Kamalasti liikuntaa, ei kovin paljon vihanneksia edes, mutta tavallista maitoa, voita ja ruisleipää. Syön aamupalaksi pari ruisleipää, päällä voita, juustoa, jotain kinkkua ja mustaa kahvia. Iltapäivällä kunnon ruoka jotai vihanneksia; joskus majoneesia, fetaa tai pekonia. Eikä koskaan yhtään välipalaa, mitä kaikki tuntuvat mussuttavan. Illalla marjoja, porkkanoita ja lasten kanssa joskus lettuja mummon hillon kanssa. Huomaan, että läskit vaatii sipsejä ja patukoita. Meillä on koirakin laiha, mäyris on aina nälissään, mutta on hyvässä kunnossa vielä vanhana, koska sille ei anneta liikaa. SYÖKÄÄ JA VALITTAKAA, MEIKÄ MAKSAA VEROINA TERVEYDENHUOLTOMENOT. jOOJOO, GEENIT...
Älkää syökö, ylipainoiset!
184/75
192131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voi kuin mielelläni mä olisin syömättä liikaa, mutta täytyy reilusti tunnustaa, että kun ruoka on niin hyvää... Siis mua lihottaa liian isot annokset, ei sipsit, pullat ja makeat. Eikä auta vaikka terveydenhuoltoalan ammattilaisena tiedän ja olen nähnytkin riskit. Mutta joissain sairaanhoitopiireissä potilaan pitää laihduttaa tietty määrä ennenkuin pääsee esim. polvi- tai lonkkalaikkaukseen ja se on hyvä asia!
Niin, onhan se hyvä että PITÄÄ laihduttaa ennenkuin pääsee leikkaukseen. Mutta entä jos ei pysty laihtumaan, tai paino ei vaan putoa? Sittenkö ei pääse leikkaukseen ollenkaan, liikuntakyky huononee oleellisesti, ja sitten ei ainakaan painokaan putoa. Pahasti polvivaivaisena minusta kuulostaa karmivalta vaatia laihtumista leikkaukseen pääsyn ehtona. Minulla ainakin se painonhallinta on niin paljon kiinni siitä, että ruokavalion ohella voin LIIKKUA enemmän. Jos kivulias polvi estää sen, niin sen korjaaminenhan on etusijalla ennenkuin isommista laihtumisista voi edes haaveilla. Onneksi jotkut lääkärit sentään katsovat potilaan tilannetta realistisesti ja kokonaisvaltaisesti.
kohdellaan yksilöllisesti. Jos olet parhaasi yrittänyt, se riittää. En tietenkään tarkoittanut, että lihavuus saa olla hoidon este! Ymmärtäähän sen, että voimakkaat nivelkivut estää liikkumisen, mutta syömistä voi silti rajoittaa. Ja on olemassa sairauksia ja lääkkeitä, jotka aiheuttavat huomattavaakin painonnousua, sekin pitää huomioida. En mitenkään tarkoittanut loukata sinua tai ketään muuta apua tarvitsevaa!
Läskitäti ei sitten ole tullut ajatelleeksi niitä riskejä siinä operaatiossa?! Nukutus "reilusti" ylipainoiselle ihmiselle on jo yksin riski. Tajuatko lainkaan leikkausriskejä jotka johtuu/aiheutuu lihavuudesta?
Muutama lainaus tekstistäsi:
"Pahasti polvivaivaisena minusta kuulostaa karmivalta vaatia laihtumista leikkaukseen pääsyn ehtona.Jos kivulias polvi estää sen, niin sen korjaaminenhan on etusijalla ennenkuin isommista laihtumisista voi edes haaveilla."
Niin ja mitenkäs kuvittelit sen kunnon olevan kohdallaan, kun pitäisi alkaa kuntouttaa sitä polvea ja punkeroida vuoteesta ylös heti leikkauksen jälkeisenä päivänä? Kun, peruskunto on huono jo ennen operaatiota ja itse operaatio vie vielä loputkin voimat, niin siinä sitä taas ihmeessä ollaan. Näitä tapauksia on nähty aivan liikaa, kun jo ylösnousu saa hien valumaan otsalta ja potilaan hengästymään. Mitenkäs siinä enään lähdet kuntouttamaan polvea pienellä kävelylenkillä, kun potilas on jo valmis kaatumaan takaisin petiin. Sitten ihmetellään..Huh..huh..Mites nyt näin hengästyttää? Lisäksi potilaalla on lihavuuden kaverina vielä astma tai diabetes tai uniapnea..ym.
Sori kiukkuinen viestini, mutta päivittäin kun näitä polvioperoituja työssäni hoidan ja kuntoutan, niin suurin osa on ylipainoisia. Ei ihme, että tulee vaivoja ja polvet ei kestä .
Onhan sulla siinä argumentteja, mutta onneksi olen tavannut toisenlaisia terveydenhoitoalan immeisiä kuin sinä. Totta helvetissä olen treenannut polvea, jotta siinä yleensä pysyy jotain liikettä. En makoile päiviäni punkassa nytkään, joten en tule sitä tekemään tähystyksen jälkeenkään. Käsittääkseni se on toimenpide, jonka jälkeen nykyään patistellaan hyvin pian kävelemään, sauvoilla tai ilman.
Onneksi on ortopedin eiliset arviot sensuuntaiset, että kulumaa pahempana vaivana lienee vanha kierukkaongelma, johon nyt päästään käsiksi kurkistamalla polven sisään. Sori että sulle tuli väärä kuva "leikkauksesta", mutta mun ideana ei ollut selostella täällä laajasti lääketieteellistä osuutta. Nukutuksia ei tarvita muutaman tunnin toimenpiteessä.
Aivan täysin selvä asia minullekin on tietenkin se, että keinonivelleikkauksen kaltainen laaja ja vaativa operaatio edellyttää jo etukäteen sitä, että paino ja kunto ovat paremmin kohdallaan. Miten sanoisin tuohon hengästymiseen...aika hyvää hengityselintreeniä on ollut polkeminen vaihteettomalla pyörällä kaiken kesää ja syksyä. Mun tavoitteena/toiveena vaan on päästä MYÖS niille kävelylenkeille, joilla oikein todella saisin kunto vähitellen kohennettua. Siihen on sauvakävely kokemukseni mukaan erinomaista ja kuitenkin sopivan rauhallista harjoittelua, kun tahdin saan itse määrätä.
Jo eilinen käynti erikoislääkärillä osoitti, että ongelmien pitkittymisen syynä on usein hoitavan lääkärin puutteellinen asiantuntemus vaivan laadun suhteen ja turhat "arvuuttelut". Myös sopivan kipulääkityskombinaation löytämisessä voi olla ongelmia.
Iloitsen siitä, että olen kohdannut lääkäreitä ja hoitajia, jotka eivät puhuttele tai kohtele ylipainoistakaan potilasta samanmoiseen paasaavan alentuvaan ja jopa halveksuvaann sävyyn kuin sinä, olkoon tarkoituksesi sitten vaikkapa herätellä tai havahduttaa. Tuon kaltaisia ikäviäkin ihmisiä valitettavan moni varmaan kohtaa hakiessaan apua vaivoihinsa.
Miten kivusta ja liikerajoituksesta rankasti kärsivän ihmisen tilannetta parantaisi se, että hän vielä joutuisi syyllistymään ja masentumaan läskeistään? Säästöähän siitä toki tulee, jos masentuu niin pahasti, että päätyy itsemurhaan.
Zadaa... harvoinpa näkee näin motivoituneita ihmisiä! Ei toki ollut tarkoituksen antaa kuvaa, että kaikki ylipainoiset laitetaan samaan kastiin, vaan lähinnä tarkoitin näitä tod. reilusti ylipainoisia. Uskohan vaan, mutta se on ihan arkipäivää, ettei ihmiset ymmärrä kuinka oper. edeltävä kuntoutus on tärkeää. Tässä minulle on tullut näköjään yksi harvinainen tapaus vastaan. ilmeisesti et ole mikään "sairaalloisen" ylipainoinen, kun noinkin hyvää huolta kunnostasi pidät.
Haluan vielä kertoa sinulle, etten työssäni kylläkään kohtele ylipainoisia, kuin normaalipainoisia potilaitakaan halveksuvaan sävyyn. Minä autan kaikin mahdollisin keinoin takaamaan potillaalle parhaan mahdollisen kuntoutuksen oper jälkeen. Se on työtäni! Eihän hoitajat saa olla huonolla tuulella töissä, tai sitä ei saa ainakaan näyttää... Minä kiukkuan sitten kotona, mutta en töissä. Lähinnä tarkoitan viestini sisällöllä sairaalloisen ylipainoisia. Ei tarkoituseni ollut loukata sinua. ~ANTEEKSI~
Varmaan ammattisi takia et voi täysin välttyä yleistyksiltä ikinä. Sellainen on myöskin tämä toisuvasti käyttämäsi "sairaalloisen" ylipainoinen. Varmaan siihen kategoriaan piisaa minunkin reilu 110-kilon painoni, mutta MITÄ se kenenkin kohdalla käytännössä tarkoittaa, ja miten paljon se terveyttä vaarantaa, onkin sitten eri asia. Monet minut etukäteen sättineet ovat erilaisissa tapaamisissa istuneet lievästi noloina, koska ovat käsittäneet vasta sillä hetkellä, että kaikki runsaasti ylipainoiset eivät edes NÄYTÄ samalta. Enkö sitten enää olekaan 'sairas', kun läskit eivät hylly niin pahasti kuin he kuvittelivat? Juuri tuollaiset kaavamaisesti yksinkertaistavat luokitelmat kuin sairaalloisesti/vaikeasti ylipainoinen ovat omiaan luomaan ihmiselle itselleenkin kielteistä minäkuvaa ja syyllisyydentunnetta.
Kevennyksenä kerron vielä tässä, että yleensä loppuu ylipainon liikapainotus seurassa, kun alan käyttää termiä "sairaalloisesti tupakoiva" tai "toistaiseksi sairastumaton tupakoitsija" samaan tapaan yleistellen ja tuomiten. Ihan vaan osoittaakseni, että terveysriskejä ja sairauksien aiheuttajia on monia!
Minä olen koko ikäni kuulunut tähän sairaalloisesti ylipainoisten ryhmään . Töitä olen kuitenkin pystynyt tekemään pienen ikäni , eikö olekkin kummallista : ) Muutama vuosi sitten liukastuin jäätiköllä ja revähdytin polveni pahasti . Se ei ole sen jälkeen ollut täysin kunnossa mutta en ole uskaltautunut sitä valittamaan koska tiedän reseptin . Painoa pois ! Nyt on kuitenkin käden kulumaviat alkaneet haitata työntekoa . Kuinka lyttyyn voidaankaan ylipainoisen itsetunto lyödä kun osaan iloita siitä että käden kulumista ei voi syyttää lihavuutta . Nyt olen käden vuoksi ollut sairaslomalla ja hyvilläni lepuuttanut myös kipeää jalkaani , tosi se ei enää siitä parane vaan tuvotusta ja kipua on aina .
Juu, kyllä se itsetunnon lyttääminen olisi usein lääkärikäynnillä vaanimassa, jos oma asenne omaan kokoon, painoon ja kroppaan ei olisi kunnossa. Pakonomainen painonpudotusliturgiahan kuuluu lääkärien toimenkuvaan, eikä sen sävy ikävä kyllä useinkaan ole kovin kannustava tai myönteinen, pikemmin syyllistävä. Minulla kun on sekä itsetunto että äänenkäyttö kunnossa, olen saanut kesksustelun käännettyä kaavamaisesta "laihduta, laihduta" -puheesta realistisemmille linjoille.
En kiellä ylipainon haittavaikutuksia, mutta en myöskään suostu ääneen valehtelemaan ollakseni tottelevainen potilas. Jos tiedän, että vaikkapa kymmenien kilojen painonpudotustavoite on epärealistinen, tietenkin myös sanon sen. Ennemmin keskustelen asiantuntijan kanssa niistä vaihtoehdoista, jotka minulle ovat mahdollisia nykyisessä elämäntilanteessani. Kyllä valittaminenkin kannattaa, koska ilman sitä en olisi minäkään pääsemässä toimenpiteeseen, joka on jatkossa liikuntakyvyn ja painonhallinnan kannalta erittäin tärkeä.
Lopetetaan kaikki ylipainoiset syöminen kokonaan, nii käy lopuksi kuin m.........hevoselle, että sitten kun oppi niin kuoli pois, kevyitä arkkuja kannettaviksi. Kivat sulle sääli koiraa se kun ei ole saanut itse päättää vaan sinä sen puolesta....
"Älkää syökö, ylipainoiset!"
Kuulostaapas varsin fiksulta ehdotukselta, höhö. ;> Mutta tietääkseni kyllä syöminen on elämisen kannalta välttämätöntä, enkä mielelläni vielä alkaisi tässä iässä sitä koiranputkea lykkäämään.
Hei!
Itsekin liikun paljon, eikä paino ikinä ole käynyt tuossa sinun 75 kg:ssa, joten syömisen rajoittaminen tuolla sinun mittapuulla ei ole minulle ongelma. Olen sinua selvästi kevyempi eli 65 kg - pituutta vain nyt on vaivaiset 150 cm eli olen vertikaalirajoitteinen, mikä tekee tästä painonhallinnasta suhteessa sinuun huomattavasti haastavamman.
Tulisitko seuraavan kerran vittuilemaan, kun olet minua kevyempi? Voisit vaikka kertoa minulle, miten olet pystynyt pitämään painosi 50 kg:ssa...
Moi!
Olen nyt n.10v ollut normaalipainoinen.
Elämäni aikana olen pudottanut painoani varmaan muutaman sata kg. Paino on jojoillut edestakaisin ylös ja alas. Nyt viimein olen sisäistänyt oikeat ruokailutavat. Koskaan en ole ollut ns. roskaruoan ystävä vaan paino on noussut ihan tavallisella kotiruoalla. Liian isot annokset yms. ja liian vähäinen liikunta.
Yritän omalla esimerkilläni näyttää mallia nykyään myös lapsille ettei heille tulis samaa elämänikäistä ongelmaa syömisestä. Eli vain joskus määrättyinä päivinä niin itselläni kuin lapsillekin jotain "herkkuja" herkku voi kyllä olla myös jotain terveellistä ja vähäkalorista.Senkin asian voi lapsilleen opettaa ja näyttää esimerkkiä et ihanaa herkkua ovat myös esim. erilaiset eksoottiset hedelmät yms. Kaikkihan on korvien välistä kiinni miten asioihin asennoituu!!
Katselin tässä taannoin etelän reissulla erästä hyvinsyöneen näköistä perhettä. Olimme lasten kanssa yhden koko päivän hotellin altaalla. Kävimme välillä vain välipalalla huoneessamme. Patonkia, vettä hedelmiä. Mutta tämä perhe haki hotellin baarista ranskalaisia ja kokista sekä megapussit shipsejä. Koko perhe oli todella pulskassa kunnossa. Eli mitä isot edellä sitä pienet perässä. Vastuutonta opettaa lapsille tuollaisia ruokailutapoja. Aina kun näin jonkin näistä perheenjäsenistä he söivät jotain vastaavia "roskaruokia". Vaikka olisi lomallakin ja niin eihän sitä tarvitse koko ajan puputtaa jotain sisäänsä. Ja siitä tulee ennenpitkää tapa.
Ja lomaa voi viettää myös harrastaen vaikka sellaisia liikuntamuotoja mitä ei normaaliarjessa tule harrastettua tai mihin ei ole mahdollisuutta. Minun kohdallani lomaa ei todellakaan ole jokin löhöily (mikä sekin on tietysti joskus (harvoin) paikallaan. Lapsemme pitävät myös siitä että lomalla kokeilemme yhdessä ja erikseen erilaisia liikuntamuotoja ja tietysti kun on lämmintä niin uinti on number one! Nuo asiast vaativat vain vähän vaivannäköä ja miettimistä eivät muuta!!! Mutta opettaa edes lapsillenne paremmat tavat kuin itsellä on. Eli vanhempien on vastuu!!Turha on sitten ruikuttaa yhteiskuntaa kustantamaan erilaisia hoitoja jotka johtuvat ylipainosta yms.
Kokeilkaapa sitä HANNA PARTASEN konstia että kirjaatte viikon syömiset ylös!! Siitä näette että olette mitä syötte!
Kirjoitinkin jo tuohon Tämä auttoi minua-otsikon alle nimimerkillä Mikä auttaisi minua. Kun paino on tullut sairauden kautta, ei mässäilemällä, niin kuin väitit. En syö sipsejä enkä patukoita enkä makaa sohvalla koko ajan! Ruokavalio on ollut jo pitkiä aikoja samantyylinen, siis jo ennen lihomista. Luepa sieltä mitä syön ja kommentoi sitten mitä voisin vielä parantaa. Olisin kovin kiitollinen HYVISTÄ neuvoista!!
PS.Maksan minäkin niitä veroja, ihan turha valittaa niistä!
ja muut maksavat omansa. Lihavuus on yksi terveysriski. Muita ovat mm liikkumattomuus /liiallinen urheiluinto, josta seuraa vammautumisia, tupakoiminen, kohtuuton alkoholinkäyttö jne.
Totta! Ja aika kova oli uutinen muutama päivä sitten: jopa kolmannes keski-ikäisistä miehistä kuolee alkoholiin! Rankkaa tilastoa sekin.
Painoin yhdessä vaiheessa 102kg. Niveliin sattui, oli huono kunto ja laihduttaminen oli vastenmielinen ajatus. Join olutta puoli koria - korin viikossa.
Kävin lääkärissä ja sieltä tuli sitten tulokset.
- Kolesteroliarvot kohollaan.
- Verenpaine kohollaan.
- tulehdusarvot kohollaan ja syytä miksi oli ei löytynyt.
- Maksa-arvot kohollaan.
Lisäksi suvussani on sydän- ja verisuonitautia sekä aikuisiän diabeetestä.
Oli tehtävä valinta. Terveenä kohtuullisen pitkä elämä tai sairas ja ennen aikojaan pois nukkunut läski.
Jätin alkoholin lähes pois. Saunaoluet kerran kuussa sallin itselleni. 80% ravinnostani on salaattia, juureksia, viljaa ja kalaa. Sillointällöin kanaa ja kalkkunaa sekä vielä harvemmin punaista lihaa. Tietysti pienensin ruoka-annoksiakin.
Lisäsin liikkumista siten, että joka päivä kävelen 30min. Talvella käyn kerran viikossa uimassa (nivelet kestää hyvin). Viime kesänä aloitin pyöräilyn.
8kk ja paino oli pudonnut 20kg. Kesän jälkeen jätin oluen ja muutkin alkoholit pois kokonaan.
Nykyinen paino on minulle hyvä ja tähän tyydyn.
En kuorsaa enää öisin. Nivelet eivät kipeydy. Päivisin on aina pirteä ja energinen. Keväällä käyn jälleen lääkärissä tarkastuttamassa kaikki arvot, mutta uskon nyt, että ne ovat kohdallaan.
Minä laihdun ´nimenomaan syömällä riittävästi ja terveellisesti.Nekin välipalat mahtuvat mukaan.vihanneksia paljon ja perusruokaa.
Korkeammin koulutetut tuottavat enemmän. Jos ei ole koulutusta, mikset ole hankkinut? Hanki heti!