itse sain lapsen ollessani 15 ja puoli vuotta ja olin juuri päättänyt peruskoulun.kihlattuni oli tuolloin 20 ja oli töissä.rahaa meillä oli riittävästi tullaksemme toimeen.mieheni oli päivät töissä kun minä olin kotona vauvan kanssa illalla minä kävin ilta lukiota ja mieheni oli kotona.meillä ei missään vaiheessa ollut minkäänlaisia ongelmia.tyttäreni on hyvin ylpeä siitä että hänellä on minun kaltaiseni äiti joka ymmärtää häntä kaikin puolin.nuoresta iästä huolimatta olen kasvattanut hienon tytön.jokainen nainen on paras mahdollinen äiti omalla lapselleen nuoresta iästä huolimatta.
teiniäiti
äiti29 tytär 14
71440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teiniäiti voi olla parasta mitä lapselle voi sattua, tai sitten ei. Joskus teiniäiti todellakin voi antaa lapselleen "enemmän" kuin vanhempi äiti. Mutta väite että jokainen äiti on paras äiti lapselleen, osoittaa sen väittäjästä kypsymättömyyttä, sillä näinhän ei todellakaan aina ole!!
Äitiys ei ole vain biologinen juttu, kaikista meistä ei ole äideiksi vaikka lapsen pystyisikin synnyttämään. Äidiksi kasvaa yhdessä lapsen kanssa, kaikilta se ei onnistu, ja silloin seuraamuksen eivät ole onnellisia kummankaan kannalta.
Ja itse olen myöskin todella ylpeä äidistäni, vaikka hän ei aina minua ymmärräkään, eihän hänen tarvitsekaan, silti hän on ollut paras äiti minulla (vaikkei teiniäiti olekaan).
T. Tyttönen
ymmärtää teiniäideille kannustukseksi tarkoitettu viesti yleismaailmallisena julistuksena. Kyllä jokainen äiti joka lastansa ajattelee niinkin paljon että vaivautuu tälle foorumille, on varmasti riittävän hyvä äiti, Tyttönen.
Jokaisen oma äiti on paras äiti, jos lapsi asian niin näkee.
Äiti on äiti lapsen silmissä - miehelleen vaimo ja äidilleen tytär. Sikäli pointti on aivan oikea aloittajalla eikä ole sijaa kypsymättömälle saivartelulle :D
Mutta eipä toi miehelleen vaimo pidä välttämättä kaikilla teiniäideillä paikkansa.
olipa kauniisti kirjoitettu ja täyttä asiaa,olet todella fiksusti ajatteleva ihminen,kiitos kirjoituksestasi
"jokainen nainen on paras mahdollinen äiti omalla lapselleen nuoresta iästä huolimatta"
Se, että sinä olet onnistunut, ei tarkoita, että kaikki teiniäidit ovat hyviä lapsilleen.Tiedän tapauksia, jossa lapsiin on kyllästytty, jätetty heitteille ja lastensuojeluviranomaiset hakeneet lapsen turvaan. Tosin, näin voi käydä myös vanhemmille äideille/ perheille, ylipäätänsä huoltajille. On myös "onnistuneita" (miten sen edes määrittelee?) teiniäitejä, mutta myös huonoja.
Oma lukunsa on tietysti alkoholistit, narkkarit tai muuten epävakaat ihmiset, joihin ei sovi väitteesi, teiniäidit näistä kategorioista pienin murhe.
Ja tosiasiahan on, että ei lapsi voi kasvattaa lasta. Yrittäähän aina voi ja joskus siihen kasvaakin. Mutta se, että olisit parempi äiti suuremmalla elämänkokemuksella, kypsyydellä, paremmalla taloudellisella tilalla, yms. ei estä sitä asiaa, ettetkö voisi olla hyvä äiti.
Tämän ei ollut tarkoitus olla provosoiva "vihaan teiniäitejä"-viesti, eikä se sitä ole, joten älkää sitä niin ottako. Mielipiteeni perustuu vain lukemiini, kuulemiini ja kokemiini asioihin. Ja tätä mieltä olen.
Helposti käy niin, että pienenpi vähemmistö leimataan automaattisesti, muutaman ns. huonon esimerkin perusteella! Todellisuudessa on suurempi joukko teiniäitejä jotka onnistuvat kasvattamaan lapsensa hyvin!
On myös niitä vanhempia äitejä joilla on ne ns. hyvät lähtökohdat, jotka kuvittelee että se elämä pienen lapsen kanssa olisi sitä ruusun tuoksuista ja ihanaa... Ja palavat näin ollen nopeasti loppuun! Myös moni vanhempi jotka ovat niitä ns. valmiimpia ovat useammin viihteellä ja lapset koko ajan hoidossa miloin minkäkin syyn takia!
Tottahan tuo on että se helpottaisi monia asioita, kun olisi hyvät lähtökohdat taloudellisesti.
Mutta itse koin häiritsivämmäksi juuri sen miten ihmisillä on monesti ennakko luuloja teiniäitejä kohtaan.. Olet huono äiti jo ennen kun olet edes saanut lapsesi! Ja olet valmiiksi silmätikkuna, kun kolmekymppinen äiti taas ei.
Minä tapasin mieheni kun olin 14-vuotias ja silloin mieheni oli 17-vuotias. siitä pari vuotta eteenpäin, saimme esimmäisen lapsemme, eli olin tuolloin 16-vuotias. nyt olen 18-vuotias ja mieheni kohta 21-vuotias ja toinen tulee tammikuun alussa :) asumme omakotitalossa, mieheni käy töissä ja minä olen käynyt töissä myös 15-vuotiaasta asti, mutta tietysti olen aina pitänyt lomaa kun on lapsi tullut, mutta sama työpaikka on säilynyt silti :) meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia ja olemme todella onnellisia yhdessä