että nuorekasta ihmistä kohdellaan työpaikalla vähemmän kunnioittavasti kuin vanhoillisemmin pukeutuvaa ja rupsahtaneempaa kanssasissartaan, joka saattaa olla jopa nuorempi? Vaikka ihmiset tietävät iän. Omaa lasta nuoremmat saattavat aukoa päätään päin näköä ilman syytä eikä kukaan ihmettele mitään.
Taitaa taas olla niiden "noita-akkaseurojen" tulosta vai? Onko kukaan muu huomannut samaa ilmiötä?
Taitaa taas olla niiden "noita-akkaseurojen" tulosta vai? Onko kukaan muu huomannut samaa ilmiötä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kanssasi samaa mieltä.
Minäkin olen ollut aina aika nuorekas
ikäisekseni ja viihtynyt nuorten ihmisten parissa.
Ei minua silti ole epäkunnioittavasti kohdeltu, päinvastoin.
Onko sinulla kohtuus siinä pukeutumisessa?
Olen nähnyt karmeita ilmestyksiä, kun ikääntynyt
yrittää pukeutua ja meikata prkkananvärisine hiuksineen 20 V-tyyliin!
mahdollinen syy siinä, että yrität näyttää nuoremmalta mitä ole, ja se menee nuortenkin mielestä vähän yli. Kyllä me voimme olla nuorekkaita, mutta ihan omassa ikäluokassamme ja arvokkaasti.
Työni puolesta ole tutustunut kymmeniin, ehkä satoihin yrityksiin. Kaverisuhteet syntyvät yli ikärajojen. Tietysti ihan nuorilla on omia juttujaan, mutta ei se näy kuin kahvihuoneessa.
Omalla työpaikallani oli hyvin nuorekas ja nuorekkaasti pukeutunut lähes 6-kymppinen rouva. Hän päinvastoin herätti kunnioitusta. Kuulin vaikka miten monta kertaa firman nuorten tyttöjen sanovan, että ei moni heistä pysty 6-kymppisenä olemaan yhtä hyvän näköinen.
Kyllä työpaikan ihmissuhteet syntyvät muusta kuin ulkonäöstä.
julkisella sektorilla, sen tarkemmin en tässä lähde selittelemään. Ehkäpä jossain mainostoimistossa olikin ihan eri meininki.
En mielestäni mene överiksi, päinvastopin jos laittaisin jonkin tätijakkupuvun, siis sellaisen säkkimallisen, ainakin perheeni nauraisi minut pihalle:)
Käytän suoria housuja, tummia farkkuja, neulepuseroita ja neuletakkeja. Viihteellä on tietysti jakku ja housut ym. Olen mielestäni enemmänkin trendikäs kuin teinityttömäinen. Hiuksenikin värjään tasoittaen vain omaa luonnollista hiusteni väriä, ei mitään efektivärejä. Hiukset ovat aina siististi kiinni työssä. Vai olisiko taas kysymyksessä se perisuomalainen kateus? Voihan joku nuorempikin olla kateellinen kun hän ehkä haluaisi että hänenkin äitinsä olisi yhtä nuorekas.
Tyttäreni on sanonut monesti minulle että hän on minusta ylpeä kun hänellä on niin nuorekas äiti. Olen ihan oikeasti vain oma itseni mutta ehkäpä luonnollinen käytös ja iloinen persoona häiritsee sellaisia joilla itsellään on paha olo. En aio kyllä alkaa ostamaan täti-vaatteita koska en tuntisi oloani luontevaksi. Kyllä varmaan tulee vielä aika jolloin voin laittaakin "kaljasaavin peitteen" päälleni mutta silloin olen ehkä jo reilusti yli 80 vuotias vahainkodin asukki jossa muut määräävät vaatetukseni:)Jos alkaisin muuttaa tyyliäini se tarkoittaisi että olisin antanut periksi ja tavallaan antanut muiden määrätä itseäni ja valintojani. Yritän aina tolkuttaa itselleni vaikka se vaikeaa onkin, että sillä mitä muut itsestäni ajattelee, ei ole mitään merkitystä jos elän kuitenkin yhteiskunnan sääntöjen mukaisesti. Kyllä tämä maa kantaa jo ihan tarpeeksi Diapamia popsivia neurootikkoja muutenkin.