Kuinka gradun teko voikin olla tällaista...Sovin ohjaajan kanssa, että vien hänelle matskua, mutta en saa pidettyä dediksiä tai vien huomattavasti vähemmän matskua kuin oli sovittu.
Hion ja hion tekstiä ja silti se tuntuu niin kömpelöltä ja tyhmältä. Itsetunto on todella matalalla...
Välillä taas tuntuu, että oivalluksia syntyy ja pääsen eteenpäin. Kirjoitan suurimman osan päivästä ja stressaa kun muut asiat jää niin vähälle, esim. liikunta.
Miten muut selviätte näiste tunteista? Minun tekisi välillä mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta olen jo niin pitkällä etten voi, tai katuisin sitä loppuelämäni.
Pitäisi vaan muokata omia työskentelytapojaan, mutta se ei ole helppoa.
Hion ja hion tekstiä ja silti se tuntuu niin kömpelöltä ja tyhmältä. Itsetunto on todella matalalla...
Välillä taas tuntuu, että oivalluksia syntyy ja pääsen eteenpäin. Kirjoitan suurimman osan päivästä ja stressaa kun muut asiat jää niin vähälle, esim. liikunta.
Miten muut selviätte näiste tunteista? Minun tekisi välillä mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta olen jo niin pitkällä etten voi, tai katuisin sitä loppuelämäni.
Pitäisi vaan muokata omia työskentelytapojaan, mutta se ei ole helppoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin tökkii mullakin ja tuntemukset on hyvin samat ko sulla. Sellasen olen huomannut, että kannattaa pitää taukoa silloin, kun tekstiä ei synny (kunhan ai vaan anna tauon venyä vuosiksi...=).Liikunta on tosi tärkeetä, jotta aivot saa vähän lepoo puurtamisesta. Toinen hyvä juttu on tosiaan määrätä itselleen sivumäärä, joka päivässä pitää saada valmiiksi. Esimerkiksi 2 sivua ei ole paha ja kun sen tekee päivittäin ei graduun loputtomiin aikaa mene. En tosin tiedä, missä kohtaa puurtamista olet, joten en tiedä onko tästä neuvosta hyötyä
Tuntuu käsittämättömän tutulta. Ota sellainen käytäntö, että esim tunti tai puolitoista tuntia ennen lempparitelkkuohjelmaasi asettaudu koneen ääreen. Mitä lähemmäs ohjelman alkamisaika käy, sitä tehokkaammin saat aikaiseksi tekstiä. Tai laita sauna lämpeämään tai ruoka uuniin. Kun on joku ns. pikkupalkinto odottamassa ja nopea deadline, olet tehokkaimmillasi. Muista sähköpostiohjaus. Eli jos ohjaajasi lukee meiliä, voit aina kysyä asioita, jotka auttavat työtäsi eteenpäin. Laita liitetiedostona kappaleita, joita olet hionut tai muokannut viimeksi ja jää odottamaan palautetta. Tee sillä aikaa toisia kappaleita.
Kommentoi näitä vinkkejäni... Mulla toimi. Mutta oli myös todella henkisesti raskasta ja uskonpuute vaivasi jne. Eli kaikkea voimaa ja energiaa sinulle ja kyllä sinä sitä vielä valmiina käsissäsi pitelet. Onnea matkaan.
Sama homma. Että tämä voi olla ankeaa tämä tekeminen. Muut opinnot menneet aina hyvin, nyt tällaista väkipakkopuurtamista ja se tulee myös arvosanassa näkymään. Sitten tulee tunne, että ei ole tehnyt koko opintojaan hyvin.
No, toivottavasti pääsisi sitten äkkiä työelämään(varmaan joo...) ja unohtaisi tämän ankean vaiheen elämästä ;)
Osuvasti sanoit just tuon että
"tällaista väkipakkopuurtamista ja se tulee myös arvosanassa näkymään"
Minusta tuntuu myös että kirjoittamistani leimaa vahvasti väkinäisen puurtamisen maku ja siitä puuttuu sellainen innokkuus mitä olin toivonut. Teksti tuntuu väkisin kasaan kyhätyltä. Ja harmittaa tosiaan kun muuten on opinnot menneet hyvin ja nyt sitten gradusta tuli tällainen painajainen. Tärkeintä on tietenkin että sen saa tehtyä ja tutkinnon kasaan, mutta ei ole mukavaa jos gradusta jää ikävä maku.
Kiitoksia tsemppauksesta kasvatustieteilijälle ja terveiset toisille puurtajille.
Voisin vielä kertoa hieman lisää omasta tapauksestani ja tämän hetkisistä tunnoista.
Olen siis ihan ihmetyksessä tämän graduni kanssa. Tuntuu siltä että tämä tulee varmaan olemaan yksi haastavimmista asioista mitä elämässäni tulen tekemään.
Yliopisto-opinnot meni muuten ihan mukavasti, varsinkin tentit sujui ongelmitta. Nyt kun itsetunto on gradun myötä alkanut ropista niin olen alkanut ihmetellä kuinka ylipäätänsä selvisinkään muista opinnoista :o Esseiden kirjoitus meni silleen, että en koskaan suunnitellut tai aikatauluttanut työtä, vaan vitkuttelin kirjoittamisen aloittamisen kanssa viime tinkaan ja sitten siinä paineessa palautusta edeltävänä iltana ja yönä kirjoitin esseet yhdeltä istumalta - valmista tuli kerralla ja sain vielä hyviä arvosanoja. Prosessikirjoittamisen käsite jäi minulle siis ihan vieraaksi. Kirjoittamiseen liittyi se ahdistava paineentunne, mutta sitä kesti vain hetken koska sitten työ valmistui. Tämä työskentelytapa iskostui minussa syvään.
Nyt sitten - oltuani välissä useita vuosia työelämässäkin - kun olen palannut gradun pariin niin olen saanut tuskallisesti kokea kuinka huonosti oppimani kirjoitusmalli soveltuu graduun. Gradu on niin erilainen kuin mikään 10-20 sivun harjoitustyö tai essee. Sitä ei voi tehdä urakalla, vaan se vaatii suunnitelmallisuutta ja sitoutumista pitkäksi aikaa. Työelämässä sain dedikset pidettyä, mutta kun tää gradu on vähän tällainen omaehtoinen juttu - mitään ihan kauheaa ei tapahdu ainakaan heti jos se venyy ja vanuu.
Yhä uudestaan yllätän itseni siitä, että lupaan ohjaajalle palauttaa tiettyjä osioita, mutta niiden kirjoittaminen jää viime tinkaan ja sitten yritän urakoida tekstiä...elämäkin menee ihan sekaisin kun istuu tietsikalla pari päivää putkeen kauhea ahdistus päällä että saa edes osan tekstistä valmiiksi. Ja tällaisen urakoinnin jälkeen on taas sellainen olo ettei pariin päivään jaksa tehdä mitään graduun liittyvää. Ja kierre on taas valmis...
Tiedän että parasta olisi työskennellä säännöllisesti tietty aika päivästä ja pyrkiä tuottamaan se pari sivua tekstiä päivässä, ja tähän olenkin nyt pyrkimässä. On vaan kummallista kuinka lujassa huonot tottumukset saattavatkin olla ihmisessä.
Millaisia ajatuksia tämä tilitykseni herättää muissa graduilijoissa?
Tutun kuuloista tilitystä. Muut opinnot eroavat gradusta, koska ne eivät yleensä todellisuudessa ole työläitä. Tenttiin voi lukea viimeisen yön ja tilanne pelastuu. Jos gradun tekee kunnolla (tai ylipäätään), niin sen eteen on tehtävä paljon töitä. Tätä eivät monet tunnu millään ymmärtävän. Kuitenkin gradu on vain gradu, eikä sen kannata paisua mielessä suuremmaksi kuin se todellisuudessa on.
"Kiva", kun huomaan, etten ole ainut gradua hien ja tuskan kanssa vääntäen.
Pakkopulla ja väkipakko vaivaavat myös täällä. Itse käyn töissä gradun ohella...
Gradu ja työ eivät oikein sovi yhteen, sillä aamun tunnit käyvät vähiin ennen töihin lähtöa ja illalla olen liian rättiväsynyt, että jaksaisin istua tietsikan äärellä ja oikeesti miettiä jotakin järkevää. Viikonloput istun puutumiseen asti paikallani, joten vapaa-aika käsitteenä alkaa olla jokseenkin outo. Sitä ei ole. Irtiotto gradusta onkin välillä paikallaan, jotta jaksais tuottaa ja luoda omaa ajattelua.
Pidän kyllä gradun teosta ja aiheestani, joka on tässä tekemisen myötä tullut yhä enemmän ja enemmän omaksi aiheekseni. Tähän vaiheeseen päästäkseni (voiton puolelle siis) usko on mennyt jo moneen kertaan, mutta vielä tässä porskutellaan eteenpäin sinnitellen.
Matka maaliin ei ole enää pitkä, mutta tuttavat sukulaiset ym. alkavat hiljalleen käymään hermoon. Kyselyt valmistumisen ajankohdasta ovat jokapäiväisiä ja yksi jopa kehtasi epäillä, että "tokkopa siitä koskaaan valmista tulee..."
Mutta opinnäytetyöni on oman ajatteluni tulos, joten "kasvukivut" ilmeisesti kuuluvat jossain määrin asiaan. Onneksi yksin ei tarvitse jäädä, sillä apua (kommenttia ym. ohjausta) varmasti saa, kun sitä vaan uskaltaa kysyä.
Tsemppiä kaikille puurtajille!
Jos teille joskus jää aikaa ja mielenkiintoa riittää, niin etipä käsiis Iso G tai Juha T. Hakalan Gradu-opas tai käy kurkkaan
http://www.helsinki.fi/teol/steol/opiskelu/Prosessi/Pros_rauta.html
Ihan on kuin olis omalta näppikseltä lähtöisin kirjoittamasi. Samalla lailla rykäisin aina tekstit "viimeisenä yönä", ja yllättäen sain ihan ok numeronkin. Graduun se ei tunnu sopivan.
Teen gradua samalla tavoin - edelleen viimeisinä öinä ennen väliversion palautusta (on sovittu ohjaajan kanssa tapaaminen parin viikon välein) kauheessa angstissa yöt läpeensä. Sen jälkeen lamaantuu eikä saa taas mitään aikaan, kun on a) niin puhki ja b) ei pysty keskittymään. Kaikkein pahimpia ovat ajoittaiset epätoivon hetket tyyliin "tämä ei IKINÄ valmistu".
Mistäs tuo alempana mainittu "ryhmä nihkeä" löytyisi? ;)
oisko mitään jos aina sillon tällön (säännöllisesti) vaihdettas ajatuksia otsikko "group nihkeä" alla?voi toki joku kehittää paremman otsikon...
voisi siis laittaa edistymisestä, tsemppausta, kysymyksiä, asettaa deadlineja ja koettaa kimpalla saavuttaa tuloksia
Kuullostaa mun mielestä hyvältä! Mulla on ainakin hirveä tarve jonkinnäköis vertaisryhmälle, vaikkakin vain tällaiselle anonyymille nettijutulle!! Kaikki mukaan!