Tällä palstalla on paljon juttuja kummiudesta, mutta suurimmassa osassa kyllä näyttää häviävän lapsen paras. Milloin on välien selvittelyä vanhempien kesken, vanhempien toiveita kummeista ja kummien toiveita lapsista jne. Ikävää että näinkin tärkeästä ja simppelistä asiasta poikii näin paljon ongelmia.
No, siitä tulenkin siihen, että ongelmitta ei ole sujunut meidänkään kummius. Olemme mieheni kanssa useamman kertainen kummipariskunta. Meillä on aivan ihania kummilapsia ja jokaisen osalta olemme miettineet tarkoin ennen kun leikkiin lähdimme, että on kyse elämän mittaisesta suhteesta. Olemme lähteneet siitä, että kyse ei ole meidän ja vanhempien välisestä kaveruussuhteesta, vaan päätähtenä asiassa on lapsi. Vaikka emme voisi vanhempien kanssa myöhemmin toisiamme sietää, sen ei mielestäni pitäisi vaikuttaa lapseen.
Kummilapsista kaksi on ollut erittäin läheisiä. Nyt kuitenkin jostain syystä toisen lapsen (vanhempien) osalta yhteydenpito on lakannut ihan tyystin. Enpä tiedä mitä tehdä, vaikka ei olla lapsen vanhempien kanssa juurikaan enään tekemisissä, minun mielestä se ei saisi vaikuttaa lapsen suhteisiin omiin kummeihinsa.
Minä olen yrittänyt soitella vanhemmille ja muistaa lasta aina silloin tällöin, mutta olettaisin että myös lapsen perheellä olisi jonkinlainen yhteydennottovelvollisuus. Eihän yhteydenpito voi olla vain kummien vastuulla? Minusta vierailuja pitää tehdä puolin ja toisin, ei vaan niin että kummit kyselee lupaa kahvitella lapsen perheen luona. Minä olen mieltänyt tämän kahdensuuntaiseksi yhteydenpidoksi.
Mutta en voi kummina lähteä ruikuttamaan yhteydenpitoa jos vanhemmat ei sitä halua, mutta mielestäni tässä ei tapahdu lapsen paras. Kummius on tärkeä asia, mutta kyllähän tässä hanskat lyö ennen pitkää naulaan tämän asian tiimoilta. Häviäjinä tässä asiassa on kummilapsi ja kummivanhemmat...valitettavasti.
Viimeksi kun kummilapsemme vanhemmat soittivat oma-aloitteisesti oli kyse lapsen syntymäpäivälahjasta, ehkä taas kohta voi odotella soittoa kun joulu on tulossa....
No, siitä tulenkin siihen, että ongelmitta ei ole sujunut meidänkään kummius. Olemme mieheni kanssa useamman kertainen kummipariskunta. Meillä on aivan ihania kummilapsia ja jokaisen osalta olemme miettineet tarkoin ennen kun leikkiin lähdimme, että on kyse elämän mittaisesta suhteesta. Olemme lähteneet siitä, että kyse ei ole meidän ja vanhempien välisestä kaveruussuhteesta, vaan päätähtenä asiassa on lapsi. Vaikka emme voisi vanhempien kanssa myöhemmin toisiamme sietää, sen ei mielestäni pitäisi vaikuttaa lapseen.
Kummilapsista kaksi on ollut erittäin läheisiä. Nyt kuitenkin jostain syystä toisen lapsen (vanhempien) osalta yhteydenpito on lakannut ihan tyystin. Enpä tiedä mitä tehdä, vaikka ei olla lapsen vanhempien kanssa juurikaan enään tekemisissä, minun mielestä se ei saisi vaikuttaa lapsen suhteisiin omiin kummeihinsa.
Minä olen yrittänyt soitella vanhemmille ja muistaa lasta aina silloin tällöin, mutta olettaisin että myös lapsen perheellä olisi jonkinlainen yhteydennottovelvollisuus. Eihän yhteydenpito voi olla vain kummien vastuulla? Minusta vierailuja pitää tehdä puolin ja toisin, ei vaan niin että kummit kyselee lupaa kahvitella lapsen perheen luona. Minä olen mieltänyt tämän kahdensuuntaiseksi yhteydenpidoksi.
Mutta en voi kummina lähteä ruikuttamaan yhteydenpitoa jos vanhemmat ei sitä halua, mutta mielestäni tässä ei tapahdu lapsen paras. Kummius on tärkeä asia, mutta kyllähän tässä hanskat lyö ennen pitkää naulaan tämän asian tiimoilta. Häviäjinä tässä asiassa on kummilapsi ja kummivanhemmat...valitettavasti.
Viimeksi kun kummilapsemme vanhemmat soittivat oma-aloitteisesti oli kyse lapsen syntymäpäivälahjasta, ehkä taas kohta voi odotella soittoa kun joulu on tulossa....
Vastaukset 5
Vanhimmat
"ei vaan niin että kummit kyselee lupaa kahvitella lapsen perheen luona. Minä olen mieltänyt tämän kahdensuuntaiseksi yhteydenpidoksi."
Tekin voitte kysyä kummilapsiperhettä kahville! Ehkäpä he ovat kyllästyneet siihen, että tuppaudutte aina itse heille, ettekä kutsu itse heitä kylään.
Minua harmittaa myös, että en ole paljoa kummilapseni kanssa tekemisissä. Skarppaamisen varaa minulla siis on, mutta aion sitkutella eteenpäin.
Ilosita alkutalvea!
Samantyyppisiä ongelmia pohdin tuossa alempana eli vaikea on kerta toisensa jälkeen kutsua itseään kylään jos toiset eivät koskaan kutsu tai tule vastavierailulle. Jossain vaiheessa pitää vain todeta, että ei tupata kun ei kerran tykätä.
Sittenhän voisi tietenkin tavata kummilasta jossain muualla, kun lapsi on sen ikäinen. Voi käydä syömässä, elokuvissa jne..
lapselta hävisi kummi. Syyn tiedämme, mutta sille emme mahda mitään ja asia ei ole kiinni lapsesta tai meistä vanhemmista vaan itseasiassa perinnöstä ja vielä pienestä sellaisesta! Kummi on päättänyt että osallisuutemme kuolinpesään on häneltä pois ja siksi vihoittelee.. turha selitellä lakeja sun muita.. harmittaa lapsen puolesta sillä kummi on ollut todella pidetty ja altiivisesti yhteydessä lapseen koskapa on ennen poikkeillut lähes viikoittain kylässä. Nyt yhteys on kokonaan kadonnut ja siinä sitä on lapselle selittämistä!
No, meillä kävi näin.
Kun olin raskaana kysyin naapureilta (todella minun vika)että tulisitteko kummeiksi.
No ennen syntymää soitettiin lapsenvahdiksi sillä perusteella että ovat tulevan vauvan kummeja,
Minä tottakai kun olin kiitollinen että kummit on niinkuin kastetilaisuudessa.
No, kävi niin että 5vuotta olin heidän lapsilleen lapsenpiikana, jatkuva selitys että tullaan hakeen kummityttö viikonloppuna mitä ei ikinä tapahtunut. alkoi tympiin jo lapsenkin kannalta.
Se mikä oli kaikkein pahin kummit laittoi tytön joka oli siihen aaikaa 9v. soittaan joka torstai että voinko tulla viikonlopuksi yö kylään..
Siis todella voi pettyä minä nähtävästi olin kummi kun kerran rohkenin kysyä että voisitteko ottaa kummityttären ja hänen pikkusiskonsA YÖ-KYLÄÄN.
sIIS TODELLA PAKOTIN HEIDÄT SIIHEN, SAINKUULLA ETTÄ HALUAN VIIHTEELLE.
jA VIELLÄ SE ETTÄ NUORIMPANI OLI ANTEEKSI VAAN PITÄNYT KUMMITÄTIÄ HERELLÄ"KOKO YÖN"
sIINÄ VAIHEESSA SANOIN KUMMITTELUT IRTI EN JAKSANUT ENKÄ VIITSINYT ENÄÄN.
Itse olen 17v. avoliitossa elävä nainen. Kun minua pyydetiin kummiksi, emme vielä asuneet yhdessä mieheni kanssa, tosin oltiin kihloissa. Tämän vuoksi mieheni ei ole kummipoikani kummi. Silti mies tykkää leikkiä lapsen kanssa, ja käydään yhdessä siellä kylässä. Kummipoikani vanhemmat(kummipojan isä on enoni ja oma kummisetä) ovat huomattavasti meitä vanhempia, mutta kuitenkin käymme siellä viikottain. Ja kummipoika käy äitinsä kanssa meillä usein. Vaikka meillä ei ole kovin paljoa mieheni kanssa yhteistä vanhempiin, niin on rakkaus lapseen. Juttelemme lapsesta, kehityksestä ja muusta sellaisesta. Lapsen äiti usein pyytää minulta neuvoa terveysasioissa (opiskelen hoitajaksi).
Hyvää joulun odotusta kaikille:)