marrasäitsykät!!

Täällä la 24.11 ja sikamaisen helposti mennyt raskaus kun lukee muiden kivuista ja ongelmista! :) Nyt vaan lonkat ruvenneet särkemään ja 2 yötä valvottu niiden takia. Tänään ollut lähes oireeton päivä, joten eiköhän ens yö jo mene normaaliin tapaan..

Kävin ultrassa tänään ja painoarvio 3200g :) Isompi on tulossa kun siskostaan. Rv nyt 36 5.

Supistuksia tänään ilokseni sain, sais kohdunkaula minun puolestani lyhentyä noilla, ettei tarvitse kaikkea avata synnytyssupistuksilla.. Ja vauva tunkee päätään lähtökuoppiin, minkä kyllä vihlonnasta tietää!

Mutta väsymyksestä huolimatta vointi hyvä ja vauvan vaatteet ja tavarat jo kovasti alkavat paikoilleen ilmestyä..! :)

Täällä laskettu aika on ihan ovella. Jännittää. Sairaalalaukku ja muut valmistelut ovat valmiina, vain vauva puuttuu. :) Vauva on arvioiden mukaan aika isokokoinen, joten sen puolesta toivoisin jotain tapahtuvan lähiaikoina. Oma olotila on ihan jees, joten tuskailla ei ole tarvinnut sen takia. Supistelua ei ole juuri esiintynyt, eli voi olla, että odottelu senkun vain jatkuu... Kunhan ei kuitenkaan niin kauan, että vauva olisi jo tuskallisen iso synnyttää.

Viimeisiä täälläkin vedellään. Toiveissa olisi josko tällä viikolla pääsisi jo synnyttämään, kun olo on sen verran tukala ja kipeä. Tosin kaksi edellistä on menneet muutaman päivän yli, eli jos samaa tahtia mennään niin ensi viikolle pitää vielä jaksaa. Painoarviota tehtiin muutama viikko sitten ja se oli 3300g, siitä kun on vähän kasvanut niin aika keskivertobaby taitaa olla tulossa. Hyvää jatkoa kaikille!

Täällä kans yks marrasmamma joka kovasti jo odottaa pikkuista syntyväksi...isä kylläkin taitaa odottaa vielä enemmän ku itse..paitsi tällä hetkellä..viimiset 2 viikkoo on ollut nyt ihan kamalat..liitoskipuja ja vihlontaa vatsan painon tunnetta..siis kaikkee mitä kuvitella saattaa..

Öitäni en nuku ku kivut alapäässä on niin pahat että istuminen ja siitä nouseminen ja jopa housujen jalkaan laitto sattuu ja on työlästä..multa jopa kiellettiin kävelylenkit ettei vaan mitään satu häpyluuhun ku se voi kuulemma jopa murtua mikä on kylläkin harvinaista..

Onneks mulla on huomenna neuvola niin saa vähän taas purkaa paineita ja selittää kivuista..mulla siis viikkoja nyt 37 2 eli loppu suoralla ollaan..

Kaikki on melkein valmiina vaan vauva puuttuu näin mun mies sanoi eilen ku vaunujen kanssa kotiin tultiin..vaan turvaistuin on enää hankkimatta ja sekin haetaan pe..

Mä kysyisin sellasta että onko teillä muilla menkkamaisia kipuja aina välillä..ittellä sellanen olo välillä että nyt ne alkaa tai ne olis alkanu niinku eilen..

Supistuksia on tullu välillä mut ne on tullu ja menny..Nyt mua jotenki pelottaa ku mies menee huomenna yöks töihin sillä olis 2 yötä ne on viimiset tässä kuussa et jos jotain rupee tapahtumaan just niinä öinä ku se on töissä mä yksin kotona ja sairaalaan matkaa noin 65km..toivotaan ettei satu mitään..

Tulipas taas romaanin alku joten on viisainta palata takavasemmalle..

Viikoja siis 38 3. Vielä en ollenkaan ymmärrä, mitä meille on pian tapahtumassa, miten elämä muuttuu. Katselen tyhjää pinnasänkyä makkarissa ja sitten pallomaista vatsaani, ja ihmettelen. Miten tuonne mahan sisälle voi mahtua vauva (vaikka SF-mitat ovatkin komeat)? Synnytys tuntuu etäiseltä, kun ei ole kokemusta. Ei pelota, kun ei tiedä mitä pelätä.

Fyysisesti olo on yllättävän hyvä. Nukun paljon, kun nukuttaa niin kovin. Supistelee tiheästi, on supistellut jo viikkokaupalla. Yleensä kivuttomia, mutta ajoittain tekee vähän kipeää, varsinkin jos on rakko täynnä, selkä rasittunut tms. Tuskin kuitenkaan niin kipeää kuin tosipaikan tullen. Menkkamaista särkyäkin on välillä, vaikka ei supistelisikaan. Kuulemma kuuluu asiaan. Kävelylenkit on harventuneet, kun supistaa niin kovin kävellessä.

Kaksi viikkoa sitten lääkärissä kohdunkaula oli pehmentynyt ja lyhentynyt sentin, mutta vielä kiinni. Painoarvio silloin 3-3,5 kg, mutta on siitä kasvanut aika hyvää vauhtia. Isohko vauva siis tulossa(?). Syntyisipä sopivasti laskettuna aikana, eli isänpäivänä! Tai sitten mielummin vähän ennen, että saataisin juhlia silloin.

Tänään ajattelin laittaa sairaalakassin valmiiksi, tai ainakin listata tavarata, joita pitää sitten lähtöhetkellä ottaa mukaan. Muuten on kaikki valmiina. Kulutan aikani kaappeja järjestelemällä, pyykkäämällä, ruokaa laittamalla ja täällä netissä roikkumalla. Ja nukkumalla.

Hyvää loppuodotusta kaikille! Ja pitkää pinnaa, kyllä ne vauvat sieltä tulevat, kun ovat valmiita. Kertokaa sitten miten kävi, ja miten synnytys sujui.

Ensimmäinen tulossa, ei paljon supistuksia eikä muutakaan merkkejä vielä. Olo on muutenkin ihmeellisen hyvä, liikun paljon.
Mietin et tuuhan jo vauveli sieltä, on sinua niin jo ootettu, toisaalta taas tuntuu et oo vaan siellä masussa ihan rauhassa viellä...vähän jännittää ja pelottaakin kaikki, epätodellinen olo, et kohta se oikeesti syntyy. Mut kyllä tää kaikki niin ihanaa on.
Mukavaa loppuodotusta kaikille!

Samanlaisia on näköjään tuntemukset muillakin. Alapäävihlonta kävellessä on häiritsevin, kivuttomat supistelut hidastavat myös tahtia.
Olen ollut vuodelevossa jo 6 viikkoa, kohdunkaulaa ei ole ollut jäljellä lainkaan enää viikkoihin.
Limatulppakin irtosi viikonloppuna ja nyt odottelen koska vedet menee. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä, sillä mies on työmatkalla ensi viikon puoleenväliin asti.

Välillä tajunnan valtaa tietoisuus siitä että koko elämä tulee tosiaankin muuttumaan näinä päivinä lopullisesti ja se tuntuu isommalta asialta kuin ihminen pystyy käsittämään kerralla.
Ajoittain seilaan tyytyväisenä vauvatarvikkeiden lomassa kun ne olisivat olleet läsnä aina, mutta en silti oikeastaan tiedä miksi ne ovat olemassa.
Sitten iskee taas se kylmä hiki: Meille tulee vauva!! Oikeesti! Apua! Mahtavaa! Mitä mä nyt teen!

Laskettu aika olisi siis ollut 12.11, mutta pikkuinen prinssi päätti tulla maailmaan jo 22.10 eli kolme viikkoa etuajassa.

Nyt ollaan oltu jo viikko kotona ja raskausaika on jo unohdettu, kun eletään tätä vauva-arkea. Itse en ehtinyt edes viimeisessä lääkärintarkastuksessa käymään eli ei ollut mitään arviota painosta. Poitsu oli kuitenkin pieni eli syntyessään 3020 grammaa.

Odottavan aika on pitkä, mutta kyllä ne vauvat sieltä ulos tulevat....

Vielä kaksi ja puoli viikkoa jäljellä.. ei malttais enää odottaa. =) Supistuksia tulee tosi tiheään, mut ei niitä kivuliaita. Muutaman kerran on tullut sellasta menkkamaista kipua, mutta ei supistuksen aikana.
Mullakin häpyluu on ollut erittäin kipeä, mutta nyt hieman helpottanut, kun otin tukivyön käyttöön.
Muuten olo on ollut erinomainen. Liikun edelleen vikkelään vaikka supistukset välillä pakkaavatkit hidastamaan tahtia. Yöt nukun hyvin, pari kertaa nousen vessaan, mut siinä kaikki. Kivut ei valvota. Hyvä niin.
On kyllä outoa kattoa noita pikkusia vaatteita ja miettiä että pian "joku"niihin puetaan. En välillä käsitä että me todellakin saahaan vaavi!! HUI! On se hurjaa ja niin ihmeellistä. NIIN IHANAA! :)

Mut onnellista loppuodotusta teille kaikki kanssasisaret!Jakselkaa vielä hetki.

Hei.
Mukava lukea samassa vaiheessa olevien tuntemuksia. Itselläni liitoskipuja lukuunottamana vointi vielä hyvä. Käyn vielä töissäkin.
Viimeisellä lääkärikäynnillä kohdunsuu vielä täysin suljettu, kiinteä ja täysimittainen. Yhtään supistustakaan en ole tuntenut. Vauva liikkuu erittäin ahkerasti, taitaa olla poika.

Synnytys toisinaan hieman pelottaa, kuten myös sen jälkeinen aika, että miten vauva-arki lähtee sujumaan. NO, eiköhän se siitä.

Miulla siis yhestoista päivä laskettu aika.
Miulla on supistellut silleen harvakseltaan. Miulle ei oo tehty mitään vauvan paino arviota enkä ees tiiä tehäänkö niitä meilläpäin kun ei oo ultraääniäkään ollut.

Mutta eipä se haittaa jos ei etukäteen tiiä vauvan painoa eikös ne kuitenkin oo aika epätarkkoja.