Sain juuri tietää olevani raskaana. Ei tunnu juuri miltään. Ehkä olen hieman iloinen, mutta pelottaa. Onneksi en ole täysin lapsi enää, vaikka nuori äiti minusta onkin tulossa. (täysi-ikäinen ja yli) Raskaustestipaketissa kehoitettiin ottamaan yhteyttä lääkäriin tai terveyskeskukseen. Nyt haluaisinkin tietää, mitä minun täytyy tehdä, ja mitä odottaa kun otan yhteyttä lääkäriin. Apua!!!
Raskaana, mitä tehdä!!?
Hillomunkkirinkilä
2711962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nähtävästi kuitenkin ajattelet että sinua odottaa abortti, kun tällaiselle palstalle päätit raskaudestasi kertoa...
Toivottavasti kuitenkin päätät synnyttää lapsen. Aborttia tulisit katumaan aina.
Ota yhteys kotipaikkakuntasi äitiysneuvolaa ja kerro että sait raskaustestistä positiivisen. He kertovat mitä sitten tehdään. Pääset äitiyshuollon piiriin.
jos olet tekemässä abortin niin sit yhteyttä tk.lääkäriin ja jos pidät vauvan niin kovasti onnea ja sit yhteyttä neuvolaan :)
Minulla on lapsia ja yksi aborttikin takana.
En ole ikinä katunut mitään niin paljon kuin aborttia. Älä siis päädy siihen vaan ota lapsi vastaan!
Minäkin olen raskaana. Ilmottauduin juuri polille aborttia tekemään. Pahalle tuntuu, mutta elämä jatkuu...nyt ei vaan ole mahdollisuuksia olla äiti..kun isäkin on enemmän tai vähemmän tuntematon..
Onnea kuitenkin sinulle, jos meinaat pitää lapsen. Lapsen saanti on varmasti ihanaa ja parasta mitä maailmassa on.
Minäkin aion vielä joskus saada paljon ihania vauvoja!
Elämä kannattelee meitä. Oletko aivan varma? Tiedä , et on kamalaa, kun joku kysyy näin, mut jonkun on uskallettava. Ei elämää aina voi suunnitella ja hallita. Välillä tapahtuu asioita, joiden on tarkoitus tapahtua, vaikkemme sitä sillähetkellä näekään.
Mieti; vauvalla on jokin tarkoitus, lapsi on lahja, on niistä valtavasti vaivaakin, mut päälimmäiseksi jää kuitenkin ilo. Voisitko ajatella antavasi vauvan adoptoitavaksi, silloin ei tunnollesi jäisi kalvamaan sitä, että murhasit oman lapsesi. Tämä kuulostaa kovalta, mut murha se on.
Voimia sulle! Tajuan et olet niinku pakkoraos.
Mieti sitä adoptiota....
Entäs lapsen luovutus pois ? Jos et kerta häntä pysty pitämään ? Monet lapsettomat parit ottaisivat vauvasi mielellään.
Toivon, että mietit vielä kaikkia vaihtoehtoja. Abortti tekee aina sieluun arpia ja monet niistä ovat aika syviä...
Ei, en voisi kuvitella että lapseni olisi jossain täällä maailmassa enkä minä olisi hänen äitinsä. Ei missään nimessä.
Sen verran olen itsekäs...
Tai no onhan se itsekästä pitää se lapsi ja tehdä abortti.
Kun pitää lapsen on itsekäs, koska ei uskalla ottaa toisten mielipiteitä vastaan ja haluaa toisaalta päästä helpolla ajatuksistaan ja omastatunnostaan.
Jos taas ei pidä lasta, on itsekäs, koska lapsi ei sovi elämäntilanteeseen. toisaalta tuleeko koskaan sellaista elämäntilannetta, johon lapsi sopisi?
Sitten jos tulisi kunnon elämäntilanne että lapsikin sopisi siihen, sitten lapsia ei pysty saamaan ja kärsitään lapsettomuudesta.
Mutta että en halua isää tähän elämääni ikinä enkä koskaan, sen verran on kauhea tapaus (ja hän on niin mielenvikainen, että varmasti tunkisi elämääni) niin en pysty muutakuin aborttiin.
Päätös on tietenkin yksin sinun.
Tyttöystäväni ei ole katunut mitään muuta elämässään niin paljon kuin aborttia..kauheaa katsoa jo yli vuoden kulunut koko kärsimysnäytelmä.
ota ihan rauhallisesti, meiti tarkkaan mitä tehdä. jos vähänkään epäröit aborttia, ja uskot pärjääväsi lapsen kanssa, niin kannattaa tietenkin pitää se! mutta jos aborttiin päädyt (toivottavasti kuitenkaan et :) ) niin se voi olla aika raskasta jos kuitenkin tuntuu siltä että lapsesi haluat pitää...
Olen kaksi kertaa tullut vahingossa raskaaksi ja pitänyt molemmat. Lasten isät..joo eivät ole niin innokkaita.
Kovaa on välillä ollut ja paskaa sataa joskus niskaan.. mutta mitäs siitä, lapset ovat tärkeimmät. Päivä kerrallaan.
En neuvo tietenkään sinua suuntaan tai toiseen, se on sinun elämäsi, olet sen asian asiantuntija numero 1. Ratkaisun kanssa pitää pystyä elämään.
Onnea ja voimaa, halauksin..
Onnea vauvasta. Monta kertaa sanotaan, että äitiys kasvaa mahan mukana. Ei se tule kertaheitolla, ne tunteetkin kehittyvät raskauden myötä. Tai viimeistään sitten, kun se lapsi on siinä vierellä oikeasti.
Itse olin vasta 17 vuotias kun tulin raskaaksi. Ja 18 v.kun esikoiseni syntyi. Ei ollut helppoa olla niin nuori äiti jo ihan sen takia, että aviomieheni joutui lähtemään ennen vauvan syntymää armeijaan. Ja kun oli niin nuori, niin kaikki "tiesivät" vauvan hoidostakin enemmän kuin minä itse hänen äitinään.
En katunut silloin, enkä kadu nytkään sitä että synnytin lapseni, vaikka olin niin nuori. Nyt minulla on kolme lasta ja jokainen hetki heidän kanssaa on lahjaa. Koska lapsethan juuri on lahjoja. Raskaaksi tuleminen ei ole itsestään selvää, vaikka aika usein sen unohtaakin.
Vanhemmuus ei ole ikinä helppoa. Varsinkaan vauva-aika, jolloin lapsen rytmit, rutiinit yms. ovat vielä ihan sekaisin. Mutta sekin helpottaa vauvan kasvaessa. Esikoinen onkin tavallaan "harjoituskappale."
Mutta, kun se nyytti on siinä sinun kanssasi, niin mikään ei vedä vertoja sille rakkaudelle mitä tunnet lapsiasi kohtaan.
Toivon täydestä sydämestäni, että pidät hänet, pienen ihmisen.
jooh...Mä uskon että oot ihan hirveessä paineessa ja tuskassa:( mutta pliis lue nää näkökulmat abortista...
Mulla ei oo tarkotus tuomita sua, mä haluan näyttää sulle sellasia näkökulmia, mitä et nyt jaksa varmaan ees miettiä...
toivottavasti et oo jo käyny siel "toimenpiteessä"....
Voimia!!
....
(kopsattu )
ABORTIN PERUSTELUJA
Jos lähdemme etsimään niitä perusteluja, joita abortin yhteydessä on yleensä esitetty, niin voidaan löytää ainakin kolme tärkeää seikkaa, joita jokaista aiomme erikseen tutkia. Mikäli sinä henkilönä olet joutunut tämän asian eteen, niin varmaan seuraavat seikat ovat sinulle tuttuja. Nämä seikat ovat:
- 1. "Sikiö ei ole persoona"
- 2. "Naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan"
- 3. Myötätunto
1. "SIKIÖ EI OLE PERSOONA"
Ensimmäinen peruste abortille on siis saattanut olla se, ettei sikiö olisi mikään oma persoonansa, täydellinen ihminen, vaan että siitä tulisi sellainen vasta syntymän yhteydessä tai jossakin myöhäisessä raskauden vaiheessa. On ajateltu, että kyseessä olisi ikäänkuin jonkinlainen kudosmöykky, joka ei edes muistutakaan ihmistä ja jolla ei siksi tule olla ihmisoikeuksia.
Saatamme kuitenkin kysyä, että pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa, eli tuleeko sikiöstä todella persoona vasta syntymän yhteydessä tai jossakin raskauden myöhäisessä vaiheessa? Katsomme näitä kumpaakin vaihtoehtoa erikseen:
Tekeekö syntymä lapsesta persoonan? Jos ensin ajattelemme sikiön tulevan persoonaksi vasta syntymän yhteydessä, niin on ensimmäinen kysymys se, että mikä tekee tästä hetkestä niin merkittävän? Mikä saa aikaan sen, että se tekee sikiön persoonaksi? Sillä eikö syntymän hetki tosiasiassa merkitse vain asuinpaikan vaihdosta - vaihdosta, jossa lapsi siirtyy vain kohdun sisäpuolelta sen ulkopuolelle - aivan samalla tavalla kuin mekin voimme siirtyä talon sisäpuolelta sen ulkopuolelle.
Meidän täytyy sentähden ymmärtää, ettei syntymän hetki tee lapsesta yhtään enempää persoonaa kuin mitä hän oli vaikkapa päivää aikaisemmin ollessaan äitinsä kohdussa. Hänellä on samat ruumiinjäsenet - suu, jalat, kädet... - molemmissa paikoissa, ja hän on myös syntymän jälkeen yhtä riippuvainen äitinsä huolenpidosta. Koko ajan on siis kyseessä sama yksilö, mutta muutos tapahtuu vain asuinpaikassa.
Seuraavat entisen aborttilääkärin selostukset ultraäänikuvauksesta antavat myös lisää selvyyttä tähän asiaan. Hän viittaa siihen, että tämän kuvausmenetelmän avulla voitiin nähdä, miten kohdussa oleva sikiö ei ole vain kudosmöykky ja persoonaton olento, vaan siinä esiintyy jo täysin pienen lapsen piirteet. Se voi mm. liikkua, niellä ja nukkua - eli kaikki asioita, joita me itse ja pienet lapsetkin voivat tehdä kohdun ulkopuolella:
... Se oli ultraääni, joka ensimmäistä kertaa avasi meille ikkunan kohtuun. Me aloimme myös seurata sikiön sydänääniä elektronisilla sydänmonitoreilla. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä sitä, mitä me teimme klinikalla. Ultraääni avasi uuden maailman. Ensimmäistä kertaa saatoimme todella nähdä ihmisen sikiön, mitata sitä, tarkkailla sitä, ja kiintyä ja rakastua siihen. Niin minulle kävi. Ultraäänikuvat sikiöstä vaikuttavat tavattoman voimakkaasti katsojaan. New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin tutkimus siitä, mitä mahdollisuuksia tällä tekniikalla on. Noin kymmenen vuotta sitten lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa kymmenelle raskaana olevalle, aborttiklinikalle tulleelle naiselle näytettiin ultraäänikuva sikiöstä ennen aborttia. Vain yksi heistä teki abortin. Yhdeksän muuta lähti klinikalta edelleen raskaana. Se osoittaa, kuinka voimakasta kiintyminen on. Minäkin huomasin kiintyväni noihin syntymättömiin.(2)
Haluaisin vielä lisätä, että vaikka meillä oli kasapäin (kirjaimellisesti) kokemusperäistä tietoa siitä, että abortissa tuhottiin elävä ihminen, niin vasta ultraäänitekniikan myötä ajatuskaavamme todella vaihtui. Ultraäänen avulla emme ainoastaan nähneet, että sikiö on toimiva organismi, vaan saatoimme myös mitata sen elintoimintoja, punnita sen ja arvioida sen iän, nähdä sen nielevän ja virtsaavan, katsella sitä niin unessa kuin hereillä ja nähdä sen liikuttavan itseään yhtä määrätietoisesti kuin vastasyntynyt lapsikin tekee...
Juuri tästä minä löysin itseni; tämän empiirisen vallankumouksen, kaiken tämän uuden tiedon edessä aloitin tuskallisen prosessin, jossa muutin mieltäni abortin oikeutuksesta. Olin vihdoinkin hyväksynyt paradigman muutoksen.(3)
Tuleeko sikiöstä persoona jossakin raskauden vaiheessa? Kun on esitetty toista vaihtoehtoa persoonaksi tulemiselle, niin on saatettu esittää sen tapahtuvan jossakin raskauden vaiheessa, eli varsinkin jossain sen myöhäisessä vaiheessa.
Jos kuitenkin tutkimme tätä teoriaa, voimme löytää siitäkin ongelmia - seikkoja jotka osoittavat, ettei se ole kovin varmalla pohjalla.
Sillä ongelmana tässä teoriassa ovat ainakin keskosina syntyneet lapset. Ne ovat ongelma, koska monet keskosina syntyneet lapset ovat tulleet tähän maailmaan samanikäisinä kuin abortoidut kanssasisarensa ja -veljensä, tai jopa aikaisemmin. Niinpä kun normaali raskaus kestää yleensä n. 40 viikkoa, niin voivat jotkut lapset syntyä jopa 20 viikkoa sitä ennen keskosina ja jäädä silti eloon. Tämä 20 viikkoa ennen normaalia synnytysaikaa osoittaa siis sen, että sikiön täytyy olla persoona jo tässä vaiheessa, koska se jää eloon kuten myöhemminkin syntyneet lapset. Nykysuuntaus onkin se, että yhä pienempiä keskosia voidaan pitää hengissä äidin kohdun ulkopuolella. Tämä aikaraja niiden iän suhteen on koko ajan pienentynyt.
Niinpä meidän täytyy käsittää, ettei mikään raskauden myöhempi kuten ei varhaisempikaan vaihe voi olla persoonaksi tulemisen ajankohta, koska eihän mikään kehitys voi alkaa ikäänkuin keskeltä, raskauden aikana. Tälle käsitykselle emme voi löytää mitään selviä perusteluja eikä sitä voida todistaa.
Sensijaan ainut järkevä mahdollinen kohta ihmiselämän alulle on hedelmöittymisen hetki, koska hedelmöittynyt munasolu sisältää jo kaiken, mitä ihmisyksilön kehittymiseen tarvitaan. Sen perimään ei siis tarvitse lisätä mitään, vaan siinä on kaikki perintöaines myös kohdunulkoista ehkä 100 vuoden pituista elämää varten. Koko ajan, hedelmöityksestä asti, on siis kyseessä sama yksilö, joka vain kasvaa ja kehittyy.
2. "NAISELLA OIKEUS PÄÄTTÄÄ RUUMIISTAAN"
Toisena mahdollisena perusteena abortille on siis sanottu, että "naisella on oikeus päättää ruumiistaan ja mitä sille tekee". Sillä on esitetty, että abortti on vähän samanlainen toimenpide kuin esim. viisaudenhampaan tai umpilisäkkeen poisto, jossa poistetaan vain tarpeeton ruumiinosa.
Tähän edelläolevaan käsitykseen on kuitenkin todettava, ettei se pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa sentähden, että sikiö ei ole samanlainen ruumiinjäsen kuin esim. kädet, jalat tai pää, joka olisi ihmisessä koko elämän ajan, vaan se on äidin kehossa vain määrätyn hetken eli n. 9 kuukautta - tai ehkä vähemmänkin, jos lapsi syntyy keskosena. Sikiö tai lapsi on siis vain kasvamassa äidin kohdussa, mutta ei kuitenkaan ole osa äidin ruumista.
Toiseksi, kun on kyseessä sikiön alku, niin ei se senkään puolesta ole naisen omaa ruumista, vaan se on saanut alkunsa miehen ja naisen sukusolujen yhteensulautumisesta. Muut sitä edeltävät vaiheet kuten sukusolujen valmistuminen ovat olleet vain valmistusta mahdollista hedelmöitystä varten, joka saa aikaan uuden, perimältään ainutlaatuisen, yksilön syntymän. Samoin myös istukka, napanuora ja sikiökalvot, jotka ovat kehityksessä tarpeellisia ja välttämättömiä, eivät nekään ole osa äidin ruumista, vaan kuuluvat sikiön muodostamiin elimiin.
Niinpä sikiöstä puheenollen täytyy ymmärtää, ettei se ole missään vaiheessa osa äitinsä ruumista, vaan nimenomaan ihmisyksilö, joka kehittyy äitinsä kohdussa ja saa ravintonsa tältä. Kyseessä on siis koko ajan lapsi, joka vain kasvaa tässä paikassa.
3. MYÖTÄTUNTO
Jos otamme lisää esille syitä, millä aborttia on voitu perustella, niin on yksi tavallisimmista syistä varmastikin myötätunto. Sillä on saatettu sanoa, että "se on sekä äidille että lapselle hyvä, että abortti suoritetaan".
Saatamme kuitenkin kysyä, että onko myötätunto oikea peruste aborttiin? Sillä vaikka me voimme ymmärtää niiden ihmisten vaikeaa tilannetta, jotka joutuvat tämän asian eteen, voimmeko sitä silti perustella abortilla? Sillä kun on selvästi tiedossa, että abortissa tuhoutuu pieni lapsi eikä vain epämääräinen kudosmöykky, on tämä peruste kyseenalainen. Yhtä hyvin me voisimme silloin hyväksyä vastasyntyneiden ja vähän vanhempienkin lasten surmaamisen, jos he eivät sattuisi meitä miellyttämään. Näiden kahden asian välillä ei silloin olisi muuta eroa kuin lyhyt ajanjakso ja lasten asuinpaikka - toiset heistä olisivat silloin kuollessaan vielä äidin kohdussa, kun taas toiset olisivat jo sen ulkopuolella.
Meidän täytyy sentähden käsittää, ettei pelkkä myötätunto ole hyvä peruste, vaikka se voikin aluksi näyttää siltä. Se on huono peruste, koska se tuhoaa jo alkaneen lapsen elämän:
Minua yllätti se, että havaitsin kummassakin tapauksessa toimivana arvona olevan olevan myötätunnon ja rakkauden. Myötätunnosta naisia neuvottiin hankkimaan abortti. Samasta syystä kehotettiin myös pidättäytymään abortista. Kaikki olivat myötätuntoisia. Mutta kuka oli oikeassa?
Minun oli löydettävä ohjeita, joiden mukaan päättää, kuka oli oikeassa, Mitaksi oli otettava enemmän kuin myötätunto. Minulta meni kauan, kun kävin läpi kaikki tekijät, jotka vaikuttivat abortista tehtävään päätökseen, mutta pitkän, vaikean ja sydäntäluotaavan matkan jälkeen huomasin tulleeni suoraan niiden leiriin, jotka voimakkaasti pyrkivät turvaamaan syntymättömän lapsen elämän mahdollisuudet. Toisin sanoen abortti alkoi tuntua vaihtoehdolta, jota en voinut hyväksyä ratkaisemaan ei -toivottua raskautta.(4)
MITEN KEHITYS TAPAHTUU?
Kun tutkimme ihmisyksilön kehitystä, niin on tiedossa, että se tapahtuu aina vähitellen prosessin kautta. Sillä kun ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä, ei hedelmöittynyt munasolu muutu suinkaan heti kolmen kilon tytöksi tai pojaksi tai aikuiseksi ihmiseksi, vaan kaikki tapahtuu vähitellen - useiden kuukausien aikana.
Samasta kehityksestä voimme myös todeta, että se on jatkuvaa - aina aikuisikään asti - niin että ne ruumiinosat, jotka meillä ovat koko ajan, kasvavat ja muuttuvat myös. Niinpä saman kehityksen tähden jokainen meistä on siksi erikokoinen äidin kohdussa kuin esim. 1-, 5-, 12- ja 20-vuotiaana, vaikka koko ajan onkin kyseessä sama yksilö ja samat jäsenet.
Joka tapauksessa, kun pysytään kohdunsisäisessä kehityksessä, voimme nähdä siinä useita kehitysvaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Näistä kehitysvaiheista voidaan lisäksi huomata, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa syntymätön lapsi muistuttaa täysin jo tähän maailmaan syntyneitä ihmisiä niin, että hänellä esiintyvät ainakin samat ruumiinjäsenet. Katsomme näitä kehitysvaiheita luettelomaisesti lävitse:
- Vaikka uusi yksilö on toisena elinviikkonaan omenansiementäkin pienempi, riittää se pysäyttämään äidin kuukautiset. Tästä lähtien syntymätön lapsi vaikuttaa äitinsä ruumiiseen koko raskauden ajan.
- Noin 3 viikon ikäisenä lapsen sydän alkaa pumpata verta sen omassa ruumiissa. Sen veriryhmä voi olla myös aivan eri kuin äidillä. Muutamia päiviä tämän jälkeen tulevat esille käsien ja jalkojen alut.
- Noin 6 viikon ikäiseltä lapselta voidaan mitata aivojen sähkökäyrä eli EEG. Sen mittaaminen on sikäli merkittävää, että ihmiselämän loppuminen määritellään yleensä tämän toiminnon lakkaamisesta.
- 7-8 viikon ikäiselle lapselle ovat jo muodostuneet kädet, jalat, sormet ja varpaat sekä myös kasvot, joissa ovat silmät, nenä ja suu. Myös yksilölliset sormenjäljet muodostuvat pian tämän jälkeen eivätkä ne enää muutu kuin kokonsa puolesta. Tässä vaiheessa lapsi kykenee myös tarttumaan käsillään ja tuntemaan kipua. Useimmat abortit tehdään juuri 8. viikon kohdalla.
- 14 viikon ikäinen lapsi on aikuisen kämmenen kokoinen ja hänen sydämensä pumppaa verta joka päivä 24 litraa. Samoin kasvojen piirteet alkavat muistuttaa vanhempien kasvoja jo tässä vaiheessa.
- 20-21-viikkoisia lapsia lapsia voidaan nykyään pitää hengissä myös kohdun ulkopuolella ja he jäävät elämään. Joissakin maissa abortoidaan vielä tätä vanhempia lapsia.
Olen yksi joka tietää miltä tuntuu, kun ei halua lasta, vaikka on raskaana - siten päädyinkin aborttiin.
Tunteet ailahtelivat laidasta laitaan, ja olin jo varma välillä, että synnytän sillä raskaus oli puoliksi suunniteltu; tarkoitan että ehkäisy ei ollut käytössä....
Jälkikäteen rupesin silti katumaan, ja tein päätökseni mietittyäni sitä raskausviikolle 10 asti, jolloin tein sen; lääkkeillä keskeytys tehtiin keskussairaalassa.
Minulle tehty abortti vajaa kaksi vuotta sitten,tiesin silloin että päätös oli oikea, sillä elämäntilanne oli tuolloin aika kaoottinen. Vaikka olin varma,että päädyin oikeaan ratkaisuun,tunnen syyllisyyttä edelleen ja monet itkut on itketty. Mieheni ei asiasta halunnut eikä halua puhua, hän haluaa vain unohtaa.
Nyt olemme taas samassa tilanteessa: olen raskaana,eikä mieheni tunne olevansa valmis isäksi. Hän haluaisi lapselle turvatun tulevaisuuden,mitä hänen mukaansa emme vielä pysty tarjoamaan. Omasta mielestäni meillä asiat kuitenkin suhteellisen hyvin,minulta koulu pian ohi ja mieheni käy säännöllisesti työssä. Tuntuu, että joudun valitsemaan kahden elämän väliltä ja paljon pelottaa, mutta en usko että pystyisin tekemään aborttia uudelleen..
Nyt vaan mielessä pärjäisinkö yksin?
Itse sain positiivisen testin melkein 2 viikkoa sitten. Kävin varmistamassa sen terveyskeskuksessa ja varasin ajan lääkärille.. mielialat ovat vaihdelleet kovasti..olin kuitenkin päättänyt tehdä abortin tulevaisuuden pelossa. Yllätyksekseni lääkäri rupesi kertomaan minulle tilastoja lapsettomuudesta jne.. Kysyi haluanko miettiä vielä viikon ja tässä nyt ollaan. Lääkäristä lähtiessäni olo oli hyvä ja tuntui että kyllä kaikki järjestyy mutta nyt olen taas todella epävarma. Olen tuntenut lapsen isän vasta reilu 3 kuukautta ja hän tuntee ettei olisi siihen vielä valmis. Mitä tehdä kun järki ja tunteet taistelevat!? tulevaisuus pelottaa.
Tuskimpa tässä nyt aborttia oltiin harkitsemassa, ihme vouhkaajia. Itse päädyin sivulle, kun mietin positiivisen kotitestin tehtyäni, että pitääkö tehdä varmistus terkkarilla ja missä vaiheessa neuvolaan pitäisi ottaa yhteyttä. Helsingin kupungin sivuilla luki, että:"Raskaana olevan kannattaa olla yhteydessä neuvolaan heti raskauden alussa, kun kuukautiset ovat olleet poissa noin 8 viikkoa." Mutta onko tämä nyt tulkittavissa 8 viikkoa viimeisistä kuukautisista, vai kun kuukautiset ovat myöhässä 8 viikkoa?
Hmm...
Paras varmaan kysyä sieltä neuvolasta. Tsemppiä sulle. :)
Mulla oli menkat vasta pvän myöhässä ja tein heti testin joka oli positiivinen,varasin myös samantien neuvolaan ajan ja puhelimen kautta neuvolan täti laski että kuinka pitkällä olen,nyt on rv 5 meneillään..sain ajan neuvolaan 12.11 koska silloin mulle tulee tasan 9vkoa täyteen,sanottiin että sitä ennen ei kannata tulla..
Olen itse samassa tilanteessa... Rankkaa on. Olen kuitenkin päättänyt pitää lapseni, koska en halua tehdä aborttia sillä se olisi murha. En myöskään ole adoption kannalla. Toivottavasti teet itsellesi sopivan päätöksen, sillä valinta on yksin sinun.
Jep jep. Jos tarkoituksena ei ole harkitakaan aborttia, ehkä tämä palsta silloin on väärä paikka keskustella. Ja varsinkin, kun viimeisimmätkin vastaukset ovat 4 vuoden takaa, niin miksi vastata niihin enää?
Hei! Ihanaa jos joku vastaa.. minulla oli jatkunut muutamia päivä huonoa oloa väsymystä koko aja nälkä niin että voisi syödä vaikka hevosen.. ajattelin että suljen raskauden pois. no mutta testi näyttikin plussaa enkä voi uskoa sitä.. kerroin asiasta sitten lapsen isälle joka sanoi että abortti-: että hän ei ole valmis isäksi ja että lähtee kävelemään jos en tee aborttia. En itse pysty aborttia tekemään ajatus siitä oksettaa ja tuntuisi kauhealta tappaa joku joka kasvaa sisälläni.. kysymys kuuluu että onko miehet aina noin jyrkkiä lapsen saamisen suhteen.. emme ole miehen kanssa yhdessä mutta muuten kyllä.. hän ei tue minua mitenkään vaan haukkuu ja halveksii huutaa ja haistattaa..! Nyt siis olisin kipeästi neuvojen tarpeessa mitä tehdä..? annanko miehen vain mennä omia teitään?
"kysymys kuuluu että onko miehet aina noin jyrkkiä lapsen saamisen suhteen."
Ikävä kyllä ovat. Mies ei koskaan ole valmis isäksi, ainakaan ennen lapsen syntymää. Raskaus on aina valtava shokki, ja valitettavan usein mies uhkaa lähteä kävelemään, jos nainen ei taivu hänen tahtoonsa abortista. Erittäin harvassa ovat sellaiset miehet, jotka innolla odottavat esikoisensa syntymää.
ja lapsesi jatkaa elämää. Hienoa että suojelet lastasi ja tiedät mikä on oikein! Ehkä tuo mies tulee vielä katuvaisena joskus järkiinsä, ja palaa luoksenne, tai sitten ei. Varsinkin alkupaniikki aborttivaatimuksineen on miehille hyvin tavallista. Olet ansainnut jotain paljon parempaa kuin lapsensa ja sinut hylkäävän luuserimiehen. Älä vaadi mieheltä mitään (saat elatusmaksut kunnaltasi), näin sinun ei tarvi olla hänen kanssaan enää missään tekmisissä, jollei hän sitten itse halua.
Helpotti.. Kiitos vastauksestasi!
Voinko sii vielä ehkä pitää ilmassa pientä toivon ripettä että mies "palaisi" kunhan raskaus on edennyt ja hän tajuaa etten aio aborttia tehdä..?
Lisään äskeiseenn viestiini.. Tiedättekö kuinka turhauttavalta ja pahalta tuntuu ajatus siitä että hei olen yksin tämän asian kanssa.. ja juuri tässä vaiheessa ei haluaisi jäädä yksin. Mutta ehkä raskauden edetessä jostain saa voimaa uskoisin niin! :)
mutta ei se nyt maailmanloppu ole vaikkei palaisikaan. Miehiä tulee ja menee, lapsi on jotakin mikä pysyy elämässäsi