Suomen ja Venäjän yhteinen historia on pitkä, talvisota tai kommunismin aika ovat vain yksi episodi. Karjalan ja Viipurin menettäminen eivät ole historian ainoita eikä suurimpia vääryyksiä. Historiaan on mahtunut paljon hyvääkin, suomalaiset ovat Pietarin kaupungin perustamisesta alkaen olleet sen rakentajia ja asukkaita, ennen vallankumousta Pietarissa asui enemmän suomalaisia kuin Helsingissä. Suomalaiset opiskelivat, kävivät töissä ja harjoittivat menestyksekästä liiketoimintaa Pietarissa. Suomalaisella yhtiöllä oli mm. monopoli Pietarin kanavataksien liikennöinnissä.
Pietari tarjosi suomalaisille mahdollisuuden rikastua ja asua yhdessä maailman metropoleista joksi Pietari jo silloin luettiin. Pietarin arvopaperipörssi oli New Yorkin jälkeen toiseksi vilkkain. Ehkä tämä aika palaa vielä, historialla on tapana toistaa itseään. Uhkakuvien ja Nato-suunnitelmien sijaan voitaisiin miettiä positiivisia skenaarioita.
Kun Mannerheim halusi edetä urallaan, hän lähti monien muiden tavoin Pietariin. Mannerheim valitteli Suomen syrjäistä sijaintia, samoin ajatteli moni muukin aikalainen. Mannerheimille sotilasura Pietarissa ja ennenkaikkea nousu tsaarittaren Chevalier henkivartiokaartiin avasikin ovet Pietarin hovielämään. Vaimoksi löytyi rikas venäläinen perijätär, rahahuolet loppui ja harrastukseksi tuli hevoskilpailut. Mannerheim eli loisteliasta ja mielenkiintoista elämää Pietarissa, omien sanojensa mukaan parhaat vuotensa. Näitä Mannerheimin Pietarin vuosia ei ole juurikaan Suomessa käsitelty, miksiköhän?
Mannerheim puhui sujuvaa venäjää vaikkakin hän opiskeli kielen vasta koulussa. Venäjänkielen taitoa pidettiin tuolloin sivistyksen merkkinä, ei pelkästään velvollisuutena. Enemmän ikäväksi velvollisuudeksi voisi nykyään laskea pakkoruotsin, joka vaaditaan vielä jopa EU-Suomessa. Eikös EU:n virallinen kieli ole ranska? Suomalaislla ei siis pitäisi olla enää alemmuuskomplekseja opiskella edes Venäjää.
Mannerheimia pidetään syystäkin Suomen kansan pelastajana, Mannerheim ei kuitenkaan koskaan vihannut venäläisiä, hän vihasi kommunisteja. Mannerheim totesi suomen armeijan ylipäällikkönä: "ymmärrän tsaarin venäläisiä, mutta en kommunisteja". Silti suomalaisille on jäänyt sodanjälkeisen sukupolven peruja epäluulo kaikkia venäläisiä kohtaan. Meillä on yritetty peittää ja vähätellä Mannerheimin venäläistä elämää, sen sijaan tuodaan esille Mannerheimin viha venäläisiä kommunisteja kohtaan. Jos Mannerheim olisi vihannut venäläisiä, hän ei olisi kuolemaansa asti pitänyt seinällään Nikolai II muotokuvaa. Mannerheim muisteli hyvällä elämäänsä Pietarissa sekä venäläisiä asetovereitaan tsaarin armeijassa. Voi sanoa että Mannerheim suhtautui luonnollisesti venäläisiin, hän ymmärsi venäläisiä. Kuinka moni nykysuomalainen (armeijan käynyt) voi sanoa samaa itsestään?
Jos Mannerheim olisi vielä elossa, hän näkisi Venäjän tarjoamat positiiviset mahdollisuudet. Kommunistien syrjäyttäminen oli Mannerheimin unelma, nyt se on toteutunut. Harmi että viisas mies ei ole enää kertomassa toisenlaisesta Venäjästä jonka hän näki. Venäjä muuttuu, niin muuttui Saksakin Hitlerin jälkeen sivistysvaltioksi. Venäjälläkin on suuret mahdollisuudet kehittyä vauraaksi demokraattiseksi sivistysvaltioksi, ainakin Venäjä tarjoaa suomalaisille taas samanlaisen tai suuremmankin mahdollisuuden rikastua niin kuin ennen vallankumousta. Ihmeen vähän on kuitenkin kiinnostusta.
Suomalaisten pitäisi päästä ennakkoluuloistaan, matkustaa tai vaikka vain itsekkäistä syistä lähteä koittamaan onneaan Venäjälle. Kauppamiehenä ihmettelen että suomalaiset ovat tippumassa Pietarin liike-elämässä mm. ruotsalaisten varjoon. Valitetaan byrokratiaa ja korruptiota, miten muut sitten pärjää? Onko todellisuudessa käynyt niin että idänkaupan veteraanit on siirtyneet eläkkeelle? Mistä seuraava sukupolvi ammentaisikaan idänkaupan osaamista kielitaidottomina ja suomalaisten tiedotusvälineiden säikyttäminä? Venäjä on monessakin mielessä menetetty tilaisuus- myös seuraaville sukupolville.
Suomessa on enää karjalan palauttajia ja toisaalta entisiä kommunisteja. Pakkoruotsin tilalle pitäisi saada valinnainen venäjä, siitä olisi ainakin enemmän hyötyä.
Pietari tarjosi suomalaisille mahdollisuuden rikastua ja asua yhdessä maailman metropoleista joksi Pietari jo silloin luettiin. Pietarin arvopaperipörssi oli New Yorkin jälkeen toiseksi vilkkain. Ehkä tämä aika palaa vielä, historialla on tapana toistaa itseään. Uhkakuvien ja Nato-suunnitelmien sijaan voitaisiin miettiä positiivisia skenaarioita.
Kun Mannerheim halusi edetä urallaan, hän lähti monien muiden tavoin Pietariin. Mannerheim valitteli Suomen syrjäistä sijaintia, samoin ajatteli moni muukin aikalainen. Mannerheimille sotilasura Pietarissa ja ennenkaikkea nousu tsaarittaren Chevalier henkivartiokaartiin avasikin ovet Pietarin hovielämään. Vaimoksi löytyi rikas venäläinen perijätär, rahahuolet loppui ja harrastukseksi tuli hevoskilpailut. Mannerheim eli loisteliasta ja mielenkiintoista elämää Pietarissa, omien sanojensa mukaan parhaat vuotensa. Näitä Mannerheimin Pietarin vuosia ei ole juurikaan Suomessa käsitelty, miksiköhän?
Mannerheim puhui sujuvaa venäjää vaikkakin hän opiskeli kielen vasta koulussa. Venäjänkielen taitoa pidettiin tuolloin sivistyksen merkkinä, ei pelkästään velvollisuutena. Enemmän ikäväksi velvollisuudeksi voisi nykyään laskea pakkoruotsin, joka vaaditaan vielä jopa EU-Suomessa. Eikös EU:n virallinen kieli ole ranska? Suomalaislla ei siis pitäisi olla enää alemmuuskomplekseja opiskella edes Venäjää.
Mannerheimia pidetään syystäkin Suomen kansan pelastajana, Mannerheim ei kuitenkaan koskaan vihannut venäläisiä, hän vihasi kommunisteja. Mannerheim totesi suomen armeijan ylipäällikkönä: "ymmärrän tsaarin venäläisiä, mutta en kommunisteja". Silti suomalaisille on jäänyt sodanjälkeisen sukupolven peruja epäluulo kaikkia venäläisiä kohtaan. Meillä on yritetty peittää ja vähätellä Mannerheimin venäläistä elämää, sen sijaan tuodaan esille Mannerheimin viha venäläisiä kommunisteja kohtaan. Jos Mannerheim olisi vihannut venäläisiä, hän ei olisi kuolemaansa asti pitänyt seinällään Nikolai II muotokuvaa. Mannerheim muisteli hyvällä elämäänsä Pietarissa sekä venäläisiä asetovereitaan tsaarin armeijassa. Voi sanoa että Mannerheim suhtautui luonnollisesti venäläisiin, hän ymmärsi venäläisiä. Kuinka moni nykysuomalainen (armeijan käynyt) voi sanoa samaa itsestään?
Jos Mannerheim olisi vielä elossa, hän näkisi Venäjän tarjoamat positiiviset mahdollisuudet. Kommunistien syrjäyttäminen oli Mannerheimin unelma, nyt se on toteutunut. Harmi että viisas mies ei ole enää kertomassa toisenlaisesta Venäjästä jonka hän näki. Venäjä muuttuu, niin muuttui Saksakin Hitlerin jälkeen sivistysvaltioksi. Venäjälläkin on suuret mahdollisuudet kehittyä vauraaksi demokraattiseksi sivistysvaltioksi, ainakin Venäjä tarjoaa suomalaisille taas samanlaisen tai suuremmankin mahdollisuuden rikastua niin kuin ennen vallankumousta. Ihmeen vähän on kuitenkin kiinnostusta.
Suomalaisten pitäisi päästä ennakkoluuloistaan, matkustaa tai vaikka vain itsekkäistä syistä lähteä koittamaan onneaan Venäjälle. Kauppamiehenä ihmettelen että suomalaiset ovat tippumassa Pietarin liike-elämässä mm. ruotsalaisten varjoon. Valitetaan byrokratiaa ja korruptiota, miten muut sitten pärjää? Onko todellisuudessa käynyt niin että idänkaupan veteraanit on siirtyneet eläkkeelle? Mistä seuraava sukupolvi ammentaisikaan idänkaupan osaamista kielitaidottomina ja suomalaisten tiedotusvälineiden säikyttäminä? Venäjä on monessakin mielessä menetetty tilaisuus- myös seuraaville sukupolville.
Suomessa on enää karjalan palauttajia ja toisaalta entisiä kommunisteja. Pakkoruotsin tilalle pitäisi saada valinnainen venäjä, siitä olisi ainakin enemmän hyötyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mannerheim oli 1918 korkea-arvoisin sotilas Suomessa.Siksi hänet oli melkein pakko nimittää
Suomen armeijan ylipäälliköksi.Suomellahan ei ollut omaa armeijaa ennen vuotta 1918,joten oli pakko hyväksyä Venäjältä paennut Mannerheim armeijan ylipäälliköksi.Jos 1918 olisi ollut Suomessa koulutuksensa ja sotakokemuksensa hankkineita kenraaleita, he olisivat varmasti syrjäyttäneet Mannerheimin,mutta kun ei ollut niin Mannerheim nousi Suomen armeijan johtoon.
Pietarista ei koskaan tule samanveroista metropolia mitä se oli ennen vallankumousta. Yksinkertaisesti siitä syystä ,ettei se ole enää Venäjän pääkaupunki ja maan kaikki raha on nykyään keskittynyt Moskovaan.
Moskovaan taas suomalaisten on erittäin vaikea mennä hankkimaan kokemusta Venäjän kaupasta,koska se on maailman kalleimpia kaupunkeja eikä suomalaisilla ole varaa asua siellä.
Suomen kannattaa ennemmin suuntautua Kiinan kuin
Venäjän markkinoille.Nokia on tämän tajunnut ja
pitää Kiinaa tulevaisuuden suurimpana ostajamaana
puhelimilleen ja verkkolaitteilleen.Kiinassa on jotain 1200 miljoonaa ihmistä ja maan talous kasvaa kovaa vauhtia.Venäjällä on vain 145 miljoonaa ihmistä ja maan talous on rappiolla ja väkiluku vähenee kovaa vauhtia väestön köyhyyden ja alkoholi ja huumeongelmien takia.
Venäläiset ovat omasta syystään menettäneet lopullisesti luottamuksensa suomalaiste silmissä kansana johon kannattaa luottaa.Vanhempi väki muistaa talvisodan ja nuoret ovat huomanneet,että venäläisille ostajille kelpaa kyllä tavara,mutta maksua niistä on erittäin vaikea saada ajallaan.
Karjalan,Sallan ja Petsamon palautus on ainoa keino millä suomalaisista voi tulla aitoja Venäjän ystäviä.Kannaksella raja voitaisiin vetää
Koiviston öljysataman pohjoispuolelta Laatokalle.
Näin tehden Venäjä ei voisi väitää,että raja tulee
liian lähelle Pietaria.Pääasia olisi että Viipuri
Käkisalmi ja Sortavala jäisivät Suomen puolelle.
"Vain" 145 miljoonaa asukasta on valtava markkina. Lähialueilla joksi Moskovankin voi laskea on 10 miljoonaa kuluttajaa joista 10% miljonääriä (1 milj.asukasta) Pietarissa leningradin alueineen on toiset 10 miljoonaa kuluttajaa, ei yhtä varakkaita mutta ihmisiä joiden ostovoima kasvaa. Kiinaan ei pienyrittäjä voi lähteä tekemään kauppaa, Pekingkään ei ole halpa eikä lähellä.
Kyllä tulevaisuus on Pietarissa, alueesta kehittyy vielä pohjois euroopan kaupan keskus.
Jos palattaisiin Mannerheimiin vielä, niin onko tietoa, kuinka hän suhtautui Venäjän-yhtenäistämissuunnitelmiin 1800-luvun lopussa ja 1900-l. vaihteessa? Näitähän toteuttivat ns. VALKOISET venäläiset mm. sortovuosien 1899-1905 ja 1908-1917 muodossa Suomessa.
Bolsevikithan myönsivät myöhemmin Suomelle itsenäisyyden. Lieköhän M ajatellut tässäkin vain Venäjän keisarikunnan etuja?
Mannerheim oli tuolloin sotilas, ei poliitikko. Silloin kun Mannerheim taisteli saksalaisia vastaan Puolassa, suomalaiset poliitikot vehkeilivät saksalaisten kanssa kotirintamalla. Mannerheim piti sitä maanpetturuutena.