Olen pannut merkille valitettavan usein esim. tätä palstaa lueskellessani, että kyllä se ihmisten suhtautuminen näihin uusperheisiin taitaa olla pohjimmiltaan aika negatiivista..
Tarkoitan tällä sitä, että aina puhutaan isin uusista "naikkosista" tai äidin uusista miehistä jotenkin halveksivaan sävyyn. Ihan kun ihmisille ei annettaisi ns. toista tilaisuutta onnelliseen elämään.
Syitä eroihin on monia, näistä pahimpina tietysti väkivalta ja pettäminen, mutta olipa syyt mitkä hyvänsä, niin jotenkin tulee tunne että eronneita ja uuden ihmisen rinnallen löytäneitä pidetään monesti jotenkin b-luokan kansalaisina.
Kuitenkin kerran täällä vaan eletään ja jos parisuhteessa ei olla onnellisia, niin ei siinä väkisin pidä olla.
Jos se onni löytyy eronneen, perheellisen ihmisen luota, niin so what. Suvaitsevuutta ihmiset!!
Tarkoitan tällä sitä, että aina puhutaan isin uusista "naikkosista" tai äidin uusista miehistä jotenkin halveksivaan sävyyn. Ihan kun ihmisille ei annettaisi ns. toista tilaisuutta onnelliseen elämään.
Syitä eroihin on monia, näistä pahimpina tietysti väkivalta ja pettäminen, mutta olipa syyt mitkä hyvänsä, niin jotenkin tulee tunne että eronneita ja uuden ihmisen rinnallen löytäneitä pidetään monesti jotenkin b-luokan kansalaisina.
Kuitenkin kerran täällä vaan eletään ja jos parisuhteessa ei olla onnellisia, niin ei siinä väkisin pidä olla.
Jos se onni löytyy eronneen, perheellisen ihmisen luota, niin so what. Suvaitsevuutta ihmiset!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
omasta kokemuksesta voin sanoa että AIVAN PERSEESTÄ JA HUIJAREITA KAIKKI NS:5-6LAPSISET ÄIDIT.
...näiden palstojen perusteella ihmisten suhtautumisia selvitettäisiin niin suomalaiset olisivat erityisen rasistisia, katkeria ja kaikkia mahdollisia ryhmiä vihaavia ihmisiä. Ei tälläinen ole mitenkään erikoista suomi24:n palstoilla. Kai se on sitten vaan niin, että tänne on helppo purkaa kaikki vihansa ja katkeruutensa (esimerkiksi uusista ja entisistä vaimoista, kumpikaan ei ole täydellinen). Ja jos se jotenkin auttaa näitä henkilöitä niin se on todella hyvä ja toivottavasti kukaan ei ota liikaa itseensä tekstejä.
Sitten, kun mennään "todellisen elämän" puolelle niin löytyykin monta onnellista uusperhettä ja ihmistä, jonka entinen on perustanut sellaisen. Onhan nuo vaikeita asioita, mutta yleensä se hetken päästä on helpottunut ja asiat ovat palanneet takaisin normaaliksi. Ehkä olen omalta osaltani sitten vain kokenut ja nähnyt näitä pohjimmiltaan aivan yhtä onnellisia uusperheitä, jotka eivät ole vihoissaan entisilleen tai toisinpäin.
Helpommin ihmiset, joilla ongelmia löytyy suhteistaan, kirjoittelevat. Jos kaikki hyvin niin ei sitä paljoa tule kirjoiteltua. Ja tämän oudon piirteen olen huomannut, että monet haluavat synnyttää kinaa ja pöyristystä.
Älä perusta liikaa näihin juttuihin.
Älä hyvä ihminen jaksa vaivata päätäsi tämän palstan kommenteilla :)
Täällä voi heitellä ihan minkälaisia kommentteja tahansa, se on helppoa täysin nimettömänä.
Jos haluat tietää miten ainakin uusperheelliset itse todellisuudessa asioita käsittelevät ja niihin suhtautuvat, niin käväisepä lukemassa Suplin palstaa.
Eihän siihen voi suhtautua mitenkään, kun tuollaista perhemuotoa ei ole edes olemassa. Ihmiset, joilla ei ole omaa elämää tai haluavat toisille pahaa, kuvittelevat että he ovat nyt perustaneet perheen, lyöttäytymällä jonkun miehen kanssa yhteen, ja sitten leikitään ai ai niin perhettä että!
Perhettä ei oteta mistään eikä se tule kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan se tehdään ja perustetaan ihan itse.
Kun saat omia lapsia ja oman miehen, sitten sulla on perhe, mutta ei kenenkään valmis perhe ole sinulle perhe! Et voi allkaa elään toisen ihmisen elämää. Ethän varmaan ajattele autostakaan niin ,että kun lainaat toisen autoa, se on sulle uusauto, tai menet jolleen vuokralle, niin se on sun oma asunto uusasunto?
Lapset eivät ole sinun,niin sillon sulla ei ole perhettä, ei uutta eikä vanhaa. Omista lapsista käytetään sanaa perhe!
Ne lapset kuuluu sen uusperheen toisen aikuisen perheeseen ja sitä kautta myös puolison perheeseen.
Ja tiesitkö muuten, että perhe voi olla olemassa ihan ilman lapsiakin?
Eikä ne kenenkään lapset niin ihania ole, että kaikki maailman naiset kilvan kilvan haluaisivat niitä omikseen.
niinpä..vai etteeikö ne naikkoset ensin ihanan lapsen ja sit iskee kiinni niiden isään..
joo mut alkuperäiseen viestiin sen verran,et eipä täällä livessä kukaan oikeastaan arvostele näitä uusperheitä..joskus kyllä kuullu jotain negatiivista kommenttia,mut minkäs sille voi.helpommalla pääsee ku antaa ihmisten ajatella mitä haluavat.
täällä palstoilla vaan saa negatiivisen kuvan lähinnä noista valittajista,harvemmin me uusperheelliset täällä "sairailta yksiköiltä" kuulostetaan,vaikka niin meistä puhutaan..
kaikille tasapuolisesti hyvää päivän jatkoa,kauniisti tuo arska tuolla taivaalta taas paistaa..
Reaalielämässä ei tosiaankaan korviin kantaudu tämmöistä kitinää ja suorastaan sairasta kälätystä kuin jotkut tällä palstalla harrastavat.
MUTTA kaikessa hilljaisuudessa olen kyllä kauhistellut päätäni pyöritellen, miten joku jaksaa ja viitsii ja kestää - lähipiirissä on yksi naisen entisestä, viisi miehen entisestä ja kaksi yhteistä... Onneksi miehen entisestä ovat jo suurimmaksi osaksi omilla jaloillaan, lapsenlapsetkin saman ikäisiä kuin omat lapset, mutta silti, minä ainakin saisin hermoromahduksen sellaisessa sirkuksessa.
Eipä silti, koska en juurikaan välitä lapsista olenkin jo päättänyt, että jos joskus sattuisin ryhtymään suhteisiin "lapsellisen" miehen kanssa, mies saa pitää lapsensa ja minut täysin erillisinä osioina elämässään.
Ei ne kuulu, mutta se omaa eläämää kaipaava ihminen kuvittelee kuuluvan. Miltäs susta tuntus jos joku ämmä sanos sun lapsista et ne on hänen perheensä??? Varmaan olisit huuli pyöreenä.
Lapsista on varmaan järkyttävää, jos joku ämmä alkaa heitä omimaan, mutta aikuiset sanoo et lapsi sopeutuu! Ja höpö höpö, he sopieutuu sen tähden kun heidän on pakko! Ei kukaan kysy et haluuks sä tollasen ämmän elämääsi? Onneks on viisaitakin vanhempia, jotka ei moiseen kurjuuteen lapsiaan työnnä.
tilanne on se et on "vaan" mun lapsia..uusioisukki on siis yhden niistä isä,eikä sillä aiempia ole..
se täällä kans mättää ku ei kaikille näytä menevän perille et usperheitä saattaa olla aika monella tavalla koostuneita..
mulle kaikki 3 lasta on täysin saman arvoisia,oli niiden isä sit kuka tahansa,ja isille on tuo oma se ykkönen,niinkuin kuuluukin,mut ottaa kyllä huomioon noi vanhemmatkin,niinkuin myös kuuluu tehdä.
meillä ei onneks ole mitään kateellisia exiä sotkemassa suhdetta,kaikki onneks aikuisia ihmisiä jotka tajuu et elämä menee eteenpäin ja helpompaa on ku hyväksyy sen,sitä kun ei kukaan ole vielä keksinyt konetta millä sen ajan vois pysäyttää..
"Miltäs susta tuntus jos joku ämmä sanos sun lapsista et ne on hänen perheensä??? "
Kypsänä ja fiksuna aikuisena ihmisenä olisin todella tyytyväinen siihen, että lasteni äitipuoli pystyisi lapseni hyväksymään niin hyvin, että kokee heidän kuuluvan perheeseensä.
Ei ne lapset silti minnekään katoaisi minun perheestäni, olisin silti yhä edelleen niiden lasten äiti. Lapset eivät kuitenkaan olisi minun omaisuuttani, vaan ihan omia yksilöitään. Siksipä he saisivat myös ihan itse päättää kenestä pitävät ja kenestä eivät, kunhan kyseinen ihminen ei olisi lapsilleni vaaraksi.
Ei minulla olisi mitään tarvetta olla epävarma ja katkera.
Viisaasti sanottu! Toi aloitus oli ihan vaan sellaista yleistä pohdintaa ja keskustelun herättelyä.. Itse elelen miehen kanssa jolla on kaksi lasta, tosin aikuisia, edellisestä liitostaan ja meillä on kaikki mennyt tosi hyvin. Enkä usko että kukaan järkevä ihminen nyt näitä keskustelupalstoja niin tosissaan ottaa:):)
Että "isäpuoli" ei välitä hevon vittua lapsen asioista eikä osallistu mihinkään rahallisesti koska "ei ole elatusvelvollinen" Loisii vaan helpon pillun luona ja ihanan äidin mielestä tämä on ihan OK!?
Miten ihmeessä kenenkään elämää voi varastaa?!Olemme tulleet mieheni kanssa molemmat omine taustoinemme tähän suhteeseen, minulla lapsia aiemmasta liitosta ja miehellä myös. Meidän perheemme elää omaa elämää omilla elämäntavoilla, eikä se ole keneltäkään pois. Molempien entiset puolisotkin ovat jo uudessa liitossa ja kaikilla osapuolilla homma selvä.
Elämän varastamista olisi käsittääkseni se, että joku heittää sinut kodistasi ja asettuu sinne asumaan miehesi ja lastesi kanssa niin, ettet ole enää millään tavoin osallinen. Ja vie sitten samalla työpäikkasi ja kaiken muun omaisuutesi sekä vielä henkilöllisyytesikin. Ja tätähän tapahtuu vain elokuvissa, joten älähän liioittele!
meillä on sun mun ja meidän lapset, oman lapseni isä asuu uuden vaimon ja kahden heidän yhteisen lapsensa kanssa ja minun lapseni on ehdottomasti heidän perhettään, niin minun kun heidänkin mielestään, kuten myös mieheni lapsi on meidän perhettämme. kyllä lapsistakin huomaa kuinka järkyttävää se heille olisi jos he olisivat etä vanhemman luona jatkuvasti niitä ulkopuolisia, onhan se lapsen kehityksellekkin ehdottoman tärkeää tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi. hei haloo, mene ittees jos et ton vertaa osaa omalta katkeruudeltas ajatella lapsias vaan ainoastaan ittees!!!
Ben Furmanin ohjelmassa tänään 3.11.05 klo 18.36 aiheena uusperheet.
Susanne Nymanilla ja Tommi Viitaniemellä on "sinun ja minun lapsia" -lapsia yhteensä neljä.(Luin, että heille syntyy lähiaikoina se "yhteinen lapsi") Katsokaapa ohjelma, jossa kerrotaan kuinka uusperhe on lähtenyt sujumaan.
Näistä uusperheistä tulee väistämättä mieleen, että jos on epäonnistunut edellisessä suhteessa ja kantaa uuteen suhteeseen "samat omat ongelmat" jotka johtivat edellisen suhteen päättymiseen, niin ei se uusikaan suhde voi toimia.
Eräs parheterapeutti psykologi kirjoitti jokunen vuosi sitten mielenkiintoisen artikkelin otsakkeella "Avioero- ratkaisu omiin kasvukipuihin" -Pakenemalla itseään ja omia ongelmiaan uuteen suhteeseen, samat kasvukivut seuraavat mukana.
Kansanedustaja Päivi Räsänen totesi hedelmöityshoito keskustelussa "Lapsi ei ole mikään lääke". Sopii myös tähän kuvioon "täytyy saada se yhteinen lapsi", niin kaikki muuttuu taas paremmaksi.- Ei muutu, koska omat ongelmat, jotka johtivat eroon, vaikka oli näitä "laastareita" (lapsia) hankittu omassa liitossa kaksi. Uudessa liitossa kaksi lisää ja vielä se "yhteinen lapsi". Näitä sisäisiä haavoja ja traumoja ei voi korjata lapsenteolla, vaan vaatisi pitkäaikista psykoterapiaa.
Selvittäkää ensin omat ongelmanne ja traumanne, ennekuin hakeudutte uuteen suhteeseen ja hankitte lisää lapsia. Lapsi ei ole siihen ongelmaan lääke.
Tiedoksi arvon herroille! Syöttäkääpä Googlelle hakusanaksi "suomalaiset naiset ovat sikoja" ja lukekaapa, mitä kirjoittaa 47 vuotias "ukkonsa ulkoruokintaa" heittänyt vaimo/äiti.
Olisi varminta nykyisin pyytää neitokaisia, tai eronneita naisia esittämään "terveen paperit", ettei tule iskettyä kynsiään paskaan. -Avioehto ja tiukat sopimukset ennen kun ryhdytte suhteeseen. Syyt selviävät kyllä tuosta mainitsemastani kirjoituksesta "suomalaiset naiset ovat sikoja".
Naiset ovat kohta kierrättäneet yhden sukupolven miehet viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana, jotenka on mielenkiintoista katsoa, kun he hinkuvat taas uudelle kierrokselle, niin löytyykö enään ottajia ja halukkaita miehiä, koettuaan näiden "sikojen" häikäilemättömyyden- vieläköhän heille riittää ottajia?
Olet ihan oikeassa siinä, että jos uuteen suhteeseen tuo vanhat ongelmat, niin ei se uusikaan suhde toimi. Tämä tosin pitää paikkansa ihan kaikissa suhteissa, ei vain ja ainoastaan uusperheissä.
Ja ihan samaa mieltä olen kanssasi siinä, että lapsi ei ole lääke parisuhteen ongelmiin.
Tuo mainitsemasi kirjoitus sitten taas... Aika rankkaa yleistystä. Vaikka kirjoittaja itse olisikin kuvailemallaan tavalla tehnyt, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki niin toimisivat.
Itse ainakin uskon mieheni exänsä kanssa olleen joskus onnellinenkin, vaikka exä juuri ennen eroa ja eron aikana toimikin juuri samalla tavalla kuin tämä kirjoittaja. Ensimmäinen lapsikin on ihan yhteisestä halusta maailmaan saatettu (toinen sitten tosin jo saattoikin olla rahastuskeino, ainakin exän käytöksestä päätellen).
Mieheni ja exänsä ovat aloittaneet seurustelun hyvin nuorina, niin nuorina, ettei silloin ole mitään lapsia vielä edes mietitty. Itsekin olivat lapsia. En millään pysty uskomaan, että exä olisi 14-kesäisenä voinut suunnitella elämänsä valmiiksi 30:ksi asti.
En kiellä sitä, etteikö kyseisen kirjoittajan kaltaisia naisia löytyisi. Mutta eihän kuitenkaan yleistetä kaikkien naisten olevan samanlaisia?
Kuitenkin, oli mukava lukea välillä vähän asiallisempaakin kommenttia tältä palstalta.
Jos vielä joskus vakavampi suhde vastaan tulisi, olisi aivan selvää, että suojaisin omaisuuteeni tarkoin sopimuksin ja avioehdoin. Minusta sen pitäisi olla itsestään selvää kaikille.