Laitanpa oman tarinani tähän noin kannustusmielessä miten pudotin jokunen vuosi sitten 8 kuukaudessa noin 40 kiloa.
Kun painoa oli 170 senttisessä miehessä 105 kiloa alkoi hälytyskellot (lopulta) soida ja päätin alkaa laihduttamisen. En asettanut mitään erityistä tavoitetta vaan arvelin että katsotaan nyt mihin pääsen.
Päädyin hyvin matalakaloriselle dietille pakkausselosteita lukemalla. Ehkä homma meni jopa hieman överiksi, sillä ajoittain söin monena päivänä peräkkäin vaikkapa vain kaksi palaa tummaa leippää ja omenan / päivä. Alkuun (pari viikkoa) tuntui olo aika kehnolle mutta myöhemmin nälän tunne yms. katosi samalla kun vyötärö haihtui ihmeellisellä vauhdilla; ihan alkuun paino putosi jopa 6-8 kiloa kuukaudessa!
Liikuntaan ei ollut tuolloinkaan hirveesti aikaa, joten se sai jäädä vajaan tunnin reippaaseen kävelyyn päivässä. Tuon tosin tein ihan tasan joka päivä, satoi tai paistoi. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että liikunnalla ei voi korjata epäonnistuneen ruokavalion ongelmia.
Aika kului ja paino putosi, jatkuvasti hidastuen tosin vaikka ruokavalio pysyi samana. Tämä liennee normaalia. Toistuvasti vaatteet jäivät liian suuriksi mutta en voi sanoa että olisi
liiemmin harmittanut :)
Jos eteen tuli jotain juhlia tms. niin niissä söin joksenkin normaalisti mutta en mitenkään tolkuttomasti. Enkä pitänyt varsinaisia herkuttelupäiviä. Sellaisilla päivillä kun on taipumuksena venyä seuraavallekin päivälle.. ja sitä seuraavalle jne.
Matkan varrella ihmiset alkoivat pikkuhiljaa huomaamaan että painoa putoaa ja kyselijöitä riitti. Useimmin arveltiin että minulla liennee jokin tauti kun niin kuihdun. Nähdessäni ihmisiä useamman kuukauden laihduttamisen jälkeen useimmin reaktiot oli hervotonta naurua ja ihmettelyä että olenko se tosiaan minä :)
Kun paino oli tippunut 62 kiloon tuli täydellinen seinä vastaan painon laskussa. Tuossa vaiheessa olin toki jo paljon enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen mutta siltikin vähän ihmetytti miksei loputkin rasvat lähde - en ollut mikään ruipelo edelleenkään.
No, jokatapauksessa tuohon pisteeseen pääsy vei kahdeksan kuukautta, jona aikana vein opiskelut loppuun yms. joten laihduttaminen ei sinänsä tuntunut vaikuttavan henkiseen hyvinvointiin.
Lopputuloksena oli huimasti parempi itsetunto sekä fyysinen olotila ja voin vain todeta että kyllä kannatti!!!
Nyt monta vuotta laihduttamisen jälkeen olen 70 kilossa ja aikeissa on päästä ylimääräisistä eroon.
Liikaa ei voi painottaa TV ohjelman sloganin mukaan "olet mitä syöt". Liikunta on terveyden kannalta tärkeää mutta laihduttamiseksi pitää muuttaa ruokavaliota.
Kun painoa oli 170 senttisessä miehessä 105 kiloa alkoi hälytyskellot (lopulta) soida ja päätin alkaa laihduttamisen. En asettanut mitään erityistä tavoitetta vaan arvelin että katsotaan nyt mihin pääsen.
Päädyin hyvin matalakaloriselle dietille pakkausselosteita lukemalla. Ehkä homma meni jopa hieman överiksi, sillä ajoittain söin monena päivänä peräkkäin vaikkapa vain kaksi palaa tummaa leippää ja omenan / päivä. Alkuun (pari viikkoa) tuntui olo aika kehnolle mutta myöhemmin nälän tunne yms. katosi samalla kun vyötärö haihtui ihmeellisellä vauhdilla; ihan alkuun paino putosi jopa 6-8 kiloa kuukaudessa!
Liikuntaan ei ollut tuolloinkaan hirveesti aikaa, joten se sai jäädä vajaan tunnin reippaaseen kävelyyn päivässä. Tuon tosin tein ihan tasan joka päivä, satoi tai paistoi. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että liikunnalla ei voi korjata epäonnistuneen ruokavalion ongelmia.
Aika kului ja paino putosi, jatkuvasti hidastuen tosin vaikka ruokavalio pysyi samana. Tämä liennee normaalia. Toistuvasti vaatteet jäivät liian suuriksi mutta en voi sanoa että olisi
liiemmin harmittanut :)
Jos eteen tuli jotain juhlia tms. niin niissä söin joksenkin normaalisti mutta en mitenkään tolkuttomasti. Enkä pitänyt varsinaisia herkuttelupäiviä. Sellaisilla päivillä kun on taipumuksena venyä seuraavallekin päivälle.. ja sitä seuraavalle jne.
Matkan varrella ihmiset alkoivat pikkuhiljaa huomaamaan että painoa putoaa ja kyselijöitä riitti. Useimmin arveltiin että minulla liennee jokin tauti kun niin kuihdun. Nähdessäni ihmisiä useamman kuukauden laihduttamisen jälkeen useimmin reaktiot oli hervotonta naurua ja ihmettelyä että olenko se tosiaan minä :)
Kun paino oli tippunut 62 kiloon tuli täydellinen seinä vastaan painon laskussa. Tuossa vaiheessa olin toki jo paljon enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen mutta siltikin vähän ihmetytti miksei loputkin rasvat lähde - en ollut mikään ruipelo edelleenkään.
No, jokatapauksessa tuohon pisteeseen pääsy vei kahdeksan kuukautta, jona aikana vein opiskelut loppuun yms. joten laihduttaminen ei sinänsä tuntunut vaikuttavan henkiseen hyvinvointiin.
Lopputuloksena oli huimasti parempi itsetunto sekä fyysinen olotila ja voin vain todeta että kyllä kannatti!!!
Nyt monta vuotta laihduttamisen jälkeen olen 70 kilossa ja aikeissa on päästä ylimääräisistä eroon.
Liikaa ei voi painottaa TV ohjelman sloganin mukaan "olet mitä syöt". Liikunta on terveyden kannalta tärkeää mutta laihduttamiseksi pitää muuttaa ruokavaliota.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No onpa ollut sulla ankara ruokavalio, joka ei todellakaan useimmille meille reilusti ylipainoisille sopisi ollenkaan. Esim. minä joudun päivittäin ottamaan lääkkeitä, joilla on melkoisia vatsavaikutuksia. Mitenkähän sekin onnistuisi, jos vielä vatsa huutaisi koko ajan tyhjyyttään? Aika järjettöminä pidän kehuskeluja parin leipäpalan päiväannoksista. Tuollainen yltiömäinen touhu voi joillekin olla todella vaarallista! Kyllä jotain järkevämpiä muutoksia pitää ainakin meikäläisen hakea.
"Aika järjettöminä pidän kehuskeluja parin leipäpalan päiväannoksista. Tuollainen yltiömäinen touhu voi joillekin olla todella vaarallista! Kyllä jotain järkevämpiä muutoksia pitää ainakin meikäläisen hakea. "
Ei tuo nyt kehuskelua ollut tarkoitus olla vaan kertomus siitä mitä minä tein ja mikä toimi minulla. Jokaisella on tietysti omat keinonsa mutta on kai myös aika selvää jokaiselle laihduttajalle, että tekipä niin tai näin niin oikotietä onneen ei ole ja aina joutuu jossain määrin kärsimään. Tarkoitukseni oli sanoa, että minusta se kuitenkin lopulta kannattaa.
Ruokavalio on kaiken ydin. Ja laihtumiseen ei omien kokemusteni mukaan todellakaan riitä ns. normaaliruokavalio... paitsi jos aikaa olisi rajattomasti. Pieni ruokavalion kevennyt on myös rasittavaa; jatkuva nälkä ja päänsärky mutta paino ei silti tipu merkittävästi.
Normaali terveellinen ruokavalio on ok sitten kun myös paino on normaali.
Kärsimyksen kautta minä en kykene painoa pudottamaan. Joudunkin hakemaan täysin toisenlaista lähestymistapaa, jota löytyy nykyään esim. Iloinen Syöjätär -ohjelmasta ja psykologisen painonhallinnan ajatuksista. Pääasia ettei ruveta yleistellen väittämään että sen mikä toimii yhdellä, pitäisi toimia kaikilla.
ei siita noin nyt tarvitse hermostua.ja nuo esimerkit aina piristvat mielta.Kiitos viestista!
Mikä on Iloinen syöjätär -ohjelma?
Olet aivan päästäs vialla!!!!tuollaisia jopa hengenvaarallisia ohjeita vielä kehtaat tänne kirjoitella!!!"ehkä homma meni hieman överiksi jne,,"SE ON TODELLAKIN MENNYT ÖVERIKSI EIKÄ IHAN VÄHÄN!!!pari palaa leipää ja omena päivässä,voi,voi!!!ei kuule parista leipäviipaleesta ja omenasta saa kovin paljoa vitamiineja ja hivenaineita ym elimistölle tärkeitä rasvahappoja ym..ymm..JA VIELÄ KETAAT KIRJOITTAA:KANNUSTUS MIELESSÄ LAITAT??????mun neuvo:ota suomi24.fi ja pyydä poistamaan pikimmiten tuo HENGENVAARALLINEN JA HULLU DIETTI!!!
Olen melko yllättynyt siitä, että herneet menee nenään tällaisesta asiasta ja vielä niin, että viestini on tulkittu aivan erilailla kuin ajattelin ja tarkoitin. En ole missään vaiheessa kehoittanut ketään tekemään niinkuin minä tein!
Tarkoitus oli kertoa, että vaikka koko tällainen prosessi on hankala (kyllä, teki sen nyt ihan miten tahansa) niin lopulta se kannattaa.
Tuo lähemmäksi paastoa menevä ruokavalio EI TIETENKÄÄN ollut koko kahdeksan kuukauden mittainen. Eikö joku lukijoista muka sitä ymmärrä?!
Paastoamisesta yms. jokainen voi olla ihan mitä mieltä hyvänsä mutta fakta on se, että jos pullamössöruokavaliosta jättää yhden tuulihatun viikossa pois niin se ei vaan johda yhtään mihinkään! Paasto voi olla esimerkiksi hyvä aloitus pitkässä dietissä joka perustuu ruokavaliomuutokseen. Minun kohdallani välillä joksenkin paastoaminen sai aikaan toivotun suuntaista kehitystä tilanteessa jossa ei muuten tapahtunut muutosta suuntaan tai toiseen.
Ai niin ja vielä, olen dietin jälkeen ollut elämäni kunnossa, terveempi kuin koskaa. En siis kuollut dietin aikana eikä siitä seurannut mitään terveydellisiä haittavaikutuksia toisin kuin lihavuudesta sitä ennen.
Joillekin lihaville ja ylipainoisille on vaan liikaa kuulla tuommosia tarinoita. Et PITÄÄ vähentää syömisiä JA kenties liikkua enemmän... Ne on niitä "Hulluja diettejä". Oo ihan rauhassa vaan, ja onneks olkoon sun saavutukselles. Toivon mukaan jaksat elää myös eri sykkeellä jatkossakin!
Älä välitä noista "puheenvuoroista".Mun mielestä on hienoa et olet laihtunut noin paljon. Jokainen on vastuussa itse omasta painonpudotustyylistään. Sä vaan kerroit omas.
Mä olen laihtunut nyt kuutisen kiloa ja tosi paljon on vielä jäljellä. Mä olen ilonen siitä et olen päässy alkuun.En laita tähän et millä dieetillä, joku voi vetää siitä luumun nenään.Hellittäkää vähän kiukkuanne ihmiset.
Ihan mielenkiinnosta kysyn kuinka vanha satut olemaan?
Ikäkysymys on kiintoisa pohdittaessa eri vaihtoehoja tehokkaaseen painon pudottamiseen.
Eri ikäisille sopivat erillaiset menetelmät
Olen kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla.
Luontainen energian kulutushan hieman laskee vanhemmiten, joten sitä ajatellen voisi arvella, että laihduttaminen keinoista riippumatta olisi hankalampaa ja vastaavasti lihominen herkempää. Tiedä häntä.
Kuin minun tarinani,paitsi että olen nainen.
Toinen sopii toiselle ja toinen toiselle.
Tsemppiä jatkoonkin.
VLCD on hyvä keino saada paino tippumaan jossain vaiheessa, ei tietenkään pitkäkestoisena "paastona". Salaattipäivä silloin tällöin ei tee kenellekään pahaa.
"Aika kului ja paino putosi, jatkuvasti hidastuen tosin vaikka ruokavalio pysyi samana. Tämä liennee normaalia."
Tietysti, koska mitä pienemmäksi tulet, sitä pienempi peruskalorinkulutuksesi on.