Minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys. Nyt, kun olen näitä "kauhujuttuja" täältä lukenut, niin haluan kertoa oman kokemukseni asiasta. Ensinnäkin fyysiset kivut, eivät kohdallani olleet kuukautiskipuja kummoisempia. Vuoto oli vain ensimmäisenä päivänä runsasta ja sen jälkeen niukempaa, kuin kuukautisieni aikana. Vuotoa tuli vajaa kaksi viikkoa. Fyysisiä kipuja ei oikeastaan kahden viikon aikana ollut. Keskeytys onnistui. Abortti on henkisesti raskas valinta, ja en kykene ymmärtämään tämän sivun joitakin kirjottelijoita, jotka nauttivat siitä, jos saavat jonkun lukijan olon huonommaksi linkeillään tai mielipiteillään. Lynkkaus-mieliala ei ole sivistyneelle ihmiselle ominaista. Jokaisella meillä, on oikeus päättää siitä, mitä elämältämme haluamme. Tiedän eräänkin äidin, joka kirjoittelee muunmuassa tällekin palstalle ja huutelee, kuinka abortti on murha yms. Kuitenkin tosielämässä, hänellä on kaksi pientä lasta, joita hän jatkuvasti pahoinpitelee, sekä henkisesti, että fyysisesti. Mikä mahtaa olla hänen lapsiensa tulevaisuus? Sitä voimme kaikki vain arvailla.
Lääkkeellinen keskeytys
Rv 7
3310548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
on ilmoitaa viranomaisille, jos tiedät jonkun lapsiaan pahoinpitelevän. Abortti on ymmärrettävää, jos sikiö on vammainen, ehkäisykeinona se on murha. Jumala ei hyväksy murhaa, tässäkään muodossa. Olet ihmisenä kuitenkin todella jalo, kun välität läheisesi lapsista, vaikka omasi huuhdotkin wc.stä alas.
Helppoahan se sellaisten ihmisten on puhua aborttia vastaan, jotka eivät itse ole koskaan olleet kyseisessä valintatilanteessa.. Kyllä monilla abortin vastustajillakin mieli muuttuu, jos pamahtaa paksuksi sellaisessa elämänvaiheessa jossa ei yksinkertaisesti ole järkevää pitää lasta..
jos ei ole resursseja hoitaa lapsia. Usein toistettuna abortti on kuitenkin vaarallinen jo naisellekin. Hormoonit menevät sekaisin ja se vaikuttaa jo moneen asiaan, kuten mielenterveyteen.Ja puhuinkin nyt abortista, ehkäisykeinona.
Joten ymmärrän molemmat puolet. Kiihkoilijat eivät ole vielä kypsyneet ajatukselle maailman monimuotoisuudesta.
Tein abortin, olen kypsä ymmärtämään että ihmisiä on eri taustoilla ja eri elämäntilanteissa. En kypsä siksi että tein abortin, vaan siksi että osaan ajatella nyt laajemmin. Kiihkoilijoiden silmissä olen murhaaja, omissa silmissäni entistä ymmärtäväisempi ja empaattisempi.
Näen, että suurin pahuus on juuri kiihkoilussa. Siinä, että omaa egoa pönkittää kertomalla MINÄ EN KOSKAAN... niille jotka ovat jo tuohon tekoon päätyneet. On se sitten neitsyyden menetys tai abortti, teiniäitiys tai imettämättä jättäminen, ulkomaanmatkailu vauvan kanssa tai avioero.
Muistetaan mistä sodatkin alkavat: siitä että valloitetaan toiselta jotain mikä hänelle hänen mukaansa kuuluisi, itsemääräämisoikeus jne...
Sodat alkavat kiihkoilijoista. Pahuus lähtee kiihkoilijoista.
Murhakin on kiihkoilua, aborttiin sen sijaan ei liity kiihkeää vihaa, vaan useimmiten syvän pohdinnan lisäksi syvää surua, joillakin nuorilla ajattelemattomuutta - mutta missään tapauksessa ei kiihkoilua.
sekaannusten välttämiseksi. Aloittajalle kiitokset hyvästä viestistä, johon valitetettavasti puutuin eri aiheella... Hyvä kuulla aina muitakin kuin pelotteluviestejä!
Mikä niistä jumalista? Miksi ei nyt kuitenkin vakavasta asiasta voi puhua vakavasti vaan pitää sotkea jotain satuolentoja mukaan?? Palvo sitä Allahia, oma häpeäsi, mutta älä nyt herranen aika pukkaa yleisiin keskusteluihin noita älyttömyyksiä.
Minä olen aina ollut abortin vastustaja, en ole voinut ymmärtää, miten joku voi tehdä sen. Pitäisi miettiä siinä vaiheessa kun mennään sänkyyn miehen kanssa, ei ole yllätys mitä voi seurata.
Niin kävi minunkin, kolmen lapsen äitinä, vain yksi ainoa kerta, yksi ainoa kerta - viikon paussi pillereistä. Kolme lasta, joista nuorin oli 12-vuotias, ja minähän tulin raskaaksi. Elämäntilanteemme oli se, että koti oli menossa alta pois, loppuneen yrityksemme lainojen maksuun, auto oli jo myyty ja työpaikasta ei tietoakaan. Muistan miten itkin ja pelkäsin, miten ikinä selviämme tämän lapsen kanssa, miten tulee ruoka riittämään, mistä löytää uusi, tilava koti - tai edes koti. Elämäni hirviempiä hetkiä. Tunnustan toivoneeni keskenmenoa, etteiolisi tarvinnut miettiä lisämurheita. Gynekologi tarjosi aborttia vaihtoehdoksi jo pelkästään ikäni vuoksi, olin 38-vuotias.
Elmä oli yhtä H..Ä siihen aikaan mutta ainoa asia joka minua veti eteenpin, oli huoli lapsista. Nyt, 13-vuotta jälkeenpäin kauhulla ajattelen, minkälainen elämämme olisi ilman tätä nuorimmaista! Muut lapset ovat jo lentäneet pesästä, opiskelmaan ja töihin, vain 12-vuotiaamme asuu enää kotona. Joka päivä halatessani lastani mietin ja kiitän, onneksi tuli tämä suloinen olento, onneksi. On vaikea kuvailla miten paljon iloa ja elämänmuutosta on elämäämme tullut lapsen myötä. Vasta nyt, elämämme tasoittuu, vaikka vaikeata on välillä vieläkin, mutta vaikeata on muillakin jossain vaiheessa elämää.
Kyllä abortti on valinta - se on se toinen valinta.
Tulin siihen tulokseen, että elämämme menisi huonompaan käsin lapsen myötä. Mikäli olisin synnyttänyt lapsen, olisi elämä varmasti muokkaantunut sen mukaan ja hyviäkin asioita seurannut. Mutta sitä muutosta en nimenomaan halunnut.
Kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu jne. Minä valitsin että suljen oven, suljen ajatuksen vauvasta pois. Enkä kadu.
Jokaisella on omat lähtökohtansa ja suunnitelmansa. Aina niihin ei sovi lapsi, eikä kenelläkään ulkopuolisella ole lupaa sitä päätöstä kyseenalaistaa.
Teilläkin oli varmasti taistelemista ennakkoluulojen kanssa, kun olit jo niin iällä ja ongelmia oli. Teit kuitenkin juuri teille sopivan päätöksen. Sinulla on kaikki vapaus iloita siitä.
Kiitos että kirjoitit tekstisi niin "ei-tuomitsevaan" sävyyn. Tätä on todellinen keskustelu :)
Kirjoitit:
>> Helppoahan se sellaisten ihmisten on puhua aborttia vastaan, jotka eivät itse ole koskaan olleet kyseisessä valintatilanteessa.. Kyllä monilla abortin vastustajillakin mieli muuttuu, jos pamahtaa paksuksi sellaisessa elämänvaiheessa jossa ei yksinkertaisesti ole järkevää pitää lasta..>>
Vastustan aborttia ja olen ollut sellaisessa elämänvaiheessa, että lapsen pitäminen ei todelllakaan ollut järkevää.
Olin raskaaksi tullessani 17 vuotias ja silloin en ollut uskossa.. Minulla ei ollut ammattia. Silloinen poikakaverini, nykyinen aviomieheni lähti ennen vauvan syntymää armeijaan ja olin käytännössä sen ensimmäisen vajaan vuoden yksin lapsen kanssa pikkukylässä ilman ajokorttia. Rahat olivat todella tiukilla, ja kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta !
Todella todella monet ihmettelivät, miksi en tehnyt aborttia. Mutta se ei ole minulle ikinä ollut vaihtoehto. Enkä kadu pätkääkään esikoiseni pitämistä. Ja asiat ovat kyllä järjestyneet opiskeluja yms. myöten. Ei se elämäntilanne aina ole syy tehdä aborttia.
Joten älä yleistä, kiitos.
Onko täällä ketään aborttia vastustavaa, joka ei ole uskossa?
Tuntuu että kaikki ne, jotka ovat uskossa viitsivät taistella asiaa vastaan!
Olen sitä mieltä, että ne jotka ovat uskossa, odottavat sitä ekaa kertaa siihen asti, kunnes ollaan naimisissa, joten eihän siinä lapsen pitämisessä mitään suurta ongelmaa silloin olekaan.
Ne ovat täällä kovalla äänellä huutamassa, kuinka abortti on murha!
Uskovaiset itse ovat muutenkin erittäin suvaitsemattomia ihmisiä, jotka tyrkyttävät uskontoaan niille, joita se ei yhtään kiinnosta! Ne eivät myöskään pysty olemaan ystävä ei uskovaisen kanssa ilman että kokoajan tuomitsisi ei uskovan toimia!
Heidänhän pitäisi olla kaikkien ystäviä ja rakastaa kaikkia! Eivät he ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin me muutkaan!
Niinkun siellä kirjassa sanotaan: Kaikkivaltiaan edessä me kaikki ollaan tasan ihan saman arvoisia.
Menee hermo tähän ainaiseen abortti on murha-puheisiin...
Se on jokaisen tasan oma asia, mitä sille lapselle tekee.
>> Helppoahan se sellaisten ihmisten on puhua aborttia vastaan, jotka eivät itse ole koskaan olleet kyseisessä valintatilanteessa.. Kyllä monilla abortin vastustajillakin mieli muuttuu, jos pamahtaa paksuksi sellaisessa elämänvaiheessa jossa ei yksinkertaisesti ole järkevää pitää lasta..>>
Kuten huomaat kirjoitin, että MONILLA en KAIKILLA..
Hyvä, että lääkkeellinen keskeytyksesi onnistui. Itselläni näin ei käynyt. Olin alkuviikost kaavinnassa noin kk sitten tehdyn lääkkeellisen jälkeen. Kivuista sen verran, että vaikka minulla lääkkeellinen epäonnistui niin kivut eivät olleet mitenkään hurjia. Lääkärini sanoi että lääkkeellisessä on aina riskinsä ja tiettyjen ihmisten kohdalla se ei vaan onnistu. Jälkiviisaana olisin mennyt suoraan kaavintaan, ei lääkkeellisen kipujen takia, mutta sen takia että kaikki tämä olisi ollut ohi jo kk sitten.
mistä selvis että ei ollu keskeytynyt kunnolla.mulle tehtiin keskeytys kans noin kuukausi sitten ja mietin et onkohan kaikki menny ok..
todetaan jälkitarkastuksessa n.2 viikon kuluttua jälkitarkastuksessa ja se selviää veren raskaushormoonipitoisuudella.
joo no sen tiedän kyllä,ite menossa antaan testin tällä tai ens viikolla.mietin vaan et onko kenties joitain oireita...
Asia ei ihan niin yksinkertainen. Raskaus oli keskeytynyt, mutta kohtu ei ollut täysin tyhjentynyt, sinne oli jääny kudosta. Eli verikokeet oli normaalit.
Oireita oli mutta ei oikeestaan sellaisia mitkä luokittelisin poikkeaviksi. Vuoto loppui noin 3 vkn jälkeen ja alkoi uudestaan, ei mitenkään runsaana ja alavatsassa oli välillä pientäkipua. Alavatsakipu saattoi myös olla kuukautiskipuja yms, sillä sekin on mahdollista että kuukautiset tulevat samaan aikaan niinkuin lääkäri minua valisti. Sain vielä 3 tyhjennyslääkettä lauantaina ja maanantaina ulraäänessä huomattiin etteivät ne ole auttaneet. Sen jälkeen minulle tehtiin nopeassa nukutuksessa kaavinta.
Oireet eivät sinällään olleet mitenkään erityisesti poikkeavia, kannattaa vaan vaatia UÄ-tutkimusta jos vähänkin siltä tuntuu että jotain on pielessä.
minullakin oli rv 7.
Aika samanlaiset tunteet kuin sinulla "ei mennytkään". Lääkkeellinen on hyvä, jos onnistuu. Minäkin luulin jo kaiken olevan ohi, kun keskeytys lääkkeillä tehtiin vajaa kuukausi sitten ja jälkivuoto loppui noin viikko sitten. Sain kuitenkin toissapäivänä kuulla, että raskaustestitulos on vielä positiivinen ja kunhan pilleritauon kuukautiset loppuvat perjantaina, menen sairaalaan uuteen testiin. Tuskinpa siinä mikään on muuttunut, eli eiköhän se kaavinta ole edessä. Mitään oireita ei ole ollut. Kaikki raskausoireet hävisivät keskeytyksen yhteydessä, eikä tulehdukseen viittaavia oireitakaan ole tullut. Siksi tuo tulos tuli täydellisenä yllätyksenä ja veti mielen aika mustaksi.
sitten ole tarkoitus syntyä, jos kerta hän on selvinnyt jo ensimmäisestä kaavintayrityksestä !
Ajattele, mikä ihme.
Anna lapsen tulla !
Ei sitä lasta voi enää tuossa vaiheessa pitää, koska lääkkeellinen keskeytys on 100 prosentin varmuudella vammauttanut sikiön, niin paitsi jos joku on niin tyhmä, että haluaa synnyttää vammaisen lapsen.
joka on terve kaatuisi ja iskisi päänsä ja vammautuisi. Veisitkö hänetkin kaasukammioon tai piikille ?
raskaus on kai tuossa tilanteessa laskettavissa lähinnä tuulimunaksi... Hillitkää itsenne, kauheaa huutoa... :/
Millainen toimenpide on tuo lääkkeellinen keskeytys? Olen itse menossa tuulimunaraskauden takia. Olen ymmärtänyt, että ensin otetaan yhtä lääkettä ja sitten parin päivän jälkeen toista. Käydäänkö monta kertaa tutkimuksessa? Miten paha ensimmäinen päivä on, olisin vielä menossa reissuun samana iltana. Onko pahin olo juuri parina ekana päivänä vai sitten toisen lääkkeen jälkeen? kiitos vastauksista.
kolmesti piti käydä lääkärissä.eka omassa tk.ssa ja sit kaksi naisten polilla.eka kertana suun kautta pilleri ja jo siitä voi alkaa pieni vuoto(minulla ei ollu vuotoa eikä mitään kipuja)aikaa meni tunti.toinen reissu,kaksi pilleriä sisään jotka käynnistää kskeytyksen(ei taaskaan mitään kipuja vaan vuoto oli hirveää yhen tunnin ajan jonka istuin pöntöllä)kolme tuntia meni viimeisellä käynnillä.luulisin että saman kaltainen jos on tuulimuna raskaus tai en tiedä.tsemppiä sulle
Minäkin olen menossa lääkkeelliseen keskeytykseen ensi viikolla.
Rankkaa oli pohtia, että pidänkö vai en tätä lasta.Kun lapsirakkaana kuitenkin joskus vielä haluan lapsia..
Päädyin aborttiin, koska opiskelut on kesken, elämä sekaisin ja mies on joku aivan tuntematon.
Minusta abortti on jokaisen oma valinta, niinkuin täällä on jo monesti sanottu. Turha siihen on mitään jumalia lisätä..tai saa tietenkin, jos siltä tuntuu. Kyllä ne ihmiset silti tekee sen abortin jos ovat niin päättäneet, sitä ei muuta mikään jumala.
Se päätös on rankka jo ihan ilman mitään saarnoja ja moittimisia. Kyllä ne ihmiset ovat pohjasta läpi menneitä.
Mutta hei! Onneksi sieltä pohjan läpi pääsee nousemaan takaisin pinnalle ja elämäkin joskus taas hymyilee ihan oikeasti!
Tsemppiä kaikille samoissa ajatuksissa painineille ja muillekin!
Kyllä täällä on kuitenkin aika mukava elää...(ja jos joku moittii, päästää vaan toisesta korvasta ulos ne asiat)
tai murha, koska lasta ei siinä tapeta...vaan se on kaavinta..
Kuulehan nyt aivoton, abortti ei ole MURHA. Se on murha, jos joku tulee ja riistää sun henkes tavalla tai toisella ja on ennen tekoaan harkinnut ja suunnitellut murhaasi. Tappaa voi kuka tahansa pikaistuksissaan.
Että abortti täyttää murhan kriteerit:
>>Se on murha, jos joku tulee ja riistää sun henkes tavalla tai toisella ja on ennen tekoaan harkinnut ja suunnitellut murhaasi. >>
Näinhän abortti juuri tehdään, pahvi ;-)
kyl mä tiän ettei tuulimunaraskaudes ole lasta mukana. laitoin tämän viestini tuohon siks, ko se käsitteli samaa asiaa -lääkkeellistä keskeytystä.
se jota ei haluta elämään valtaa ruumiisi 9 kuukaudeksi ja asuntosi 18 vuodeksi, mieti sitä...
tyhmät ihmiset tekevät lapsia, niiden jälkikasvusta tulee vielä tyhmempiä.
Tyhmän ihmisen lapsi olet silloin sinäkin
minun mielestä abortti ei ole murha.. itselläni rv 7 3 päädyin aborttiin koska en ole omasta mielestäni valmis kantamaan vastuuta lapsesta 18v. vaikka olenkin jo 19v.aloitin opiskelut vasta pari kk sitten eikä lapsen isä halunnut lasta koska hänelläkin koulut kesken ja intti edessä. päädyimme aborttiin kysehän on alkiosta eikä vielä lapsesta.omasta mielestäni tein oikean ratkaisun, sanokoon muut mitä tahansa...jos parin vuoden päästä olisi valmis?kuka tietää??