Toivon että tämä herättää asiallista aihekeskustelua.
Seuratoiminta monilta osiltaan on vapaaehtoista ja hyvässä hengessä eteenpäin viemistä. Toiminnassa mukana olevat henkilöt ovat yleensä vanhempia, joiden oma lapsi/lapset harrastavat kyseistä lajia vuosia, ollen mukana myös osaltaan seuratoiminnassa, kunnes koittaa aikaa lopettaa!
Esimerkiksi kokemukset 10-vuoden uralta (Cadetista-Yamahaan tai Cadetista-ICA:n). Näihin vuosiin mahtuu kokemuksia monelta radalta, monesta luokasta, monista tuomareista ja on tainut kertyä kokemusta tuomarien "tuomioista", joista aika monella tämän palstan aiheissa keskustellaan ja ruoditaan. Hyvä niinkin!
Mihin nämä kokeneet huoltajat ja kuljettajat katoavat "aktiiviuransa" jälkeen? Heille olisi käyttöä ja annettavaa meille "kokemattomille".
Oma aikani seurakehittäjänä on tällä hetkellä ollut positiivista, vaikka oma lapsi kuuluu aktiivi harrastajiin. Tulokset kilpailuissa ovat olleet osaltaan merkki siitä, ettei isä ole lapsen touhuihin kovin 100% pystynyt keskittymään. Pitäisikö?
Lapsi haluaa menestyä, kuten me vanhemmatkin omassa elämässämme. Luokkaa vaihdettaessa taso kovenee, vaaditaan lisää aikaa kuljettajalle. Jääkö aikaa enää seuratoiminnalle, joka taasen on pohja kaikille järjestettäville kilpailuille ja harrastajien saamiseksi lajin pariin.
Riskinä seuratoiminnassa saattaa olla, kun isän kiinnostus seuratoimintaan kasvaa kuljettajan kiinnostus lajiin vähenee ja haihtuu kunnes loppuu tyystin.
Olisiko näistä "aktiiviuran taakseen jättäneistä" huoltajista ja kuljettajista aineksia kartig-seuratoiminnan kehittäjiksi? Saisimmeko tätä kautta korkempiluokkaisia kilpailuja? (Tuomarointi, josta aina puhutaan).
Miten saisimme nämä henkilöt valjastettua toimintaan mukaan?
Kokemusta näillä kavereilla on riittävästi, vai onko?
Mielestäni meillä on käyttämätöntä voimavaraa, josta olisi lajin kehittäjinä apua niin seuratasolla kuin AKK:ssa. Näkemykseni saattaa olla naivi, mikä voisi vetää näitä henkilöitä enää lajin pariin?
Onko AKK todellakin järjestönä niin sulkeutunut, mitä keskustelupalstan sivuilla väitetään.
Loppukaneettina voin todeta, että oma aikani seuratoiminassa tulee vähenemään osaltaan syystä, että Mini-kuljettajan motivaation ylläpitäminen ja halu menestyä vaatii enemmän aikaa radalla ja huoltotallissa. Suhtaudunko lajiin liian vakavasti? Mielestäni en. Luulenko kuljettajani olevan tuleva "Räikkönen"? En todellakaan, mutta hyvä niin jos niin tapahtuisi.
Hyvää talvikautta, kaivetaan nastarenkaat kaapista ja suunnataan jäälle pitämään hauskaa!
Seuratoiminta monilta osiltaan on vapaaehtoista ja hyvässä hengessä eteenpäin viemistä. Toiminnassa mukana olevat henkilöt ovat yleensä vanhempia, joiden oma lapsi/lapset harrastavat kyseistä lajia vuosia, ollen mukana myös osaltaan seuratoiminnassa, kunnes koittaa aikaa lopettaa!
Esimerkiksi kokemukset 10-vuoden uralta (Cadetista-Yamahaan tai Cadetista-ICA:n). Näihin vuosiin mahtuu kokemuksia monelta radalta, monesta luokasta, monista tuomareista ja on tainut kertyä kokemusta tuomarien "tuomioista", joista aika monella tämän palstan aiheissa keskustellaan ja ruoditaan. Hyvä niinkin!
Mihin nämä kokeneet huoltajat ja kuljettajat katoavat "aktiiviuransa" jälkeen? Heille olisi käyttöä ja annettavaa meille "kokemattomille".
Oma aikani seurakehittäjänä on tällä hetkellä ollut positiivista, vaikka oma lapsi kuuluu aktiivi harrastajiin. Tulokset kilpailuissa ovat olleet osaltaan merkki siitä, ettei isä ole lapsen touhuihin kovin 100% pystynyt keskittymään. Pitäisikö?
Lapsi haluaa menestyä, kuten me vanhemmatkin omassa elämässämme. Luokkaa vaihdettaessa taso kovenee, vaaditaan lisää aikaa kuljettajalle. Jääkö aikaa enää seuratoiminnalle, joka taasen on pohja kaikille järjestettäville kilpailuille ja harrastajien saamiseksi lajin pariin.
Riskinä seuratoiminnassa saattaa olla, kun isän kiinnostus seuratoimintaan kasvaa kuljettajan kiinnostus lajiin vähenee ja haihtuu kunnes loppuu tyystin.
Olisiko näistä "aktiiviuran taakseen jättäneistä" huoltajista ja kuljettajista aineksia kartig-seuratoiminnan kehittäjiksi? Saisimmeko tätä kautta korkempiluokkaisia kilpailuja? (Tuomarointi, josta aina puhutaan).
Miten saisimme nämä henkilöt valjastettua toimintaan mukaan?
Kokemusta näillä kavereilla on riittävästi, vai onko?
Mielestäni meillä on käyttämätöntä voimavaraa, josta olisi lajin kehittäjinä apua niin seuratasolla kuin AKK:ssa. Näkemykseni saattaa olla naivi, mikä voisi vetää näitä henkilöitä enää lajin pariin?
Onko AKK todellakin järjestönä niin sulkeutunut, mitä keskustelupalstan sivuilla väitetään.
Loppukaneettina voin todeta, että oma aikani seuratoiminassa tulee vähenemään osaltaan syystä, että Mini-kuljettajan motivaation ylläpitäminen ja halu menestyä vaatii enemmän aikaa radalla ja huoltotallissa. Suhtaudunko lajiin liian vakavasti? Mielestäni en. Luulenko kuljettajani olevan tuleva "Räikkönen"? En todellakaan, mutta hyvä niin jos niin tapahtuisi.
Hyvää talvikautta, kaivetaan nastarenkaat kaapista ja suunnataan jäälle pitämään hauskaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensin luulin että kirjoitin tämän itse, niin tutuilta nuo asiat tuntui.
Odotellaan mielenkiinnolla josko jollain olisi hyviä ideoita.
Kokemusta ja näkemystä alkaa löytyä jos sitä oikeasti pyydetään ja ollaan valmiita maksamaan... Nykymaailmassa, jossa talkoohenki on jo jokin aikaa sitten haudattu, joutuu tiedosta ja taidosta maksamaan, oli tarve mille alalle tahansa. Harvempi konsulttikaan tekee töitä ilmaiseksi, eikö?
Kovin huonosti sopii nykypäivään tuo ajatus maksullisten toimihenkilöiden käytöstä.
Kustannukset ovat jo nykyiselläänkin monien mielestä liian korkeat, kilpailijathan siinä maksumiehiksi joutuvat, vai tarkoititko että AKK.n olisi maksettava.
Nykypäivää on kyllä juuri se että kaikille maksetaan... Kuuluttaja, lääkäri, kioski, kilpailunjohtaja, tuomarit, valvoja ja ym. toimihenkilöt saavat korvauksen palveluistaan.. Ja miksi huudella mukaan ilmaista työvoimaa kun rahaa jää kerhoille tuhlattavaksi asti.. Vielä kun yhtiöitettäisiin kerhoja, ja joku alkaisi ottaa tulosvastuuta niiden toiminnasta voitaisiin meitä vanhoja kuljettajia saada mukaan. Oikeasti, mikä parempi keino kehittää lajia kuin tarjota siihen vihkiytyneelle työ sen parista.. Ja AKK:kin voisi mielestäni ottaa vastuuta tulevaisuudesta, joka ei todellakaan kilpailuiden järjestämisen kannalta näytä valoisalta!
Kerroppa ihmeessä missä päin seuralle jää rahaa oikein tuhlattavaksi ja toimihenkilöt saa palkkaa tehdystä työstä. Tuollainen seurahan joutuu pian karsimaan jäsenhakemuksista osan pois.
maksaa. Voin tulla hommiin jos näin on???
NO HEI HALOO OLETKO TOSIAAN SITÄ MIELTÄ ETTEI AKK SITTEN OLISI MUKANA JOKA KILPAILUSSA ? MIKÄLI OIKEIN TIEDÄN NIIN KYLLÄ AKK RAHASTAA JOKA SM/CUP/KV KISASTA OMAN OSUUTENSA
Osallistunut yhteenkään kisaan kuskina eikä toimitsijana.Kun kisoja järjestellään Ykä on aina silloin käymässä jossain tai jotain.
Provosoijana Ykä toimii, sekin käy tosin vain jos ei tarvitse poistua koneelta,esim. radalle .
Menepäs kysymään lähiradaltasi josko pääsisit seuran toimintaan mukaan, sulle vois löytyy joku helppo homma aluksi, mutta älä nyt palkkaa heti kysy.
Kai se on niin, että kartingiin lopettaa harva autourheilija. He nousevat isompiin autoihin, kuka mihinkin. Siellä uudessa luokassa on taas uudet kujeet ja ”eilinen lehti” ei enää aktiivisesti kiinnosta. Se kokenut huoltajakin on vieläkin mukana.