Hei, mitä mieltä olette,
milloin alkoholista tulee ongelma? Naisten alkoholinkäytöstä ollaan viime aikoina oltu kovin huolissaan. Kuitenkin vain 2 prosenttia määritellään alkoholiriippuvaisiksi, kun miehistä vastaavasti 8 prosenttia.
Voiko myös kohtuukäytön rajoissa oleva juominen olla ongelma, jos juominen aiheuttaa esim. syyllisyyttä tai ongelmia?
Omia kokemuksia - mikä tekee juomisesta ongelman?
Kirjoitan aiheesta juttua Utain-lehteen ja haluaisin kuulla ihan "tavallisten" naisten ja miksei miestenkin kokemuksia ja kommentteja.
milloin alkoholista tulee ongelma? Naisten alkoholinkäytöstä ollaan viime aikoina oltu kovin huolissaan. Kuitenkin vain 2 prosenttia määritellään alkoholiriippuvaisiksi, kun miehistä vastaavasti 8 prosenttia.
Voiko myös kohtuukäytön rajoissa oleva juominen olla ongelma, jos juominen aiheuttaa esim. syyllisyyttä tai ongelmia?
Omia kokemuksia - mikä tekee juomisesta ongelman?
Kirjoitan aiheesta juttua Utain-lehteen ja haluaisin kuulla ihan "tavallisten" naisten ja miksei miestenkin kokemuksia ja kommentteja.
Vastaukset 21
Vanhimmat
... juomisesta tulee ongelma silloin, kun et itse pysty sanelemaan juomistasi siis et pysty esim. parin paukun jälkeen lopettamaan siihen vaan haluat sitä lisää. Ongelma voi olla kovin krooninenkin ilman, että huomaisit sitä itse tai muut sitä huomaisivat. Itse klaarailin asioita vuosikymmeniä 1-2 promillen kunnossa. Olotilani oli ns. 'normaali' (omasta mielestäni). Piti vain tissutella olutta tai viiniä lähes päivittäin. Jotkut 'ongelmaiset' ottavat harvoin, mutta sitäkin runsaammin eli juominen ei ole tällöin kontrollissa. Olen ollut reilun kuukauden juomatta ja elämä hymyilee. 'Piru istuu olkapäällä!' Näytän sille aina välillä kieltä! Hyvin menee, mutta ei se haittaa!
yst.terv. bubalus
PS. Mikä on Utain-lehti?
Hei bubalus,
Utain on Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijoiden tekemä viikkolehti. Ilmestyy myös verkkolehtenä osoitteessa www.uta.fi/utain.
Voisin vielä kysäistä pari tarkentavaa kysymystä. Miten sinulla silloin alunperin homma lähti tuohon päivittäiseen tissutteluun? Miten juominen vaikutti elämääsi ja mikä sai havahtumaan, että kyseessä on ongelma? Ja voisitko kertoa sen verran taustatietoa, että minkä ikäinen suurinpiirtein olet ja oletko nainen vai mies?
Minulle voi muuten vastata myös sähköpostiin, jos se tuntuu mukavammalta vaihtoehdolta, käsittelen sinne saamiani vastauksia luottamuksellisesti.
[email protected]
Hei Kati!
Oletpa ottanut tutkittavaksesi varsin mielenkiintoisen aiheen: alkoholismin tai pikemminkin alkoholisoitumisen. Tästä maasta löytyy varmaankin aiheesta kirjallisuutta netti on täynnä ihmisten tarinoita, joista omani ei varmaankaan ratkaisevasti mitenkään poikkea. Itseanalyysini (kirjoittelemiseni) on siinä mielessä alkuvaiheissa, mutta ehkäpä jo vuoden päästä saatan antaa sinulle täydentävät vastaukset kyselyihisi. Mutta kysymyksiisi: juominen lisääntyi pikkuhiljaa ja havahduin yht'äkkiä, että ongelmalle tulisi tehdä jotain. Olen keski-ikäinen mies. Juoppoa ymmärtää parhaiten vain toinen juoppo. Tästä syystä en halua 'aueta' sinulle tämän enempää.
Kaikkea hyvää Sinulle! Pidä elämäsi kontrollissa niin hyvin menee!
yst.terv. bubalus
Sinä olit tissuttelija, minä olen tuurijuoppo, jollaista kuvailit. Olen kuukausia ottamatta kaljaakaan, kuntoilen, ja olen ihmismäisessä kunnossa. Sitten kun olen timmikunnossa joka suhteessa, vaikka ikääkin jo on, niin jostain pitää kehittää syy, että otanpa VAIN YHDEN ILLAN KOSSUA. Viimeksi syy oli tietokoneen osto, mikä jo melkein huvittaa itseäänkin. Ne peijaiset kestivät liki kolme viikkoa yhtä soittoa siitä yhdestä illasta alkaen. Sen jälkeen kunto olikin taas kuin risuaitaa, ja toipuminen kesti parisen viikkoa, eikä hermot ole kunnossa vieläkään. Tästä kuukausi tai pari eteenpäin, niin taas seuraan itseäni aivan kuin sivullinen ihminen, että saas nähdä, mitä äijä taas keksii oman päänsä menoksi.
Mä taas en ole koskaan harrastanut tissuttelua, mutten myöskään putkijuomista enkä aamusta iltaan dokaamista. Mun juoppous on sitä, että vedän pe- ja/tai la-iltana kunnon kännit.
... meitä on tosiaan yhtä monta tarinaa kuin on juoppoa. Kertomuksesi mukaan kuulut harvinaisempaan 'veriryhmään'. Onneksi huumori on meillä molemmilla vielä tallella vaikka välillä sitäkin joutuu tuolta taskun pohjalta kaivelemaan.
yst.terv. bubalus
PS. Nyt yritän elää kunnolla (mitä kaikkea se sitten tarkoittaakin)!
ovat juojan korvien välissä. Syyllisyyttä tai ongelmia aiheuttava juominen ei enää ole kohtuukäyttöä. Rajat tosin liukuvat; kun aloittelin ryyppäämistä olin kovin huolissani alkoholin vaikutuksesta maksaani jo yhden illan ryyppäämisen jälkeen. Vuosia myöhemmin kymmenen paukun ottaminen joka ilta viikkokausia ei pelottanut yhtään.
Juomisesta tulee ongelmajuomista, kun elämä alkaa kiertää alkoholin ympärillä. Kun alkaa sovittaa elämäänsä siten, että saa tilaisuuden ryyppäämiseen.
rajat liukuvat, ja jollekulle ei ehkä tule ollenkaan ongelmantuntao, joten pelkästään juomisen määrä tai syyllisyys eivät tietenkään riitä. Itse näkisin tärkeänä juuri tuon mainitsemasi alkoholin roolin elämässäsi. Kun se ryhtyy täyttämään ajatuksiasi ja viikko/päiväohjelmaasi, niin siinä vaiheessa.
Toimittajalle: se on silloin ongelmallista, kun juomistilaisuuksia alkaa miettiä. Tämä ilmenee tietenkin yleensä myös himona. Voi toki olla myös niin, että ensin ajatuss, joka alkaa ruokkia himoa.
Siis: "Tänäänhän voisi juoda, kun ei ole mitään tekemistä tai on jokin syy tai muuten vaan..."
"Juomisesta tulee ongelmajuomista, kun elämä alkaa kiertää alkoholin ympärillä. Kun alkaa sovittaa elämäänsä siten, että saa tilaisuuden ryyppäämiseen"
Siinäpä asia on hyvin tiivistettynä!
Joo, sanoit asiaa!
- Mullakin meni asiat siihen etta keksin tekosyita menna kapakkaan muka lehtia lukemaan etta saisin kolpakon pari.
- Olen taistellut alkoa vastaan vaihtelevalla menestyksella koko aikuiselaman - 40 vuotta - ja minun testi on yksinkertainen; Jos en kykene olemaan 2 viikkoa ilman viinia tai olutta, on aika ottaa pitka tauko.
- Kesa meni taas tissutellessa ja elokuussa lopetin kokonaan. Yllattavan hyvin paasin taysraittiuden alkuun (eka 2 viikkoa on yleensa ollut helvettia!) mutta saas nahda kestanko vuoden ilman.... En ajattele raittiutta kauemmaksi kuin vuoden paahan.
- Tykkaan viinista ja pienesta humalasta mutta en kesta joka-aamuista paan raskautta ja tietoisuutta etta en ole elamani ohjaksissa - viina on.
- No, paiva kerrallaan...
"Toimittajalle: se on silloin ongelmallista, kun juomistilaisuuksia alkaa miettiä. Tämä ilmenee tietenkin yleensä myös himona. Voi toki olla myös niin, että ensin ajatuss, joka alkaa ruokkia himoa."
Entäpä jos alkoholi ei ole varsinaisesti riippuvuus, muuta aiheuttaa silti ongelmia?
Onko naisia, jotka määrien puolesta eivät ole mitään suurkuluttajia, mutta jotka silti kokevat oman alkoholinkäyttönsä ongelmallisena?
Jos esim. juot harvoin, mutta juominen johtaa aina ongelmiin tai morkkikseen. Kokemuksia?
Mitä mieltä olette muuten siitä, että huomio on nyt nimenomaan naisten alkoholinkäytössä?
sulkeutuneelle tai ujolle ihmiselle alkoholi aiheuttaa suurempia käytösmuutoksia kuin ns. normaalille tai avoimelle ihmiselle. Mokat ja morkkikset ovat tällaisille ihmisille yleensä kovempia. Itse olen raittiina kuin kolmen promillen kännissä. Olen avoin ja ulospäin suuntautunut eikä periaatteessa ollut vaikeaa tehdä päätöstä pyrkimyksestä täydelliseen raittiuteen.
On joukko ihmisiä, jotka saavat syyllisyyden tunteita, vaikka juovat kerran kuussa vähäsen. Tämä menee henkilöhtaisen moraalin piikkiin. Joillekin alkoholi on niin paha asia, että he kärsivät jo pienestä naukusta henkisesti. Joku toinen taas saattaa litkiä päivittäin kaksi pulloa viinaa, eikä tunne mitään syyllisyyttä.
Morkkis taas voi tarkoittaa myös katumusta siitä, mitä on tehnyt. Tässäkin toisille tulee morkkis helposti, vaikka olisivat olleet aivan kunnolla koko illan, pelkkä alkoholinkäyttö ja humaltuminen riittää syyksi. Toinen taas sekoilee kuin sika, eikä kadu mitään.
Itse lukeudun niinhin, jotka saavat morkkiksia ja syyllisyyttä. Olen mielestäni ongelmajuoja, ts. juon liikaa ja liian usein, mutta voin olla juomattakin. En ole kauhean riippuvainen alkoholista.
Totta kai alkoholi voi ongelma vaikkei siitä riippuvainen olekaan! Jos juot kovan kännin, se voi johtaa sinut mihin vaikeuksiin tahansa. ja toinen luku on sitten tämä morkkispuoli. Jos se on ongelma, niin sama vastaus.
Naisten juomsiessa moraaliset seikat ovat varmasti enemmän pinnalla yleisessä tarkastelussa.
"koukussa" keppanaan niin pahasti, että nykyään olen iloinen, jos pärjään viikon ilman keskiolutta.
Kumma kyllä, väkeviä viinoja ei tee kauheasti mieli - en edes muista milloin viimeksi ostin kossupullon.
Viiniä juon vain synttäreillä, häissä yms. tilaisuuksissa ja joskus punaviiniä ruuan kanssa.
... mä olin kanssa koukussa keppanaan. Koeta pitää viikot puhtaina. Jos alkaa viikot pyörimään keppanan ympärillä, on parempi lopettaa kokonaan. Näin itse tein. Toista kuukautta täysraittiina. Hyvin menee. Välillä vähän vaikeampaa,, mutta ei enää sitä tuskailua, että pitäis lähteä kaupasta hakemaan lasti ja uutta, kun vanha loppuu. Raittiius on ainoa oikea todellinen tila, jonka eteen kannattaa tehdä duunia.
minäkin yritän vapautua keskioluen himostani vaikka vaikeaa se on.
... ite vedän kivennäisvettä... välillä kuin viimeistä päivää. Menee 2-3 isoa pulloa / päivä. Puhdistaa samalla elimistöä ja antaa keholle täyden olon tunteen kuten kalja. Raittiudenkin eteen on mielikuvituksen käyttö sallittua. En ole vielä kokenut kivennäisvesikrapulaa, mutta jos dogaan kahvia yli3 kolme kuppia niin tulee pöhnä olo. Tsemppiä!
Myös suklaa auttaa (meillä miehilläkin), koska se tyydyttää elimistön tryptofaanivarastoja, joista tuotetaan serotoniinia, joka yksi keskeisiä välittäjäaineita tässäkin suhteessa.
Varo liiallista juomista - huuhtelee myös tärkeitä aineita ulos virtsan mukana.
... toki, kun harrastaa kuntoilua kuten minä, saavat kuonoaineet poistuakin. On tietty painoindeksiin sidottu asia kuinka paljon kannattaa juoda, Itselläni on lievää ylipainoa (vielä vähän),joten ei haittaa vaikka dokaisin kivennäisvettä enemmänkin. Suklaa taasen lihottaa. Sen tiedän, että moni juomisen lopettanut on 'retkahtanut' suklaaseen. Siis: kohtuudella!
Olen ujo ihminen. Mutta olen välillä hyvin avoin ja puhelias, mutta en anna itsestäni mielestäni kaikkea ulos ja se aiheuttaa kärsimystä. Minulle on äärimmäisen vaikeaa lähestyä naista ja kertoa tunteista. Toipumisohjelmissa pyritään pääsemään eroon erilaisista peloista hyväksymällä ne ja turvata korkeimmain voiman apuun näissä tilanteissa. En voi sanoa, että olen päässyt eroon alkoholista. Päivä kerrallaan elellään. Minulle ongelmia tuo viinan juominen ja muutun täysin siaksi ja alan ahdistelemaan naisia tai aiheutan jonkin sortin yleensä moraalisen katastrofin. Tämä ongelma ei ole poistunut kun olen ihastunut yhteen naiseen. Viimeksi yritin humalassa päästä kahden naisen pöksyihin. Yritän jotenkin selitellä itselleni miksi teen näin, kun pidän tästä naisesta. Ongelmaa ei tietysti olisi, jos en olisi ihastunut. Järkyttää oma käyttäytyminen aika pahasti. Olen laskeskellu ahdistelleeni kymmeniä (n.100-150)naisia reilun vuoden ajan. Olen tietysti yrittänyt iskeä heitä, mutta kolmen neljän promillessa oleva pupellus ei ole sitä.
Sun olis pitänyt syntyä urosleijonaksi Afrikkaan. Urosleijona rakastelee kiima-aikanaan keskimäärin 35 kertaa päivässä eli ei ihan turha kundi. Suurimman osan vuodesta se kuitenkin goisii ja saalistaa. Se siitä. Meillä urospuolisilla ihmisillä on kuitenkin sama vietti kuin urosleijonilla ehkäpä kuitenkin vähän kesympi. Se, minkä me miehet lähes aina unohdamme (etenkin kännissä), että poikkeuksetta naaraspuolinen valitsee kumppaninsa. Siinä se ristiriita.