kovat keinot käyttöön?

Hei!
Kirjoituksesi luettuani suorastaan järkytyin - sinulla on monia virheellisiä käsityksiä unesta ja nukkumisesta ylipäätään. Silmiinpistävintä oli kuitenkin tuo itsensä vahingoittaminen, mikä viittaa unettomuutta paljon vakavampiin mielenterveydellisiin ongelmiin (joihin voi liittyä unettomuutta). Tulee tässä mieleeni jopa ns. vaativa persoonallisuushäiriö (johon tuo minuutintarkka uniohjelmasi viittaa), mutta koska en omaa psykologista koulutusta, en voi mennä sanomaan.

Mitä itse uneen ja nukahtamiseen tulee, niin unihan EI nimenomaan tule silloin kun sitä PAKOTTAA. Nukahtamista ei tulisi edes ajatella sen enempää, vaan mennä nukkumaan kun väsyttää - välittämättä sen enempää virka-ajoista. Tärkeintä on rentoutunut ja levollinen mieli. Toki on totta, että rytmi on tärkeää -mutta pakkomielle se ei saa olla!

Suosittelen sinulle siis viipymättä yhteydenottoa lääkäriin, josta saat lähetteen psykiatrille/psykologille.

uneton! Aika järkyttävää mutta myös selkeän loogista tekstiä. Uni voi tulla noinkin, mutta voi olla myös tulematta. Jos unta ei saa tarpeeksi, elimistö voi ns. mennä ylikierroksille valvomisesta ja unettomuus voi johtaa sitä kautta psykoosiin. itse valvoin kerran viisi vrk putkeen ja aloin nähdä olemattomia. Sen verran ymmärsin, että menin päivystykseen. Lääkäri kauhisteli viiden vrk:n unettomuutta ja sanoi olevan sen fyysisestikin vaarallista. - Varmaan riippuu henkisestä rakenteestasi, miten "ohjelmasi" sinuun vaikuttaisi. Itse olen alkanut pelätä unettomuutta niin kovasti, että käytän mieluummin lääkkeitä kuin valvon. Vaikka välillä aina päätänkin, ettei lääkkeitä enää, en kuitenkaan "jaksa" valvoa ja toisaalta tiedän, että se vain vie minut ojasta allikkoon. Lääkäri (psykiatri) on varoittanut minua valvomasta. Psyykkinen rakenteeni on sen verran heikko. Lääkkeinä nykyään Seroquel ja nukahtamislääke. Kyllä näinkin voi elää. Tietysti mieluiten nukkuisin luomu-unta. Ehkä voisit päästä johonkin "unihoitoon"? Mutta ... tulosta tuo vihainen kirjoituksesi, tilaa aika lääkärille ja näytä hänelle paperi. Se on niin täunnä tahdonvoimaa ja epätoivoa, että apua varmasti saat ja pystyt vastaanottamaan. Tsemppiä!

Vaikutat melkoiselta kontrollifriikiltä, luvalla sanoen. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että itsekuria pitäisi löytyä.

Olet mielestäni oikeilla jäljillä, kun rajoitat vuoteessa vietettyä aikaa. Kello 23-06 brutto-nukkumisaika (ts. ei unta tuon ajan ulkopuolella) kuulostaa ihan hyvältä. Sen sijaan vuoteessa makoilu valveilla ei ole mitenkään järkevää. Mieluummin pitäisi nousta ylös, tehdä jotain muuta, ja yrittää vähän ajan päästä uudestaan.

Itse asiassa, unettomuuden hoidossa tunnetaan menetelmät ärsykekontrolli (stimulus control therapy) ja vuoteessa vietetyn ajan rajoittaminen (sleep restriction therapy, sleep deprivation therapy). Menetelmät ovat tieteellisesti koeteltuja ja tehokkaiksi havaittuja, varsinkin molemmat yhdessä. Englanniksi netistä löytyy tietoa paljonkin, suomeksikin jotain.

Unettomuuteen liittyy toistuvat epäonnistumisen kokemukset. Vuode muuttuu valvomisen ja kärsimyksen paikaksi. Ärsykekontrollissa tarkoitus on katkaista assosiaatio vuoteen ja valvomisen välillä siten, että vuoteessa ei valvota. Jos uni ei tule parissakymmenessä minuutissa, niin ylös sängystä, ja myöhemmin uusi yritys. Tätä toistetaan niin monta kertaa kuin on tarpeen, vaikka läpi yön. Menetelmä voi tuntua aluksi oudolta, mutta sitkeän harjoittelun kautta alitajunta oppii siihen, että vuode ei ole valvomista vaan nukkumista varten.

Vuoteessa vietetyn ajan rajoittamisella taas pyritään säännölliseen unirytmiin, ja varmistamaan riittävä väsymys nukkumaan ryhdyttäessä. Nukkuma-aikaa saatetaan aluksi rajoittaa voimakkaastikin (esim. unta korkeintaan klo 01-05 välinen aika), jolloin elimistö oppii nukkumaan tuon lyhyen ajan, kun unta ei ole muulloin tarjolla. Sitten aikaa voi hiljalleen lisätä.

Sinun kannattaa miettiä mikä on konkreettinen syy unihäiriöösi. Monesti syyn selvittäminen auttaa asiaa. Se ei ole syy, että uni ei vain tule. Kyllä syy on jossain aiemmassa elämänvaiheessa.

En nyt halua loukata, mutta kuulostat että sinulla ei ole ystäviä, lähipiiriä, eikä seurustelukumppania, asut todennäköisesti yksin. Nämä ovat yleisimmät syyt unettomuuteen. Jos jää yksin, alkaa miettiä kaikenlaista. Tästä on seurauksena unettomuus koska aivot käsittelevät suuria määriä mietintöjäsi vielä senkin jälkeen, kun olet lakannut miettimästä. Ja kun aivot käsittelevät tietoa, ei uni tule.

Jos olet yksinäinen, kannattaa hankkia ystäviä. Neljän seinän sisälle jääminen aiheuttaa myös muita vakavia sairauksia, lisäksi rohkeus puhua ihmisten kanssa suullisesti vaikeutuu. Entä sukulaisesi, jos niitä on niin kannattaa pitää yhteyttä, saa muuta ajateltavaa kuin omat nukkumaanmenoajat ja katossa pörisevän kärpäsen ruokailuajat.

Paras keino on kuitenkin hankkia itselleen seuralainen, eli kumppani jonka kainaloon voi käpertyä jos uni ei tule. Itse olen vuorotyöläinen ja olen monesti huomannut ettei saa unen päästä kiinni. Ei muuta kuin pöytälämmintä maitoa kurkusta alas, villasukat jalkaan, pitkät kalsarit päälle ja oman kullan lämpöiseen kainaloon, kyllä muuten uni tulee pikaisesti.

Ihminen on laumasielu, vaikka olisikin joutunut (syystä tai toisesta) elämään yksin. Kyllä se aina tekee hyvää kun saa puhua jonkun kanssa suullisesti. Netissä kirjoittaminen ei välttämättä auta asiaa, mutta suullinen juttelu ja tunteiden purkaminen jollekulle auttaa 100% jokaista. Ihminen on sosiaalinen eläin, yksinäisyys on suurin ihmisen tuhoaja, ennemmin tai myöhemmin.

Lopuksi voisin sanoa, että jos olet kuristanut itseäsi sängyssä lakanaan, on ongelmasi todella jossain muualla kuin pelkässä unen saannissa. Et todennäköisesti saa elämästäsi paljon mitään muutakaan irti. Sinulla ei luultavasti ole todellisia ystäviä eikä lähipiiriä. Olet mitä todennäköisimmin epäonnistunut elämäsi saralla. Parhaat aikasi ovat jo takana päin, edessä ei ole oikein mitään muuta kuin mustaa. Olinko oikeassa??? En halunnut pahoittaa mieltäsi, mutta näen yleensä rivien välistä, minkälainen kirjoittaja on kyseessä.

Sinun on aika hyväksyä tosiasiat. Niin kauan kuin kuvittelet että kaikki on elämässäsi hyvin ja vain unihäiriö vaivaa sinua, tilanteesi vain pahenee. On aika hyväksyä tosiasiat, mitkä ne ikinä ovatkaan. Näen kuitenkin vahvasti lävitsesi, että ongelman ydin on ihmissuhteissasi ja yksinäisyydessäsi. Puhun suoraan, mutta niin pitää sinunkin puhua suoran itsellesi ja tunnustaa heikkoutesi itsellesi ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Tällä tavalla tulet itsesi kanssa sinuiksi ja löydät uusia tuttavuuksia ja ehkä sen seurustelukumppaninkin jonka kainaloon käpertyä. Toivon pelkästään hyvää elämän jatkoa sinulle, muuta en voi...