Morjens, mua kiinnostaa tietää, että mikä osuus lääkkeillä ja luonteella on seuraaviin masennuksen oireisiin:
- täydellinen kiinnostuksen puute
- väsymys
auttaako lääkkeet näihin positiivisesti?
- täydellinen kiinnostuksen puute
- väsymys
auttaako lääkkeet näihin positiivisesti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Musta tuntuu että noi vaan pahenee lääkkeillä.
Tai sitten ne mun lääkkeet ei vaikuta mitenkään.
Väsymykseen A, C ja D ja muista syödä rautaa.
Kiinnostuksen puutteeseen B-vitamiini kohottaa mielialaa. Luonteella voi olla vaikutusta mutta jos puuttuu nuo vitamiinit, ei luonteella eikä lääkkeillä korvaa mitään. Se voi olla yllättävän pienestä hivenainemäärästä kiinni.
Täältä tuskin kukaan on sanut koskaan mitään apua tai järkevää vastausta.
Kukaan meistä ei tiedä mistä lääkkeistä puhut tai mikä sinun luonteesi on.
Tyypillinen Suomi24-neuvo siis on, että vedä ittses narun jatkoksi, sillä ratkee kaikki huolet.
Lääkkeissä on sellainen hauska piirre, että yleensä ainoastaan haittavaikutusluettelo pitää 100% paikkansa.
älä helvetti lyö enää ennestään maassa raahautuvaa ihmistä.Se voi joskus kolahtaa omaan nilkkaan.
että haittavaikutukset yleensä on varmaa niissä lääkkeissä.Kaikki muu on epävarmaa.Kun aloitin lääkkeiden syönnin en uskaltanut lukea koko listaa.se yleensä kuulostaa niin pahalta että se on ollut syynä etten ole aiemmin uskaltanut syödä niitä.Ajattelin että niitten jälkeen ei oo enää paluuta terveeseen elämään.se sotkee koko elimistön.kai sitä on niin epätoivoinen että ajattelee ettei tästä selviä mitenkään.aatelkaas miten jotkut selviää keskitysleiriltä elävänä pois.tai jostain venäjän vankilasta.kai nekin sit syö lääkkeitä lopun ikäänsä.miten ne voi selvitä.valitetaanko me turhasta.!edellisen kerran kun olin niin maassa etten päässyt sängystä ylös viikoon.mä kirosin maan rakoon koko masennuksen kun kyllästyin makaamaan.suutuin siihen etten saanut mitään aikaiseksi.ja siihen se loppui.syy oli miehessäni joka petti ja valehteli mulle.jätin sen ja aloitin uuden elämän.ajatelkaa nälkäkuoleman partaalla eläviä ihmisiä jossain afrikan kuumuudessa.eikö meillä ole sentään elämisen arvoista elämää.mutta se ei vie mun uupumusta mihinkään.tää maailman pahuus vie voimat.täällä palvotaan sotateollisuutta ja tappamisen juhlaa.ihmisyys on kateissa.ei tee mieli ovesta ulos.käperryn peiton alle ja pysyn piilossa pahuudelta.kaikki väkivalta pitäisi poistaa telkusta.se ahdistaa mua ja varmasti kaikkia lapsia.ne raukat paatuu ja luulee sitä tavalliseksi elämäksi.ottaa mallia sieltä..kuka suojelee meitä pieniä ihmisiä?