehto. Vaikka meidän yhteiselomme ei sujunutkaan, lapseni isä on kuitenkin hänen isänsä, johon toivon hänen väliensä säilyvän mahdollisimman hyvinä, ja lasta rakastamme sentään molemmat, vaikkemme toisiamme. Aluksi pelkästään jälkikasvun kuljettamiseen toiselta toiselle perustunut yhteydenpito on nykyään kehittynyt myös meidän väliseksi kaveruudeksi, mikä mahdollistaa eteen tulevista ongelmista puhumisen ja asioiden järjestämisen aina mahdollisimman hyvin kaikille. Suosittelen lämpimästi.
Huoltajuusjärjestelyistä
yhteishuoltaja
1263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
... ja kumpikin tai toinen on satuttaa toista (ja kaikkia) siksi että itsellä tekee kipeää ja paha olla. Kai se on ihan inhimillistä, mutta hyvä että ihmisillä on "aikuisempiakin" tapoja toimia.
Kaikki pisteet teille. Hyvä.