Veljeni meni ja osti vm.86(muistaakseni)Volvon, joka muistuttaa lähinnä maantielaivaa kuin autoa!
Äidilläni on samaa mallia, vuotta nuorempi, ja siinäkin jäykät vaihteet ja muutenkin jäykkä ja mielettömän iso!
Itse sanoin veljelleni että olisiko kannattanut katsella enemmän ja miettiä, tämä Volvo oli ensimmäinen myytävänä ollut käytetty auot, ja veljenihän sitten erehtyi ostamaan sen. Sinäänsä vaikka se ei ollut pahan hintainen, mutta minusta se ei ole sopiva ensimmäiseksi autoksi! Kommenttia?
Äidilläni on samaa mallia, vuotta nuorempi, ja siinäkin jäykät vaihteet ja muutenkin jäykkä ja mielettömän iso!
Itse sanoin veljelleni että olisiko kannattanut katsella enemmän ja miettiä, tämä Volvo oli ensimmäinen myytävänä ollut käytetty auot, ja veljenihän sitten erehtyi ostamaan sen. Sinäänsä vaikka se ei ollut pahan hintainen, mutta minusta se ei ole sopiva ensimmäiseksi autoksi! Kommenttia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hyvä Annika, kyllä se siitä!
Sillä Volvoissa on sen verran vähemmän vikoja verrattuna kiinan pommeihin, että ne pystyy paraskin amisvillaviiksi korjaamaan itse. Eihän -86:n nyt uutta vastaa, mutta vertaappa saman ikäisiin nissan/toyota- osastoon?!
No huh, mikä väite Nissaneistä, omistan 15:ttä vuotta 17-v BB:n ja ajettu ympäri ämpäri yli 3 sataa tuhatta niin Eurooppaa kuin Venääjää myöten eikä mitään ongelmia! Öljyä ei vie tippaakaan ja ulkonäkö kuin uusi. Joten top top Nissaneista,Japanin poika osaa rakentaa kestäviä autoja!
Kunhan ajelee talvella varovasti, sen verran olen itsekin ajellut noilla 80-luvun Volvoilla (vaikken itse ole koskaan niin vanhaa omistanut) että tiedän niiden olevan aika arvaamattomia ajettavia liukkaalla kelillä. Siinä mielessä jokin vastaavan ikäinen etuveto olisi voinut olla parempi vaihtoehto. Mutta muuten varmaan ihan ok auto, jos vaan osaa itse korjata ja on siihen soveltuvat tilat
Itselläni oli ekana autona volvo 740 (joka on nyt seisonnassa ja myynnissä). olen muutenkin ajellut koko autoilu urani ajan (joka muuten alkoi isäni sylissä alle kouluikäisenä) lähinnä takavetoisia volvoja. Nyt toisena omana autonani on etuvetoinen Mondeo eikä siihen mienaa millään tottua. varvinkaan talvella. Sinänsä hyvä ajettava tuo mondeokin mutta takavetoiseen ja parempaan ajettavaan autoon tottuneena meinaa olla vaikeuksia.
Volvo kulki kuin juna tavellakin. ajoin sillä parkkipaikalla tosi "slickseillä" kesärenkailla viimetalvena (en tosin kauheen kovaa) ja yllätyin miten helppoa se oli ajella kesärenkailla talvella.
Eli kiteytettynä vastaukseni: varvinkin isot volvot ovat todella hyviä ajettavia varsinkin jos on tottunut ajamaan sellaisella.
Kaikki on tottumiskysymyksiä, mutta jos uutena kuskina lähdet liikenteeseen niin kyllä etuvetoinen on helpompi ajettava liukkaalla kuin takaveto. Esimerkki: painat liikaa kaasua kaarteessa, niin etuveto lähtee puskemaan ja tilanteen saat monesti korjattua vain kaasua nostamalla mikä on yleensä luonteenomainen refleksi. Takaveto heittää samassa tilanteessa perän sivulle, joudut ohjailemaan luistonsuuntaan, varomaan vastaheittoa jne. Huomaa, että tositilanteeseen joudutaan aina arvaamatta, joka on aivan eri asia kuin parkkispyörittely.
Taustani on myös samanlainen. Välillä hairahduin etuveto japsiin, ja voi herranjestas! Vaikka tiellä oli vain hiukan sohjoa ja ajoin varovaisesti,niin siitä huolimatta auto lähti liitelemään.
Isot volvot eivät ole arvaamattomampia kuin muutkaan autot kunhan ajelee ihmisiksi, kuten millä autolla tahansa ajettaessa.
Itselläni oli aikoinaan Volvo 340, ja se oli talvella hieman vikuroiva, perä tahtoi joskus tulla nokan tilalle, mutta hiekkasäkki takakontissa helpotti tilannetta. Vaihdoin sen kuitenkin isompaan Volvoon joka on todella hyvä ajettava.
Itselläni ensimmäinen liikenteessä käyttämäni auto oli Volvo 242 DL '79/80, ja isäni hommasi lähinnä sen takia että en heti kolaritilanteessa jäisi toiseksi. No kolareita ei onneksi sattunut ja hyvä se oli ajettava, kulki paksussa lumessakin kuin juna, suosittelen. Itse olen pieni 160 cm pitkä/pätkä nainen ja hentorakenteinen ja hyvin tullaan volvon kanssa toimeen vieläkin, malli tosin on vaihtunut; 740 GLE:ksi.
Muutenkin kauhistuttaa kun juuri kortin saaneille nuorille hankitaan pienen pieni kottero jossa pellitkin ovat paperia. Riski joutua onnettomuuksiin juuri kortin saaneena on suuri parin ensimmäisen vuoden aikana.
Olen samaa mieltä kanssasi noista nuorten kotteroista... Mutta liian hyvän auton rattiinkaan ei saisi nuorta kuljettajaa päästää liian usein. Itse ajelin ekat puoli vuotta mutsin silloin uudella 850:llä. Auto oli liian hyvä ja liian hyvä tuuri oli myös mukana, mm. 90 vauhdissa peilikirkkaalla pikkutiellä auto lahti heittelehtimään ja homman otin vielä hanskaan ilman ulosajoa! Tuuri oli melkoinen ja kyydissä olleiden kavereiden mielestä olin "kauhea rallikuski" ja vaikka mitä. Kun sitten faijani pienellä avustuksella ostin uuden 440:n ekaksi autokseni, oli ero melkoinen. Kaikki meni hyvin seuraavan talveen asti, kun todellinen ajotaito tuli ilmi. Tai oikeastaan ajotaidon puute. Olin aluksi helisemässä sen kärryn kanssa, milloin mentiin ojan pohjalle (ilman vauriota) kun auto lähti luisuun ja vastaheitosta pyörähti 180 astetta keula menosuuntaan. Välillä taas rusennettiin Kadetin kylkeä liukkaalla kelillä tasa-arvoisessa risteyksessä, vika tietysti minussa.
Eli mitä halusin sanoa? Sen, että liian paljoa ei vanhemmat saisi antaa ajaa 850:llä tms. vastaavan kokoisella hyvällä autolla. Sitä saa helposti väärän kuvan omista taidostaan. Sen suhteen olen samaa mieltä, että uuden tai uudehkon turvallisen auton tulee myöskin allekirjoittaneen jälkikasvu(t) saamaan.
Kyllähän sitä lapsilleen hankkisi mahd. hyvän auton jos vain olisi lompsassa riittävästi riihikuivaa ja jolla sitä löytyy voi aivan huoletta hankkia sellaisen. Ja itselläni hyvän auton paikan täytti ihan hyvin vanha iso volvo. Hyvällä autolla taidat tässä tapauksessa tarkoittaa liian tehokasta autoa? Sellainen kun tuppaa karkailemaan käsistä kokemattomilta. Ja koollahan ei taida olla mitään tekemistä asian kanssa, sitä oppii ajamaan niin pienellä kuin suurellakin autolla. Eihän sitä isoa autoa tarvitse itse lähteä vetämään, kyllä se itse sen työn tekee. Jos on aina ajanut pienellä autolla, voi tietysti parkkeeramisessa tulla ongelmia jos vaihtaa isoon autoon, mutta senhän nyt ei pitäisi olla ylitsepääsemätön ongelma.
Hyvällä tarkoitin uutta/uudehkoa ja TURVALLISTA autoa. Itse olen kyllä valmis nuukailemaan sitten, kun lapsen auton hankinta tulee eteen. Mieluummin pidän huolta siitä, että lapseni ajelee turvallisesti liikenteessä kuin järjestelen Hänelle hautajaisia. Missään nimessä en aio hankkia mitään T4:sta, vaan sellaisen kohtuullisesti kulkevan, jolla pystyy tarvittaessa tekemään turvallisia ohituksia, mutta ei ole "tarpeettoman" tehokas. Suorituskyky on myös turvallisuutta, jos niitä tehoja osaa käyttää oikein ja järkevästi.
Luitkos sinä nytkään tuota tekstiäni kunnolla? ja sitä edellistä omaa tekstiäsi....älä hättäile!
ollut monta 200 sarja volvoo ja hyvin olen toimeen niiden kanssa tullut kesät ja talvet ja varmasti turvallisempi ja kestävämpi jos vertaa samaa ikäluokkaa esim.joku japsi tai vaikka ranskalainen.
kuka mainitsikaan jonkun painavamman laittamisesta takakonttiin talveksi? äitini on laittanut joka talvi maitotonkan sinne... hyvä juttu kuulemma...!
katselin eilen kun veljeni ajeli pihalla autollaan. hauskannäköistä edes-takas-ympäri-pakitusrinksaa:) haluan kyllä nähdä kun se pääsee heittämään kunnon p****rallia citylle!
...kiitän!
Ei Volvo maantielaivaa muistuta, no ehkä hieman, mutta vertaapa sitä johonkin jenkkiin :)
Eikä ne vaihteet mitkään jäykät ole, ellei ole jotain vikaa kytkimessä tai vaidelaatikossa ja kokokaan ei haittaa, koska 240 ja varsinkin 740 ovat erittäin ketteriä pienen kääntösäteensä vuoksi.
Itse tuli jopa ajokortti ajettua 740 farkulla (kotiopetusta), eikä kertaakaan ollut ongelmia auton koon tms. suhteen.
Ensimmäiseksi ajoautoksi ostin 244:sen -82. Ei ole ohjaustehostinta ja onpa tullut laitettua rallirattikin, mutta silti autoa on helppo ohjata. Verrattaessa pienempi kokoisella ratilla
ajoa alkuperäiseen maantieajo on mukavampaa. Tietysti kaupungissa alkuperäisellä ratilla ajo on kevyempää, mutta eipä ole hirveästi häirinnyt.
Ostin auton syyskuussa ja olen sen jälkeen ajanut sillä n.16 000km ilman isompia ongelmia.
1 vuodessa ja 3 kuukaudessa on omalla autolla, isän autolla (740) ja armeijan autoilla on kertynyt n.22 000km erilaisissa olosuhteissa.
En ollut aikaisemmin ajanut talvella, eikä talven aikana tullut minkään näköisiä pulmia, ehkä osittain siksi, koska olin ehtinyt jo tutustua autooni ennen liukkaita.
Vaikka kontissa ei ollutkaan mitään lisäpainoja sujui liukkaalla ajo hyvin, ei tullut ylimääräisiä heittoja tai muutenkaan tahattomia luistoja.
Se mitä olen ajanut myös etuvedolla on armeijan aikana n.2000km VW Golf Variant, sillä edellisellä versiolla. Ajoin kuivalla asfaltilla ja myös paksuhkossa lumessa.
Autojen eteneminen oli aivan erilaista, ainakin Golfilla etuveto aiheutti huomattavaa etupään rauhattomuutta. 240/740 kulkee samanlaisissa olosuhteissa suoraan, eikävätkä
satunnaiset lumikinokset tai paksumpi lumikerros tiellä vaikuta auton ajettavuuteen nimeksikään.
Siinä nyt joitain omakohtaisia kokemuksia ja mielestäni Volvo on erittäin hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi autoksi.
oli kiva lukea noinkin pitkä ja hyvin perusteellinen juttu aiheeseen liittyen!
äitini on kehunut volvoaan ajettaessa pitkiä matkoja isoilla teillä, ja että talvikeleillä se on verrattaen hyvä ajettava. kaupunkiliikenteessä se ei kuulemma aina ole paras mahdollinen, koska niin isolle autolle on vaikeampi löytää parkkipaikkaa, jos joku/jotkut ovat jättäneet omat autonsa turhan "leveästi". muuten äitini on ollut (jäykkyydestä huolimatta tyytyväinen autoonsa. vaihteet löytää kuulemma helposti, ja eikä ole kauppaa katunut. entinen omistaja sen sijaan on, olivat ostaneet uuden auton, en tarkempaa muista millaisen, mutta olivat sanoneet että heidän meille myymänsä volvo oli parempi ajettava, eikä uudempaan meinaa vieläkään tottua.
saas nähdä miten käy velipojan oman volvonsa kanssa, odottelen innolla kun se pääsee huristelemaan kylälle!