Gotlantilainen mies nimeltä Pigge Werkelin menetti vaimonsa ja kaksi poikaansa kohta vuosi sitten tapahtuneessa tsunamikatastrofissa Thailannissa. Hän tuli hyvin tunnetuksi, koska hän oli paljon mukana Tv-ssä ja lehdissä kun hän etsi kadonneita perheenjäseniään. Hänellä oli myös internettipäiväkirja, jota tuhannet ihmiset päivittäin seurasivat.
Nyt hän on julkaissut kokemuksistaan kirjan ja se ilmestyy tänään. Kirjan titeli on: "Klockan 10.31 på morgonen i Khao Lak".
Pysähdyin hetkeksi. Kuinkas kauan siitä tsunamikatastrofista on? Herranjestas! Siitä ei ole vielä kulunut edes vuotta. Eräs ystäväni menetti siinä lapsuustoverinsa ja suri kovasti, mutta minä en häntä tuntenut. Minä en menettänyt ketään läheistä. Ja nyt olin siis lähestulkoon unohtanut koko tapahtuman!!!
Mitä meille ihmisille oikein tapahtuu, kun meille koko ajan tuutin täydeltä tulee tietoa kaiken maailman katastroofeista ja onnettomuuksista. Apua! Tuleeko meistä viimein turtuneita zombeja jotka korkeintaan sanovat, jaha olipas kamalaa, seuraava..?
Sanokaa nyt hyvät ihmiset jotain viisasta tähän.
Nyt hän on julkaissut kokemuksistaan kirjan ja se ilmestyy tänään. Kirjan titeli on: "Klockan 10.31 på morgonen i Khao Lak".
Pysähdyin hetkeksi. Kuinkas kauan siitä tsunamikatastrofista on? Herranjestas! Siitä ei ole vielä kulunut edes vuotta. Eräs ystäväni menetti siinä lapsuustoverinsa ja suri kovasti, mutta minä en häntä tuntenut. Minä en menettänyt ketään läheistä. Ja nyt olin siis lähestulkoon unohtanut koko tapahtuman!!!
Mitä meille ihmisille oikein tapahtuu, kun meille koko ajan tuutin täydeltä tulee tietoa kaiken maailman katastroofeista ja onnettomuuksista. Apua! Tuleeko meistä viimein turtuneita zombeja jotka korkeintaan sanovat, jaha olipas kamalaa, seuraava..?
Sanokaa nyt hyvät ihmiset jotain viisasta tähän.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ihminen on sopeutuvainen kuten muutkin eläimet. Kun laumasta osa kuolee vaikka nälkään, ei muutkaan lajit mitään suruaikaa vietä: elämä jatkuu.
Olisi todella ikävää jos me ihmiset tosiaankin olisimme kuin kaikki muutkin eläimet. Ehkä se on niin? Mutta jos se tosiaan on niin, niin eipä ole paljoa toivoa niille, jotka joutuvat erilaisten katastrofien uhriksi.
Luin silloin vuodenvaihteessa vähän tämän Pigge Werkelin intenettpäiväkirjaa. Muistan että hän oli kovasti tyrmistynyt siitä että monet naiset lähettivät hänelle kosimakirjeitä, vaikka hänen rakas vaimonsa oli juuri äsken traagisesti kuollut. Niimpä niin, joitakin se biologia ehkä vie vähän liiankin lujaa...
Kaveri siellä vaimonsa kanssa oli Bisnesmies paljon suunnitelmia.Mutta niin vaan kesken jäi asiat kuitenkin.Mummoni sanoi eläessään että tänään tässä ja huomenna vaikka Haukan perseessä .
Minun ystäväni joka menetti kaverinsa siellä sanoi, että hän ajattelee kaveriaan joka ikinen päivä, ainakin hän käy mielessä. Vieläkö sinäkin ajattelet omaa kaveriasi joka päivä?
Muistan kun itseltäni kuoli ensin veli ja kohta sen jälkeen isä, niin ihmiset eivät usein tulleet juttelemaan vaan kiersivät kaukaa kuin olisivat tartuntaa pelänneet. Eivät kai tienneet mitä sanoa. Mutta minä sanoin että, ei sinun tarvitse mitään sanoakkaan, ole vaan siinä läsnä. Mutta näytti siltä, että sitäkään ei oikein uskallettu. Ja nykyään vaikuttaisi siltä, että siinä taidossa ollaan yleisesti vieläkin heikommilla.
Jaksamista sinulle.
Mielessä on harvase päivä kylläkin. Sellainen positiivinen touhukas ihminen.Toinen kaveri joka sai
kuulla että Isänsä oli kuollut soitti sitä Veljelleen ja sai kuulla myös veljen kuolleen.Oli työssä isossa Autokorjaamossa pomona ja kuunteli erään asiakkaan valitusta aikansa .Kunnes kysyi että ostatteko vokaalin .Ei siinä paljon muuta osaa sanoakkaan.
menetti koko sukunsa ja omaisuutensa myös sadat thaimaalaiset,heitä harvemmin mainitaan!
tuhansia tavallisiakin ihmisiä
ole mtään viisasta sanottavaa se on vaan kuolema ttumainen kaveri ei sitä osaa ajatella ennenkuin se kolahtaa tarpeeksi lähelle, silloin se kyllä raapaisee kovempaa kun uskaltaa kuvitellakkaan.
Katastrofia, sotaa ja terroria todellakin tulvii mediasta. Jos ihmisolento todellakin ottaisi jokaisen tuntemattoman vainajan kohtalon yhtä raskaasti kuin omaistensa kuoleman, romahtaisi mielenterveys hetkessä. Ja jos tulisimme porukalla "hulluiksi", miten kävisi MEIDÄN omaistemme, työmme ja koko elämämme? Yhteisöhän siinä lakkaisi olemasta, kun kaikki toiminta keskeytyisi vaikka tsunamin uhrien suremiseen.
Ja sama suomeksi: ei ihmisyksilöllä järki eikä tunne "kykene murehtimaan" satojatuhansia kärsiviä samassa suhteessa kuin yhtä kuollutta perheenjäsentä tai vaikka hyvää ystävää. Ja se suremiskyvyn rajallisuus pitää meidät terveinä!
Kiitos sanoistasi. Tietysti se asia on näin kuin kirjoitit. Luin jostain, että me ihmiset pystymme sisäistämään omaan maailmaamme noin viisikymmentä läheistä henkilöa elämämme aikana. Useimpien meidän osalta nuo viisikymmentä tulevat täyteen aika pian.
Vähän etäisempiä ystävyys-suhteita kykenemme rakentelemaan noin kolmensadan henkilön rajaan asti. Siis koko elin-ikämme mukaan lukien. Useimmilla meistä on nykyään täynnä tuo kiintiö jo melkoisen aikaisin elämässä.
Niinköhän se vain on, että meidän ei auta muu kuin hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme, siis ihmisinä. Minusta tuntuu joskus että en riitä alkuunkaan. Mutta mieleeni tulee sitten erään kerran tapaamani viisaan miehen sanat; - "Älä koskaan pyydä anteeksi riittämättömyyttäsi, sillä silloin pyydät anteeksi sitä, että olet ihminen."
Häntä ja hänen sanojaan en koskaan unohda. Niistä saa aina suurta lohtua. Niin nytkin.
suret Piggen kohtaloa,ei kai hän henkilökohtainen tuttusi ole?
Tarkoitin että Mark toi esille hyviä ajatuksia. Ehkä se jäi epäselväksi.
En minä Piggen kohtaloa sure, mutta tunnen myötätuntoa häntä kohtaan. En osaa vastata miksi. Myötätunnon tuntemiskykvyn sanotaan olevan tyypillistä ihmiselle. Ehkä se vain on niin yksinkertaista.
Mutta olen utelias, miksi kysyit tuota noin, kuin kysyit?
tsunamin vaikutus paikallisväestön elämään kun keskitytään vain muutaman turistin kohtaloon!
Monet ovat unohtaneet koko tsunaamikatastrofin ja elämä menee taas omia ratojaan eteenpäin. Tänään asiasta kuitenkin oli puhetta täällä Ruotsin tv-ssä ja lehdissä mm. siksi, että tämä kirja josta kerroin, ilmestyi. Ruotsalaisia kuoli onnettomuusessa yli viisisataa henkilöä ja kaikki eivät vieläkään ole saaneet hautausta. Asia siis puhuttaa täällä. En tiedä paljonko siitä puhutaan Suomessa.
Kansainväliset avustusjärjestöt ovat huolissaan siitä, että tämä suuri katastrofi pian unohtuu ihmisten mielestä. Ne projektit jotka avustavat paikallisväestöä uudelleenrakennuksessa, vievät useita vuosia. Mutta useimpien ihmisten muisti on lyhyt.
Ehkä sinulla on arvokkaita ideoita siitä, kuinka paikallisväestöä voisi auttaa sen kautta, että muut ihmiset eivät heitä unohtaisi. Jos sinulla on sellaisia, niin välitän ne mielelläni eteenpäin, jos sen sallit. Olen aktiivi Pelastakaa Lapset järjestössä ja me olemme kiitollisia jokaisesta hyvästä ideasta.
yhteyttä?
Kirjoita ideoistasi vaikka tänne, saavat paljon julkisuutta. Ehkä joku muukin saisi niistä virikettä. Eikö se ole kaikkein tärkeintä?
Kansainvälisiä avustusjärjestöjä ei ole vaikea löytää. Kaikilla on nettisivut. Vaikein on valita niistä yksi, josta itse pitää ja johon tuntee luottamusta.
http://www.herrankukkaro.fi/srilanka/index.php
Hän joutui vielä kaiken lisäksi moottoripyöräonnettomuuten kotona eikä ole edelleenkään kunnolla kuntoutunut,raskasta kun yhdelle ihmiselle kasataan liikaa,tuo kirjan kirjoitus ehkä jotenkin auttaa?
Ojoj, sitä en tiennytkään. En ole sen lähemmin seurannut hänen kohtaloaan tsunamikatastrofin jälkeen. Tänään selasin vähän hänen kirjaansa, kun se oli tullut meidän isoon kauppaan. Ajattelin lukea sen vähän myöhemmin.
Niin, mistähän se johtuu että joillekin noita onettomuuksia kasaantuu, olisiko silläkin joku tarkoituksensa? Kukapa siihen osaisi vastata?
Niinhän Raamatussa lukee,en kyllä jaksa siihen uskoa vaan joillakin vain on raskaampi kohtalo?
http://www.expressen.se
http://www.aftonbladet.se
Omaisia ja pelastuneita paikalla yli 100
Hyvin kaunis tapa tuo Thaimaalainen tapa lähettää kynttilälyhtyjä virtaavan veden mukana. Se on levinnyt tänne meillekin ja minusta se on todella hieno tapa muistaa kuolleita omaisiaan.
Noissa artikkeleissa ei mainittu oliko Pigge siellä,hänhän tosin on haudannut perheensä tänne