oikis

Ainakin turusta löytyy melko paljon vanhempien vuosikertojen edustajia kolmekymppisiä ja 50-60 vuotiaitakin.

Onko todellakin niin, että suurin osa opiskelijoista on noin nuoria?!Itse olen kohta 22 ja enkä ole vieläkään päässyt opiskelemaan! Ahdistaa ajatellakkin, että sitten kun sinne joskus pääsee on vanhimmasta päästä opiskelevista!Lipuuko tämä elämä näin ohi!!!???Tässä tuntee itsensä niin vanhaksi vaikka KAIKKI on vielä kokematta!!!Itse sain joskus kuvan, että suurin osa opiskelijoista olisi yli parikymppisiä, koska sisäänpääsy ensimmäisillä kerroilla voi olla vaikeaa. Please kertokaa jotain lohduttavaa!!!!!!!!!

ahdistunut kirjoitti:

Onko todellakin niin, että suurin osa opiskelijoista on noin nuoria?!Itse olen kohta 22 ja enkä ole vieläkään päässyt opiskelemaan! Ahdistaa ajatellakkin, että sitten kun sinne joskus pääsee on vanhimmasta päästä opiskelevista!Lipuuko tämä elämä näin ohi!!!???Tässä tuntee itsensä niin vanhaksi vaikka KAIKKI on vielä kokematta!!!Itse sain joskus kuvan, että suurin osa opiskelijoista olisi yli parikymppisiä, koska sisäänpääsy ensimmäisillä kerroilla voi olla vaikeaa. Please kertokaa jotain lohduttavaa!!!!!!!!!

Et sinä ole 22 vuotiaana vielä mitään menettänyt. Ajattele minä aloitin oikiksessa kolmekymppisenä ja jos valmistun viidessä vuodessa olen 35 ja potenttiaalisia työvuosia tltä alalta on sitten valmistumisen jälkeen ainakin 30.
Sitä paitsi jos olet hieman vanhempi siis esim tuo 22 ei edes missään mäy, ellet sitten jo ole perustanut esim perhetäkin. Ja, jos niin onnelisesti on päässyt käymään, niin se tarkoittaa vain hieman parempaa organisointia.
Väittäisin,että oikiksessa aloittaa joka vuosi vanhempiakin kuin 22 vuotiaita. Ja mitä sitten jos sinä olet ainoa? Ei iälläsi ole mitään merkitystä. Jos joku siitä huomauttaa, niin luultavasti hän on itse vielä lapsi, joka ei ymmärrä,että elämässä voi tehdä muutakin kuin sitä, mitä isä tai äiti sanoo.
Ja kyllä se aika harva on joka oikikseen tulee suoraan lukiosta. Pieni elämän kokemus saattaa olla jopa eduksi. Toki se miten kypymme on yksilöllistä mutta ei mielestäni ole paha jos ennen oikikseen aloittamista on miettinyt hieman omia arvojaan, eikä näe maailmaa aivan mustavalkoisena. -Toki joka vuosikurssila on niitäkin jotka osaavat hyvin paljon jo hyvin nuorena,mutta myös niitä joilla on vielä paljon opittavaa puhtaasti elämstä, kuten toisten kanssa ihmisten kunnioittamisesta.
Älä ahdistu ajattele, mitä kaikkea vielä voit saavuttaa. Opiskelu ei ole aina helppoa, mutta ei sen pidäkään olla.
Aurinkoa elämääsi

vanhempi kirjoitti:

Et sinä ole 22 vuotiaana vielä mitään menettänyt. Ajattele minä aloitin oikiksessa kolmekymppisenä ja jos valmistun viidessä vuodessa olen 35 ja potenttiaalisia työvuosia tltä alalta on sitten valmistumisen jälkeen ainakin 30.
Sitä paitsi jos olet hieman vanhempi siis esim tuo 22 ei edes missään mäy, ellet sitten jo ole perustanut esim perhetäkin. Ja, jos niin onnelisesti on päässyt käymään, niin se tarkoittaa vain hieman parempaa organisointia.
Väittäisin,että oikiksessa aloittaa joka vuosi vanhempiakin kuin 22 vuotiaita. Ja mitä sitten jos sinä olet ainoa? Ei iälläsi ole mitään merkitystä. Jos joku siitä huomauttaa, niin luultavasti hän on itse vielä lapsi, joka ei ymmärrä,että elämässä voi tehdä muutakin kuin sitä, mitä isä tai äiti sanoo.
Ja kyllä se aika harva on joka oikikseen tulee suoraan lukiosta. Pieni elämän kokemus saattaa olla jopa eduksi. Toki se miten kypymme on yksilöllistä mutta ei mielestäni ole paha jos ennen oikikseen aloittamista on miettinyt hieman omia arvojaan, eikä näe maailmaa aivan mustavalkoisena. -Toki joka vuosikurssila on niitäkin jotka osaavat hyvin paljon jo hyvin nuorena,mutta myös niitä joilla on vielä paljon opittavaa puhtaasti elämstä, kuten toisten kanssa ihmisten kunnioittamisesta.
Älä ahdistu ajattele, mitä kaikkea vielä voit saavuttaa. Opiskelu ei ole aina helppoa, mutta ei sen pidäkään olla.
Aurinkoa elämääsi

Mutta entä jos ei ole sitä elämänkokemustakaan, vaan on ihan "raakile" vielä tämänkin ikäisenä?! Opiskelemaan mennessähän sitä opitaan,kun muutetaan pois kotoa yms.,mutta minulla on nämä kaikki vielä edessäpäin! Tuntuu,että olen menettänyt joitakin tärkeitä elämänvaiheita, jotka olisi tullut jo kokea tähän ikään mennessä!

ahdistunut kirjoitti:

Mutta entä jos ei ole sitä elämänkokemustakaan, vaan on ihan "raakile" vielä tämänkin ikäisenä?! Opiskelemaan mennessähän sitä opitaan,kun muutetaan pois kotoa yms.,mutta minulla on nämä kaikki vielä edessäpäin! Tuntuu,että olen menettänyt joitakin tärkeitä elämänvaiheita, jotka olisi tullut jo kokea tähän ikään mennessä!

Tiesitkö,että elämän kokemus ei aina tarkoita aina suuria seikkailuja. Ja opiskella ja oppia muuallakin kuin vain virallisesti tunnustetuissa "laitoksissa." (Hieman, ehkä väärä sana kuvaamaan oppimisympäristöä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan).
Ihminen joka miettii,sitä että onkohan ihan raakile ei voi olla ihan raakile vaan oikeasti hieman kypsempi yksilö, joka on havainnut että ei ole yksin tässä "julmassa maailmassa."
Mitä sitten, taas tuohon kotoa muuttoon tulee, niin siihen voi olla vaikea vastata, mutta olet kyllä sen verta nuori,että ei sitä -muuttoa-
kannata tehdä vain sen itseisarvon takia. Eli jos kotona kaikki on kohdallaan ja olet "aktiivinen perheenjäsen" (osallistut kotitöihin,etkä oleta että sinua vain passataan),niin jos sinulla ei ole vielä opiskelupaikkaa,etkä ole [vakituisesti]töissä, niin kehoittaisin hankkimaan jomman kumman paikan ennen kuin muutat pois väkisin vain koska muutkin tekee. Suomessa muutetaan verraten aikaisin pois kotoa;en tiedä,sitten onko tämä aina hyvä.
Edellä kirjoitin hakasulkuihin sanan vakituinen siksi,että Suomessa on ainakin tällähetkellä paikoin hyvinkin vaikea saada vakituinen ja toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Eli voi mennä vuosiakin,että saa vakityöpaikan. Valitettvasti. Anteeksi en halunnut masentaa.
Mutta mitä sinä teet tällä hetkellä? Jos oikis on tähtäimenäsi, niin mitä olet sen eteen tehnyt?
Eivät he minuakaan kotoa tulleet hakemaan, eivätkä ketään muutakaan(!) Oleko käynyt lukion? Tai ammattikoulun? Nämä sillä, että onko sinulla muodollisia valmiuksia hakea paikkaa?
Arvosanoilla ei niin väliä. Toki hakeakseen opiskelurutiinia voit käydä iltalukiossa hake-
massa, mutta oikikseen tai minnekään muualle yliopistotiedekuntiin niillä ei välttämättä ole (enää) ratkaisevaaa merkitystä vaan kaikkiin paikkoihin on myös ns. pääsykoe kiintiö,jossa valituksi tulevat parhaiten pääsykokeissa menestyneet. -Ei kannata masentua vaikket heti pääsisi sisään. Moni hakee paikkaa useamminkin. Lukioon palaaminen tai aloittaminen ei ehkä ole paras ratkaisu. Tai ainakin voisit (En tiedä missä asut) katsoa onnistuisiko esim avoimessa yliopistossa opiskelu. Tosin avoimen yo:n kurssit ovat usein itsenäisiä eli niistä voi olla vaikea saada kokonaiskuvaa oppiaineesta, mutta niiden kautta voi kyllä nähdä hyvin sitä,mitä "oikea yliopisto-opiskelu" on. Toinen hyvä paikka,missä
voisit aloittaa, tai jatkaa kohti oikista
(en tiedä oletko edes koskaan käynyt oikiksen pääsykokeessa) voisi olla esim.kansanopisto vuosi
jossakin kansanopistossa. Tiedän että esim
Loimaan ev. kansanopistossa ja Rovaniemellä, Rovalassa on vuoden mittainen oikis-linja. siellä voi "raapaista" (lue tutustua pinnallisesti) eri oikeuden aloihin ja samalla voi suorittaa joitakin avoimen yo:n kursseja. (Suoritetut avoimen yo:n kurssit voi liittää myöhemmin osaksi varsinaista)
Tärkeintä on kuitenkin nyt ettet jumittaudu paikallesi, vaan pyrit etenemään, etkä anna lannistaa pienet etkä vähän suurempienkaan kolhujen niitä kun tulee väistämättä meille kaikille.
Onnea matkaan!

vanhempi kirjoitti:

Tiesitkö,että elämän kokemus ei aina tarkoita aina suuria seikkailuja. Ja opiskella ja oppia muuallakin kuin vain virallisesti tunnustetuissa "laitoksissa." (Hieman, ehkä väärä sana kuvaamaan oppimisympäristöä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan).
Ihminen joka miettii,sitä että onkohan ihan raakile ei voi olla ihan raakile vaan oikeasti hieman kypsempi yksilö, joka on havainnut että ei ole yksin tässä "julmassa maailmassa."
Mitä sitten, taas tuohon kotoa muuttoon tulee, niin siihen voi olla vaikea vastata, mutta olet kyllä sen verta nuori,että ei sitä -muuttoa-
kannata tehdä vain sen itseisarvon takia. Eli jos kotona kaikki on kohdallaan ja olet "aktiivinen perheenjäsen" (osallistut kotitöihin,etkä oleta että sinua vain passataan),niin jos sinulla ei ole vielä opiskelupaikkaa,etkä ole [vakituisesti]töissä, niin kehoittaisin hankkimaan jomman kumman paikan ennen kuin muutat pois väkisin vain koska muutkin tekee. Suomessa muutetaan verraten aikaisin pois kotoa;en tiedä,sitten onko tämä aina hyvä.
Edellä kirjoitin hakasulkuihin sanan vakituinen siksi,että Suomessa on ainakin tällähetkellä paikoin hyvinkin vaikea saada vakituinen ja toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Eli voi mennä vuosiakin,että saa vakityöpaikan. Valitettvasti. Anteeksi en halunnut masentaa.
Mutta mitä sinä teet tällä hetkellä? Jos oikis on tähtäimenäsi, niin mitä olet sen eteen tehnyt?
Eivät he minuakaan kotoa tulleet hakemaan, eivätkä ketään muutakaan(!) Oleko käynyt lukion? Tai ammattikoulun? Nämä sillä, että onko sinulla muodollisia valmiuksia hakea paikkaa?
Arvosanoilla ei niin väliä. Toki hakeakseen opiskelurutiinia voit käydä iltalukiossa hake-
massa, mutta oikikseen tai minnekään muualle yliopistotiedekuntiin niillä ei välttämättä ole (enää) ratkaisevaaa merkitystä vaan kaikkiin paikkoihin on myös ns. pääsykoe kiintiö,jossa valituksi tulevat parhaiten pääsykokeissa menestyneet. -Ei kannata masentua vaikket heti pääsisi sisään. Moni hakee paikkaa useamminkin. Lukioon palaaminen tai aloittaminen ei ehkä ole paras ratkaisu. Tai ainakin voisit (En tiedä missä asut) katsoa onnistuisiko esim avoimessa yliopistossa opiskelu. Tosin avoimen yo:n kurssit ovat usein itsenäisiä eli niistä voi olla vaikea saada kokonaiskuvaa oppiaineesta, mutta niiden kautta voi kyllä nähdä hyvin sitä,mitä "oikea yliopisto-opiskelu" on. Toinen hyvä paikka,missä
voisit aloittaa, tai jatkaa kohti oikista
(en tiedä oletko edes koskaan käynyt oikiksen pääsykokeessa) voisi olla esim.kansanopisto vuosi
jossakin kansanopistossa. Tiedän että esim
Loimaan ev. kansanopistossa ja Rovaniemellä, Rovalassa on vuoden mittainen oikis-linja. siellä voi "raapaista" (lue tutustua pinnallisesti) eri oikeuden aloihin ja samalla voi suorittaa joitakin avoimen yo:n kursseja. (Suoritetut avoimen yo:n kurssit voi liittää myöhemmin osaksi varsinaista)
Tärkeintä on kuitenkin nyt ettet jumittaudu paikallesi, vaan pyrit etenemään, etkä anna lannistaa pienet etkä vähän suurempienkaan kolhujen niitä kun tulee väistämättä meille kaikille.
Onnea matkaan!

Voi kun oli mukava lukea tuollainen kirjoitus!Sinulla on sydän paikallaan.Olen hakenut jo kaksi kertaa oikikseen ja yrittänyt lukea pääsykoekirjojen lisäksi muutakin alaan liittyvää. Tuntuu, että sisäänpääsy on aina tyssännyt tuohon ahdistukseen, joka on häirinnyt luku-urakkaa.Mutta nyt sain sinulta uusia voimia ja luottamusta tulevaisuuteen!Kiitos paljon vielä kerran!

On tosi yleistä, että ihmiset opiskelevat myös toista tutkintoa. Eli haetaan oikikseen kun ollaan jo muutama vuosi opiskeltu toista tutkintoa tai jopa valmistuttu. Eli siinä 25-27-vuotiaana. Eli en usko tohon "keski-ikään". Yleensä tietenkin on, ettei nää "vanhemmat" jaksa enää kulkea kaikissa kissanristiäisissä kuten juuri lukiosta päässeet, joten he eivät ole niin näkyviä.

Hakija kirjoitti:

On tosi yleistä, että ihmiset opiskelevat myös toista tutkintoa. Eli haetaan oikikseen kun ollaan jo muutama vuosi opiskeltu toista tutkintoa tai jopa valmistuttu. Eli siinä 25-27-vuotiaana. Eli en usko tohon "keski-ikään". Yleensä tietenkin on, ettei nää "vanhemmat" jaksa enää kulkea kaikissa kissanristiäisissä kuten juuri lukiosta päässeet, joten he eivät ole niin näkyviä.

On totta että osa tosiaan opiskelee -ainakin kirjoilla olemalla- toista tutkinta. Mutta minusta olisi tärkeää muistaa se,että ei yliopisto-opiskeluille ole mitään ikärajaa. Jos ihminen huomaa vasta vanhempana,että häntä voisi kiinnostaa syystä tai toisesta opiskelut yliopistolla miksi pyrkiä estämään niiden aloittaminen? Kyllä ne jotka aloittavat oikeat (lue tutkintoon johtavat) yliopisto-opinnot yli 55v. pysynevät aina marginaali joukkona. Mutta olisiko heidän tyydyttävä esim työkkärin järjestämiin usein aikaepämääräisiin kursseihin? Juotava viinaa? Aloitettava usein fyysisesti raskaamman uuden ammatin opiskelu, vai mitä heidän pitäisi tehdä? jos eivät esim 6 kk:n jälkeen saisi töitä? Minä ainakin itse kaipaan aina jotain mielekästä tekemistä.
Oma vanha parturini esimerkiksi joutui allergian vuoksi luopumaan kokonaan parturi ammatistaan, hän oli kyllä vain "hyvin säilynyt" ja 46vuotias. En sano että hänestä tulisi esim. maan parasta juristia, mitä se ikinä tarkoittaakaan,mutta varmasti hän saattaisi tuoda yritysmaailmasta raikkaan tuulahduksen toisinaan hieman kankeaan yliopistomaailmaan. -Toki yliopistollakin tapaa värikkäitä tyyppejä niin proffissa kuin ihan perusopiskelijoissa, mutta siitä huolimatta joskus tuntuu,että yliopistot ovat kokonaan omia maailmoitaan. _Viimeinen taisi olla vähän suuresti sanottu, mutta lienette perillä,siitä mitä tarkoitin :)

oletko ottanut laskutyyppisi jostain vai itse miettinyt?? Uudet ylioppilaat saattavat olla minkäikäisiä vaan. Monet käyvät neljässä vuodessa ja useat vasta aikuisiällä ja sen jälkeen vasta opiskelemaan. Taitaa olla aika paljon vanhempi tuo aloittajien keski-ikä...