Tässä sitä taas yritetään olla polttamatta. Lopetin vuosi sitten tupakoinnin ja puolen vuoden kuluttua kuvittelin, että kyllähän mä voin yhden tupakin vetää kun olin viihteellä. No, se oli virhe. Pikkuhiljaa kuitenkin palasin taas vanhaan tapaan. Kaikesta teki vielä niin hemmetin kivaa se, että salailin jopa omalta poikaystävältäni (hän ei polta), että poltin. Kun sitten hänelle kerroin aloittaneeni taas tupakoinnin, meni himot tupakkaankin. Niinpä poltin salaa, koska tupakka maistui sillain paljon paremmalle.
Nyt olen taas yrittämässä elämää ilman tupakkaa. Ilman paineita. Kuntoni huononi taas huomattavasti, enkä jaksa lenkillä juosta kuin 15 sekuntia. Ei hyvä. Haluan myös eroon jatkuvasta pahoinvoinnista, yskästä, päänsärystä, väsymyksestä, hikoilusta. Minulla oli niin päin, että koska tupakointi kiihdyttää aineenvaihduntaa, hikoilin ihan mielettömästi. Vaikka vain istuin paikoillani. Kärsin länteistä kainaloissa, jalkahiestä ja märistä käsistä. Kaikki nämä oireet ovat taas hävinneet, vaikka olen vasta muutaman päivän ollut polttamatta. Myöskin jatkuva pesulla käyminen, hampaiden peseminen ja hajuveden suitsuttaminen alkoi ottaan tosissaan pattiin. Ja kaikki tämä vain sen takia, ettei poikaystäväni haista ja maista minun polttaneen. Iltaisin työpäivän jälkeen söin nikotiinipurkkaa, ettei poikaystäväni tajuaisi minun alkaneen taas polttaa. Nyttemmin hänen kerrottuaan, kyllä hän sen oli huomannut. Enhän minä nyt normaalisti käy viittä kertaa päivässä suihkussa ja pese hampaitani niin montaa kertaa! Ja hajuvettä menee pullotolkulla. Samoin tavallista purkkaa. Ja rahaakin on vähemmän. Nyt kuitenkin heräsin omaan itsepetokseeni ja haluan olla ennen kaikkea ITSELLENI rehellinen. Tahdon eroon tästä demonista! En halua saada vaihdevuosia 35-vuotiaana, kuolla 60-vuotiaana... Tuntuu vain, että olen kokeillut jo kaikkea. Enään on jäljellä vain tahto, ja luottamuksen luominen itseensä. En tiedä pystynkö tähän ilman ulkopuolista apua, koska olen itseni pettänyt jo niin moneen kertaan. Mutta tärkeintä on yrittäminen! Itsensä tutkiskeleminen ja päätöksensä motiivien kertaaminen päivästä toiseen auttaa varmasti. Ja toivon, että valehtelustani huolimatta poikaystäväni jaksaisi jälleen kerran tukea minua. Keskusteleminen ja tsemppaaminen on todella tärkeää! Hänen tukeaan en ole ansainnut, mutta toivon sitä todella.
Kaikille päätöksen tehneille paljon terveisiä ja tsemppiä! Ja kiitos! Tämä "purkautuminen" helpotti omaa oloani ja pääsin tupakanhimosta tällä kertaa. "Nujerra tupakka yksi kerrallaan", se on hyvä lause. Ei kannata ajatella aikaa paljoa eteenpäin. Kerta toisensa jälkeen alkaa helpottamaan. Päivä kerrallaan, niin se menee =)
Nyt olen taas yrittämässä elämää ilman tupakkaa. Ilman paineita. Kuntoni huononi taas huomattavasti, enkä jaksa lenkillä juosta kuin 15 sekuntia. Ei hyvä. Haluan myös eroon jatkuvasta pahoinvoinnista, yskästä, päänsärystä, väsymyksestä, hikoilusta. Minulla oli niin päin, että koska tupakointi kiihdyttää aineenvaihduntaa, hikoilin ihan mielettömästi. Vaikka vain istuin paikoillani. Kärsin länteistä kainaloissa, jalkahiestä ja märistä käsistä. Kaikki nämä oireet ovat taas hävinneet, vaikka olen vasta muutaman päivän ollut polttamatta. Myöskin jatkuva pesulla käyminen, hampaiden peseminen ja hajuveden suitsuttaminen alkoi ottaan tosissaan pattiin. Ja kaikki tämä vain sen takia, ettei poikaystäväni haista ja maista minun polttaneen. Iltaisin työpäivän jälkeen söin nikotiinipurkkaa, ettei poikaystäväni tajuaisi minun alkaneen taas polttaa. Nyttemmin hänen kerrottuaan, kyllä hän sen oli huomannut. Enhän minä nyt normaalisti käy viittä kertaa päivässä suihkussa ja pese hampaitani niin montaa kertaa! Ja hajuvettä menee pullotolkulla. Samoin tavallista purkkaa. Ja rahaakin on vähemmän. Nyt kuitenkin heräsin omaan itsepetokseeni ja haluan olla ennen kaikkea ITSELLENI rehellinen. Tahdon eroon tästä demonista! En halua saada vaihdevuosia 35-vuotiaana, kuolla 60-vuotiaana... Tuntuu vain, että olen kokeillut jo kaikkea. Enään on jäljellä vain tahto, ja luottamuksen luominen itseensä. En tiedä pystynkö tähän ilman ulkopuolista apua, koska olen itseni pettänyt jo niin moneen kertaan. Mutta tärkeintä on yrittäminen! Itsensä tutkiskeleminen ja päätöksensä motiivien kertaaminen päivästä toiseen auttaa varmasti. Ja toivon, että valehtelustani huolimatta poikaystäväni jaksaisi jälleen kerran tukea minua. Keskusteleminen ja tsemppaaminen on todella tärkeää! Hänen tukeaan en ole ansainnut, mutta toivon sitä todella.
Kaikille päätöksen tehneille paljon terveisiä ja tsemppiä! Ja kiitos! Tämä "purkautuminen" helpotti omaa oloani ja pääsin tupakanhimosta tällä kertaa. "Nujerra tupakka yksi kerrallaan", se on hyvä lause. Ei kannata ajatella aikaa paljoa eteenpäin. Kerta toisensa jälkeen alkaa helpottamaan. Päivä kerrallaan, niin se menee =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on mennyt 11 vuotta niin, että olen ollut ns. kännipolttaja. Vain joitakin työjaksoja ja vitutuspäiviä on ollut, että olen polttanut muutenkin. Silti poltettua on tullut liikaa. Itse aloin käyttää nikotiinipurkkaa, kun teki mieli. Siinä kävi sitten kohta niin, että käytin nikotiinipurkkaa joka päivä, paitsi silloin kun poltin kännissä, tosin melko kohtuumääriä.
Eräänä päivänä ei ollut kumpaakaan. Huomasin, etten edes halua. Tämä toistui muutaman kerran. Sitten jätin nikotiinipurkan kokonaa pois. Huomasin, että parin päivän jaksosta huolimatta ei tee mieli, ei tupakkaakaan. Eikä mitään vieroitusoireiksi ymmärrettäviä ollut havaittavissa?! Joskus tuli lievä tupakanmaku suuhun. Yleensä ei.
Poltan edelleen kännissä, mutta olen huomannut, että selvinpäin pystyn helposti olemaan ilman nikotiinia.
Riippuvuus on psyykkistä lähes täysin. Väitän, että sinullakin. Se on opittu tapa. Jauha purkkaa, kävele, unohda tupakka. Onanointikin voi auttaa :)
En itsekkään ole huomannut saavani riippuvuusoireita ollessani polttamatta. En ole ärtynyt tms. En usko nikotiiniriippuvuuteen. Nikotiinipurkan syöminenkin on vain psykologista painia "oireita" vastaan. Jos minulle annettaisiin tavallista purukumia ja sanottaisiin sen sisältävän nikotiinia, se aivan varmasti auttaisi "nikkiksiin". Siksi syönkin paljon tavallista purkkaa ja selviän päivästä 3-4 nikotiinipurukumilla. Koen rauhoittuvani nikotiinipurkan syömisestä. Samalla tavalla kun tupakin vetäminen auttoi hetkellisesti ärtymykseen. Poltin kuitenkin melkein 9 vuotta 1-2 askia päivässä, joten luulisi, että minulla olisi fyysisiä riippuvuusoireita jos sellaisia todella nikotiinista tulisi.
Kaikkein tärkeintä on tupakan korvaaminen jollain muulla. Tavan korvaaminen jollain muulla tavalla. Mielen totaalinen puhdistaminen. Tässä vaiheessa auttaa nimenomaan purkan jauhaminen. Ja käsille on saatava tekemistä. Itse aloitin erilaisten käsitöiden tekemisen. Kutominen, askartelu... Itsensä kiireenä pitäminen auttaa unohtamaan röökaamisen. Syömistä ei kannata missään nimessä aloittaa! Juon paljon vettä ja syön erilaisia pastilleja pitääkseni makean himon kurissa. Veden juominen taas täyttää vatsaa ja on koko ajan "täysi" olo. Täten ei sorru napostelemaan.
Mutta fakta on se, että se joka on polttanut säännöllisesti, ei pysty lopettamaan polttamista niin, että polttaa vain viihteellä! Pian lähdet pubiin tuopilliselle vain sen takia että saat vetää tupakin. Jos kerran antaa itselleen periksi, antaa ajan mittaan itselleen luvan tupakoida taas säännöllisesti. Näin se vaan menee. Ja taas huomaat olevasi samassa oravanpyörässä. Sama asia se on alkoholistillakin. Kaikki tai ei mitään. Ei ole olemassa kultaista keskitietä.
Sun tekstiä on kiva lukea, kun osaat suhtautua itseesi analyyttisesti. Ts. osaat ikään kuin tutkia ittees "ulkopuolelta". Se on varmasti tärkeä apu taistelussa tupakkaa vastaan. Se, että kun himo iskee, niin osaa vähän eritellä, että mistä se johtuu. Totta kai se on siinä tilanteessa erittäin vaikeata. Täytyy löytää korvaavia tapoja purkaa ne kasautuneet paineet.
Ehkä itse ajattelee:
-Käyn ostamassa tupakkaa ja poltan yhden.
Mutta todellisuudessa ei voi ostaa yhtä tupakkaa. On ostettava aski.
Jos tulee niin kova paikka, ettei kerta kaikkiaan kestä, ellei lähde hakemaan tupakkaa voi vaikka lähettää tekstiviestin poikaystävälle: "Menen ostamaan askin tupakkaa ja poltan sen." Ehkä viestin lähettämisen jälkeen ei teekään enää niin paljoa mieli.
Tai opettelee siihen, että kun menee hermot tms. lähtee ulos ja ostaa jotain muuta. Tai lähtee pyöräilemään.
Riippuu itsestäsi, mikä on helpointa. Onko se, että usein puhutaan asiasta ja saat kertoa, kuinka vaikea tai helppo päivä sulla on ollut. Vai se, että asiasta puhutaan mahdollisimman vähän. Oli se kumpi tahansa, poikaystäväsi on varmasti valmis auttamaan ja tukemaan sinua.
Ps. Tuoksuit aamulla hyvältä