Epäilen vahvasti, että minulla on aspergerin oireyhtymä. Ajatus on uusi, toisaalta pelottava ja toisaalta huojentava, selittäen sen kivun mitä kasvuuni on liittynyt...
Mietin, mitä tekisin asian suhteen. Onko kannattavaa etsiä ulkopuolista apua tässä vaiheessa? (Olen noin kolmikymppinen, opinnoissani loppusuoralla, gradun tekeminen on kestänyt vuosia...mutta puurtamisen tulos palkitsee)
Mahdollisesta lääkityksestä olisin myös kiinnostunut.
Se kiinnostaa, onko teillä muilla aspergerihmisillä ollut erityisiä ongelmia tasapainon järkkymisen kanssa. Miten olette selvinneet? Itse olen kamppaillut kovasti, ollut itselleni ankara ja toisaalta olen toistanut samoja malleja, joista olen kärsinyt.
Mietin, mitä tekisin asian suhteen. Onko kannattavaa etsiä ulkopuolista apua tässä vaiheessa? (Olen noin kolmikymppinen, opinnoissani loppusuoralla, gradun tekeminen on kestänyt vuosia...mutta puurtamisen tulos palkitsee)
Mahdollisesta lääkityksestä olisin myös kiinnostunut.
Se kiinnostaa, onko teillä muilla aspergerihmisillä ollut erityisiä ongelmia tasapainon järkkymisen kanssa. Miten olette selvinneet? Itse olen kamppaillut kovasti, ollut itselleni ankara ja toisaalta olen toistanut samoja malleja, joista olen kärsinyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siellä löytyy kannanottoja ongelmaasi. Myös vertaiskertomuksia siitä, mitä asperger on.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000009025157