Kehitysvammaisia syntyy uskovaisille usein, sillä heidät otetaan vastaan terveiden tavoin Jumalan lahjoina. Kehitysvammaiset otetaan myös mukaan seuroihin ja muihinkin julkisiin tilaisuuksiin.
Kehitysvammaisuutta on monen asteista. Osa heistä osaa käyttäytyä oikein fiksusti, mutta osa on rauhattomia, jotka eivät pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan pää pyörii jatkuvasti, välillä nauretaan ääneen, höpötetään ääneen ja ilmeet ovat mitä eriskummallisempia.
Monesti tulee mieleen:"Onko välttämätöntä ottaa mukaan kaikkein vaikeampia tapauksia"
Osa kehitysvammaisista on niin vaikeita, että heitä pidetään laitoksissa, kun kotona ei jakseta hoitaa. Kuitenkin heitä haetaan välillä kotiin ja otetaan seuroihin mukaan "sirkuspelleiksi".
Joskus seuraväen, varsinkin lasten huomio kiinnittyy täysin näihin "luojaltaan saaliiseen "jääneiden tarkkailuun. Lapsia välillä jopa naurattaa. Aikuiset nyt tajuaa olla nauramatta, kun kehtitysvammainen alkaa temppuilemaan seurapenkissä, mutta lasten huomion se kyllä vie.
Olen miettinyt monesti, onko tarkoituksenmukaista tuoda sellainen kehitysvammainen seuroihin, joka ei pysty keskittymään siellä sanan kuuloon ollenkaan, vaan pitää showta yllä saaden muun seuraväen huomion keskittymään itseensä.
Vuosikymmeniä sitten vanhemmat suorastaan häpesivät kehitysvammaista lastaan, eivätkä tuoneet häntä koskaan julkisiin tilaisuuksiin.
Nyt on kuitenkin kehitysvammaisetkin hyväksytty täysivertaisina muiden normaalien joukkoon ja heille pidetään leirejä.
Kansanopistoissa otetaan tietty määrä vuosikurssille myös kehitysvammaisia muiden normaalien joukkoon.
Seuroissa näkee monenlaista ihmistä, kehitysvammaistenkin lisäksi. Seuraväen huomio kiinnittyy normaalista poikkeaviin.
Täällä eräässä avauksessa puhuttiin tuijottamisesta. Sitä kyllä seurapenkissä on.
Itsekkin syyllistyn moiseen aika usein.
Kun seurapuhe on joskus tavanomaisen tylsä, alkaa katseet harhailla seurasalia etsien kiintoisaa katsottavaa.
Seurapenkeissä telmivät lapset, rauhattomat kehitysvammaiset ja muut eriskummallisen oloisesti käyttäytyvät saavat katseen kääntymään.
Monesti seurapenkissä istujaa hymyilyttää jokin episodi. Sellainen oli kerran, kun eräs kehitysvammainen lähti juosten paikaltaan kohti eteistä huutaen samalla: "Minulle tuli vessahätä!"
No onhan se hyvä, että seurasalissa tapahtuu joskus jotain huvittavaa, niin pysyy mieli virkeänä ja ei tarvitse aina olla totisella ja vakavalla naaamalla.
Oikeastaan kehitysvammaiset ovat aika mukavia tyyppejä keskuudessamme. He ovat välittömiä ja höpöttävät aina hauskasti, niin tälläisen normaalin juntin hymykin pysyy heidän läsnäolostaan herkässä.
Mutta sitten on sellaisia, niinkuin alussa puhuin, vaikeita tapauksia, joiden näkeminen ei hymyilytä, vaan paremminkin itkettää.
Koska he pääsevät taivaaseen ilman muuta, ei sen puoleen ole tarvista tulla seuroihin, koska he eivät siellä ymmärrä kuitenkaan mitään.
Olisiko ehkä parempi, ettei heitä tuotaisi seuroihin toisten tuijoteltaviksi.
Kehitysvammaisuutta on monen asteista. Osa heistä osaa käyttäytyä oikein fiksusti, mutta osa on rauhattomia, jotka eivät pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan pää pyörii jatkuvasti, välillä nauretaan ääneen, höpötetään ääneen ja ilmeet ovat mitä eriskummallisempia.
Monesti tulee mieleen:"Onko välttämätöntä ottaa mukaan kaikkein vaikeampia tapauksia"
Osa kehitysvammaisista on niin vaikeita, että heitä pidetään laitoksissa, kun kotona ei jakseta hoitaa. Kuitenkin heitä haetaan välillä kotiin ja otetaan seuroihin mukaan "sirkuspelleiksi".
Joskus seuraväen, varsinkin lasten huomio kiinnittyy täysin näihin "luojaltaan saaliiseen "jääneiden tarkkailuun. Lapsia välillä jopa naurattaa. Aikuiset nyt tajuaa olla nauramatta, kun kehtitysvammainen alkaa temppuilemaan seurapenkissä, mutta lasten huomion se kyllä vie.
Olen miettinyt monesti, onko tarkoituksenmukaista tuoda sellainen kehitysvammainen seuroihin, joka ei pysty keskittymään siellä sanan kuuloon ollenkaan, vaan pitää showta yllä saaden muun seuraväen huomion keskittymään itseensä.
Vuosikymmeniä sitten vanhemmat suorastaan häpesivät kehitysvammaista lastaan, eivätkä tuoneet häntä koskaan julkisiin tilaisuuksiin.
Nyt on kuitenkin kehitysvammaisetkin hyväksytty täysivertaisina muiden normaalien joukkoon ja heille pidetään leirejä.
Kansanopistoissa otetaan tietty määrä vuosikurssille myös kehitysvammaisia muiden normaalien joukkoon.
Seuroissa näkee monenlaista ihmistä, kehitysvammaistenkin lisäksi. Seuraväen huomio kiinnittyy normaalista poikkeaviin.
Täällä eräässä avauksessa puhuttiin tuijottamisesta. Sitä kyllä seurapenkissä on.
Itsekkin syyllistyn moiseen aika usein.
Kun seurapuhe on joskus tavanomaisen tylsä, alkaa katseet harhailla seurasalia etsien kiintoisaa katsottavaa.
Seurapenkeissä telmivät lapset, rauhattomat kehitysvammaiset ja muut eriskummallisen oloisesti käyttäytyvät saavat katseen kääntymään.
Monesti seurapenkissä istujaa hymyilyttää jokin episodi. Sellainen oli kerran, kun eräs kehitysvammainen lähti juosten paikaltaan kohti eteistä huutaen samalla: "Minulle tuli vessahätä!"
No onhan se hyvä, että seurasalissa tapahtuu joskus jotain huvittavaa, niin pysyy mieli virkeänä ja ei tarvitse aina olla totisella ja vakavalla naaamalla.
Oikeastaan kehitysvammaiset ovat aika mukavia tyyppejä keskuudessamme. He ovat välittömiä ja höpöttävät aina hauskasti, niin tälläisen normaalin juntin hymykin pysyy heidän läsnäolostaan herkässä.
Mutta sitten on sellaisia, niinkuin alussa puhuin, vaikeita tapauksia, joiden näkeminen ei hymyilytä, vaan paremminkin itkettää.
Koska he pääsevät taivaaseen ilman muuta, ei sen puoleen ole tarvista tulla seuroihin, koska he eivät siellä ymmärrä kuitenkaan mitään.
Olisiko ehkä parempi, ettei heitä tuotaisi seuroihin toisten tuijoteltaviksi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
...hiukan raflaava ja loukkaavakin aloitus, mutta oman näkemykseni tuon esille.
Nämä suloiset kehitysvammaiset pienemmät ja suuremmat ihmiset ovat ehkäpä niitä ainoita, jotka ovat vilpittömän iloisia tai surullisia ja teeskentelemättömiä, eli ovat tarkasti omana itsenään siellä missä ovat. Siinä on meille monelle ihmiselle annettu esimerkki vilpittömyydestä ja aitoudesta suoraan Taivaan Jumalalta.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on Taivaan Valtakunta". Näissä kehitysvammaisissa ihmisissä näemme erittäin kirkkaasti hengellisen lapsen ja yksinkertaisen uskon.
Sallikaamme siis kehitysvammaisten olla keskellämme, koska he puhuttelevat meitä monia omalla olemuksellaan.
Kyllähän he puhuttelevatkin omalla tavallaan.
Toin asian realistisen puolen kaunistelematta esille, en pintakiilloitettuna.
Kysymykseni oli: "Onko järkevää tuoda niitä kaikkein vaikeampia tapauksia seuroihin ?"
Itse jättäisin, jos minulla olisi oikein vaikeasti vammainen. Vaikeissa tapauksissa olevia lääkitään laitoksissa, jotta he pysyisivät rauhallisimpina.
Joukossa on hyvin agressiivisiakin, joiden käytös on arvaamatonta. Toisitko sinä heidätkin seuroihin ? Muistan tapauksen, kun eräs kehitysvammainen sai raivokohtauksen seurasalin kahviossa viskaten tarjottimen kaikkine ruokineen ja juomineen huitsin nevadaan.
vaihtanu nikkiäs????
Minusta se on näiden ihmisten huoltajien päätettävissä, saako vammainen tulla seuroihin.Aina ei varmaan huoltajakaan jaksa lähteä.Minusta kenenkään seuroissa käyntejä ei pitäisi alkaa seurapenkkiläisten laskemaan. Emme tunne toistemme elämäntilanteita. Jos vammaisen omainen jaksaa hyvällä mielellä tuoda hänet keskellemme, se on hyvä. Älkäämme asettako lisää taakkoja näiden huoltajien harteille tällä tavalla, vaatimalla tietynlaista käytöstä!
Toisaalta, Jeesus sanoo:Sallikaa lasten tulla minu tyköni, älkääkä estäkö heitä. Minusta tämä koskee muitakin lapsenmielisiä ja meitä kaikkia.
On siinä sekin, että oppisimme suvaitsevaisemmiksi ja sietäisimme erilaisuutta. Myös lasten olisi hyvä nähdä erilaisia ihmisiä. Nyky-yhteiskunnassa vammaiset monesti piilotetaan tai heidän ei anneta edes syntyä. Kysyn vakavasti: onko meihin tarttumassa samanlainen terveyden vaatimus, mikä maailmassa vallitsee? "Ongelmat" vaan pois silmistä ja mielistä! Minusta vammaisen lapsen saanutta perhettä pitäisi tukea ja kannustaa kaikin mahdollisin tavoin.
Aivan oikeata puhetta sinulta. Otinkin tämän keskusteluaiheeksi vain, kun en muuta keksinyt ja oli tarve jutella jostakin.
Itselläni ei ole kehitysvammaista, mutta suku-ja tuttavapiirissä kylläkin.
Seurapenkissä olisi varottava tuijottelemasta niin, että asianomainen sen huomaisi, koska se ahdistaa.
Mutta ihmisiä kun vain olemme, niin tietysti seuraamme kaiken aikaa asioita ympärillämme.
Itselläni oli kehitysvammainen veli, nyt jo pois mennyt. Äitini häpesi häntä, jopa piilotti, kun tuli vieraita taloon.
Tämä lapsi yritti olla ensin koulussa, mutta ei siitä tullut mitään. Hän tuli sieltä omia aikojaan pois. Kun tuli armeijaan menon aika, häntä ei viety kutsuntaan syyniin ollenkaan, koska hävettiin mennä sinne hänen kanssaan.
Seuraavana päivänä tuli poliisit taloon kyselemään, missä se nuori mies oikein lymyää.
Tuollahan se taitaa kartanolla nyt kävelläkkin. Siinä se poika on, viekää matkassanne.
Vähän aikaa pihalla katseltuaan virkavalta lähti vähin äänin ja poika jäi kartanolle källäilemään.
Lopulta pojan käyttäytyminen kävi vanhemmille niin raskaaksi, että veivät hänet mielisairaalaan, jonne hän sitten unehtui lopuksi ikäänsä ja päätti päivänsäkin siellä.
Onneksi nykyaikana vammaiset huomioidaan täysin erilailla kuin ennen, mutta silti syntyy edelleenkin niitä erityisen vaikeasti kehitysvammaisia.
Mutta mietin vain sitä, että jos seurasalissa vaikkapa istuu niin vaikea seuravieras, ettei pysy aloillaan hetkeäkään, niin onko se järkevää tuoda sinne ollenkaan. Toki suurin osa pystyy olemaan seurasalissa melko rauhallisesti.
sanoinkin, että on vanhempien/huoltajien mielipiteestä ja jaksamisesta kiinni tämä asia. Ajattelepa, että huoltajalla on ollut koko aamun iloinen ja virkeä mieli, nyt mennään yhdessä seuroihin. Vaikka vieruskaverista näyttää talostelu vaikealta, voi se päivä huoltajan vinkkelistä olla "helppo".
Eettisesti minusta on arveluttavaa tuoda vammaiset esimerkiksi esiintymään sillä tavalla, että katselija tuntee sääliä tilanteen johdosta. Minusta tasa-arvon ei tarvitse mennä inhimillisyyden edelle. Tätä ei kyllä vl:n piirissä tapahdu, jossain muualla on ehkä tullut mieleeni.
tietysti joku saattaa häiriintyä helpommin, jos esim. lapsi tai kehitysvammainen pitää vähän ääntä, mutta onhan se kuitenkin sivullisella helppoa huoltajaan nähden. Jos huoltaja katsoo voivansa selvitä huollettavan kanssa, niin ilman muuta tervetuloa. En muutenkaan haluaisi, että vain "normaalit" tulisivat seuroihin. Oma siskonikin on kehitysvammainen ja hänelle sosiaaliset kontaktit ry:llä ovat erityisen tärkeitä. Hänelle erityisesti on tärkeätä päästä seuroihin.
eikö nämä asennevammaiset ihmisiä tuijottavat peräkammarinpojat voisi jäädä kotiinsa tuijottamaan omaa napaansa?
Olisi meillä muilla ihmisillä vapaampaa olla seuroissa kun ei koko ajan kuulu kuiskutteluja takaa, että katos nyt tuotakin ja tätäkin.
Älä nyt ota tätä keskustelua noin raskaasti, onhan täällä keskusteltu paljon vaikemmistakin asioista.
Onko tämä sitten edelleenkin niin tabu, ettei näistä voisi ääneen keskustella ?
Kyllä sitä pitää voida puhua asioista kuin asioista muutakin, kuin vain:" Kehitysvammaiset ovat mukavia" ja Jeesus sanoi heistä:"sallikaa lasten tulla, älkääkä heitä estäkö!"
Asennevammaisuudesta en osaa sanoa mitään, onko se vain peräkammaripoikien vika, vai muidenkin.
Kuten sanoin, seurapenkissä istuu meitä moneen junaan menijää.
Olen huomannut, että kun ollaan seuroissa käyty, niin keskustelu on tämän luonteista.
- näitkö, silläkin oli jo poikakaveri, vaikka ei ole kyllä ikää vielä häjin tuskin seittemäätoista
- taas sekin rouva näkyi olevan raskaana
- ei näkynyt niitäkään taas seuroissa
- kyllä meitä olis naurattanu, kun ne poijat siellä pelleili ja sitten se vanha mies meni niijen välliin istumaan.
- ja taas se haiseva ukko tuli istumaan meijän viereen
- ne yhet penskat taas olivat niin rauhattomina
- me lähettiin kesken puheen etteiseen, kun ei jaksettu ennää kuunnella
jne. mutta olihan se taas mukava käydä seuroissa, kun näki niitäkin pitkästä aikaa
"Seuroissa näkee monenlaista ihmistä, kehitysvammaistenkin lisäksi. Seuraväen huomio kiinnittyy normaalista poikkeaviin.
Täällä eräässä avauksessa puhuttiin tuijottamisesta. Sitä kyllä seurapenkissä on.
Itsekkin syyllistyn moiseen aika usein.
Kun seurapuhe on joskus tavanomaisen tylsä, alkaa katseet harhailla seurasalia etsien kiintoisaa katsottavaa. "
Juuri ylläolevalla tavalla käyttäytyvät aikuiset ihmiset saivat minut tuntemaan lähes pakokauhua silloin harvoin, kun seuroihin uskaltauduin.
Uskotteko, että kynnys erota vl:stä oli lopulta todella matala?
Olen huomannut, että useimmat vl:t eivät siedä erilaisuutta, kuten muualla yhteiskunnassa on tapana. Jopa vammaisen ihmisen kestäminen on vaikeaa.
Oletteko huomanneet yhteiskunnan olevan nykyisin paljon suvatsevaisempi ihmisten erilaisuuden kunnioittamisessa ja hyväksymisessä, kuin te vl:t olette?
Otetaan esim. seksuaalinen poikkeavuus, aseistakieltäytyminen, värjätyt hiukset, lävistykset, tatuoinnit jne.
jos tällainen tiedetään ja nähdään olevan seurapenkissä, niin tuijottaminen on 100% varmaa, mutta esim. Helsingin kadulla tällainen ihminen saa yleensä olla vapaasti ilman tuijotuksia.
"Otetaan esim. seksuaalinen poikkeavuus, aseistakieltäytyminen, värjätyt hiukset, lävistykset, tatuoinnit jne.
jos tällainen tiedetään ja nähdään olevan seurapenkissä, niin tuijottaminen on 100% varmaa, mutta esim. Helsingin kadulla tällainen ihminen saa yleensä olla vapaasti ilman tuijotuksia."
Joo, ja jos menet körttipuvussa tai piispankaavussa rockfestareille tai pingviininä pohjoisnavalle, niin varmasti tuijotetaan. Jos kymmenen punaisen pallon joukossa on yksi vihreä pallo, niin kyllä se sieltä pistää silmään, toisin kuin jos se vihreä pallo olisi muiden vihreiden pallojen seassa. "Erilaisuus" on suhteellista, tilannesidonnaista, jos et ole sattunut huomaamaan.
teidän vl:ien kannattaa ihmetellä, jos liikettänne arvostellaan tällä palstalla.
En ymmärrä, mikä ihmeen vimma on tekeytyä Vl:äksi ja kirjoittaa tällaisia erittäin halpamaisia kirjoituksia.
Kirjoittaja ei tiedä ilmeisesti mitä suomen laki sanoo tuollaisista kirjoituksista.
asia on valitettavasti niin että meikäläiset ovat niin sisäänpäinkääntynyt ja -lämpiävä tiivis yhteisö, että erilaisuutta on hyvin vaikeaa sietää
ja nimenomaan se näkyy aloittajan kirjoituksessa
kaikkien pitäisi olla samassa muotissa saman näköisiä saada samanlailla lapsia samoin väliajoin ja noudattaa kaikkie samoja sääntöjä kaikkialla samanlailla
jos tästä poikkeat, sinua katsotaan piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään ja alkaa seurapenkissä kuissssssssssssssssskuttelu
Reinhard, lasten ja lastenkaltaisten on taivasten valtakunta. Onko päässyt unohtumaan tällainen seikka? Mahdatkohan askaroida aivan epäolennaisissa asioissa? :(((
jälleen järkyttää. Jumalan työt näkyvät kehitysvammaisissa ja se on ihmisille liikaa!
Vain ja ainoastaan uskolla me pelastumme ei järkeilyllä!
Etkö pysty keskustelemaan asiasta tämän kummempaa.
Tämä palsta on kritiikkiä varten, jota muualla ei ole lupa esittää.
Ja jättäkää nimimerkit rauhaan, mikä hinku teillä on tuoda esiin jotain vanhoja pois jääneitä nimimerkkejä, jotka ei enää esiinny täällä lainkaan.
Jos tämä olisi vain ehdottomasti oikeiden uskovaisten keskustelupalsta, niin mistähän te oikein keskustelisitte ?
Taitaisi ne keskustelut olla melko yksitoikkoisia plääp, plääp, plää tyylisiä.
Tämän keskustelun avannut toistaa sitä usein nähtyä kaavaa. Kun joku asia aiemmissa ketjuissa on mainittu, siitä kohta tehdään rankasti överiksi menevä avaus. Hieman alempana tuijotusketjussa joku vanhempi toi esille oman kokemuksensa kehitysvammaisesta lapsestaan ja ihmisten asennoitumisesta siihen. Niinpä joku sai aiheen tämäntyyppiseen keskustelunavaukseen.
Ei kai tämä muuta voi osoittaa kuin ihmisten tavatonta julmuutta toisiaan kohtaan. Aivan kuin kehitysvammaisen vanhemmalla ei olisi huolen aiheita ennestäänkin. Mietittävänähän on sellaisen lapsen koko tulevaisuus,tämä kun ei terveen lapsen tavoin koskaan nouse omille siivilleen.
Seuroissa on meitä eri lailla vammaisia ja raihnaisia pilvin pimein. Kyllä sinne sopii kehitysvammainenkin samaan joukkoon. Eipä ole vastaan tullut tämän keskusteluketjun kaltaisia tilanteita. Sellaisessa joukossa, missä lapsia on paljon, on aina ääntä ja liikettä. Ei siinä kehitysvammaisen ääni ja liike mitenkään poikkeavana erotu eikä niitä sen kummemmin seurata ja naureta. Ei terveiden eikä sairaiden seurakäyttäytymisiä.
Uskovaiset ihmiset näkevät kaikissa ihmisissä jumalan kuvan. Ei meistä kukaan korota itseään niin ylös, että voimme arvioida, millainen Jumalan kuvan tulisi olla. Ja onhan sanottu, että lasten ja lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta. Ne pienimmät ja heikoimmat meistä niitä suurimpia ovat siinä valossa.
Pahalta tuntuu aloittelijan kirjoitus! Ei tällaisia rasismiin viittavia kirjoituksia toivoisi julkistettavan yleisillä keskustelupalstoilla eikä muuallakaan. Erilaisen lapsen, olkoon hän kehitysvammainen tai muuten poikkeava, perheessä on tarpeeksi paineita lapsen oikeuksien ajamisessa. Ei niitä paineita soisi lisättävän tuollaisilla pahoittavilla kirjoituksilla.
Toivoisi aloittelijan ja muiden samalla tavalla ajattelevien menevän itseensä ja etsivänsä syytä tuollaiseen vuodatukseen itsestä. Ei sellainen aiheuta kuin pahaa mieltä sekä itselle, mutta myös lähimmäisille.
Niinkuin jo sanoin, kaikenlaisista asioista olis voitava puhua, myös kehitysvammaisuudesta.
Tämä mikään rasistinen avaus ole. Minähän kirjoitin, että kehitysvammaiset ovat hauskoja ja tuovat piristystä meille tosikoille ja veitikoille.
En sanonut niin, ettei kehitysvammaisia saisi tuoda seuroihin. Kysymys oli vaan marginaaliryhmästä, joiden olo seuroissa ei ole kenestäkään mukava näky.
Mutta periaatehan on, että kaikki ovat tervetulleita.
Kuitenkin katsomme pitkään erilaisia seuravieraita, jotka käyttäytyvät toisin, kuin mihin itse olemme tottuneet.
Humalaisia olen nähnyt poistettavan seurasalista muutaman kerran. He eivät ole tervetulleita, samoinkuin ei puliukot, jotka tulee haisevissa ryysyissään ja höpöttävät kaiken aikaa.
Ja kun sinne seurasaliin tulee sitten se maallin pyntätty korvakoruinen nainen värjättyine hiuksineen, katselee seuraväki ihmeissään.
Mutta sovitaan sitten niin, ettei vaikeasti kehitysvammaisista puhuta, vaan tulkoot edelleen seuroihin, kunhan eivät liikaa ala remuamaan.
Kyllähän tuo rasistinen avaus oli, voisit ehkä vähän miettiä.
Ensin käsket vammaisia pysymään poissa seuroista, ja sen jälkeen leikit tekopyhää. Tuskin sentään kutsut itseäsi uskovaiseksi, tuollaisen käytöksen jälkeen.
tyhmää tekstiä. Jos todella ajattelet noin miten kirjoitit, olit sitten lestadiolainen tai et, niin parempi kyllä kun jäät itse sinne kotiisi, etkä näyttäydy ulkona vaan pysyt kotisi seinien sisällä. Tämä kirjoituksesi osoittaa että kuulut itse siihen joukkoon jota nimität kehitysvammaisiksi. Olisi kyllä paljon kehittymisen varaa sinussa itsessäsi.
Minusta tuntuu, että tämäkin viesti on täyttä pilaa, koska on yleisessä tiedossa, että lestadiolaiset eivät hyväksy sikiöseulontaa, vaan antavat Luojan tehdä siinäkin työnsä loppuun.
Tämä nykyaikainen tapa tappaa sikiöt, joista kenties tulisi vammaisia on sitä samaa ideologiaa mitä joskus Hitlerin aikana tehtiin ja jota niin me suomalaiset kuin muidenkin maiden kansalaiset emme ole hyväksyneet. Mutta nyt se kyllä hyväksytään kun tässäkin on kyse lapsesta.
Tästä johtuen en kyllä todellakaan voi uskoa, että joku voisi tosissaan ajatella niin kuin tämä kirjoittaja.
Mutta jos olen väärässä, niin pysy sinä vain kotonasi, etteivät nämä toiset Luojan luomat sinun mielenrauhaasi häiritse.
Aloittajan sietäisi hävetä, jos sinua häiritsee vammaisten seuroissakäynti voit jäädä aivan mainiosti kotiin, ettei sinun tarvitse kärsiä siitä että myös erilaiset saavat kuunnella jumalan sanaa.