elämä on jatkuvaa oman voiman näyttämistä. heikot sortuu elon tiellä,eikä niille ole tilaa elää nykymaailmassa. minä oon henkisesti heikko ihminen. ihmisten välillä ei oo välittömyyttä,vaan jatkuvasti mittaillaan huomaamattomastikkin osin toinen toistaan ja etsitään ja mietitään toisen heikkoa kohtaa. jos heikko kohta paljastuu niin siitä nautitaan hiljaa mielessään ja sitä käytetään myös hyväksi.
heikoille ei kertakaikkiaan oo tilaa,mut onneksi sentään oon mies ja vahva. itsetunto on kuitenki nolla ja tiedän tasan miksi ja sille pitäs taas varmaan tehdä jotain.
ai perkele kun ihmisten mittailua käyvään pelkästään kohdatessa ihan tuntematon henkilö kaupungilla. siltä minusta tuntuu. ei minkäänlaista välittömyyttä.
heikoille ei kertakaikkiaan oo tilaa,mut onneksi sentään oon mies ja vahva. itsetunto on kuitenki nolla ja tiedän tasan miksi ja sille pitäs taas varmaan tehdä jotain.
ai perkele kun ihmisten mittailua käyvään pelkästään kohdatessa ihan tuntematon henkilö kaupungilla. siltä minusta tuntuu. ei minkäänlaista välittömyyttä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin se asia on. Ihminen on kuin mikä tahansa muu laumassa elävä peto. Vahvoja miellytetään ja heikkoja sorsitaan. Varsinkin joukkona ihminen on pahimmillaan todella alhainen paska. Poikkeuksia on, mutta ne vain vahvistavat pääsäännön. On se helvetti, että kun ihmiset näkevät heikompansa, niin he repivät häneltä kaiken irti, ja laittavat vielä laskun perään. Missä täällä on myötätunto ja aito toisesta välittäminen?
Aikoinaan ihmisistä tuli marttyyreita, kun heidät syötettiin leijonille. Nyky-yhteiskuntamme syö ihmisen henkisesti elävältä, ja potkii jäänteet kiirastuleen käryämään. En ihan äkkiä aio unohtaa, mitä tämä kansa on tehnyt.
Joskus aikoinaan minä kummastelin Johanneksen ilmestystä, ja en voinut uskoa, että taivas kohtelisi ihmisiä niin julmasti. Kyllä minä nyt uskon, että kosto elää!
pärjääkö elämässä ns. pyrkyrit vaan jotka pitää keskenään yhtä!!!