Voiko synnytystapaan itse vaikuttaa? Siis että synnyttääkö leikkauksella vai alakautta. Mitä riskejä leikkauksessa on?
Voiko itse vaikuttaa?
pelottaa
91610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse halusin 24 tunnin supistusten jälkeen leikkausta kun synnytys ei ottanut käynnistyäkseen kunnolla. Eivät tehneet ja sektioäidin huonetoverina "kiitin luojaa" että synnytin alakautta. Mielummin sitä kuitenkin kärsii sitä ulos pöngittäessä kuin päiviä leikkauksen jälkeen. Ei päässyt kaveri edes sängystä ylös kun minä kirmasin pitkin käytäviä..
Ja onhan ne riskitkin suuremmat niinkun leikkauksessa aina..
jolla synnyttää. Itse pelkäsin synnytystä kuin ruttoa, mutta kiitän luojaani että sain synnyttää normaalisti alakautta. Pääsin kotiin sairaalasta (pelkään sairaaloita, menen sinne vain todellisen pakon edessä) tasan vuorokausi lapsen syntymän jälkeen ns. nopea kotiutus. Jos olisi leikattu niin olisi helposti mennyt viikko kotiutumiseen saati sitten kipuihin. Nyt kivut loppuivat kun synnytys oli ohi. Repeämiä ei tullut, vaikka niitä ensisynnyttäjänä pelkäsin. Leikkaushaava voi myös seuraavassa raskaudessa olla ongelma, jos kudos jää siitä ohuemmaksi eli silloin seuraavassa raskaudessa on kohdun repeämän kohonnut riski ja jos kerran leikataan niin seuraavakin lapsi helposti leikataan halusi sitä tai ei. Sairaalassa kun näki äitejä jotka oli leikattu, he kävelivät vasta kolmantena päivänä ja silloinkin kivuliaana ja minuun verrattuna tosi heikosti - itse kävelin synnytyssalistakin ulos vuorokauden synnytyksen jälkeen vaikka tarjosivat "kyytiä" pyörätyölilla. Suosittelen alatiesynnytystä lämpimästi, jos se vain on mahdollista, ei se niin kamalaa ole kuin aina annetaan ymmärtää - se tilanne on niin ainutkertainen ja tunteita sisältävä että aika menee kuin siivillä ja siitä jää hyvä muisto mieleen jota on mukava kerrata mielessä myöhemmin (lapsen ensimmäistä parkasua ei unohda koskaan).
Ei alatiesynnytys todellakaan ole niin kamalaa kun välillä kuulostaa tarinoissa, mutta oli tuo viesti vähän turhan rohkaiseva:) Minäkin kuvittelin mennessäni synnyttämään että siitä jää hyvä muisto ja miten kivut unohtaa kun saa vauvan rinnalle jne, mutta eihän se niin mene. Minä en edes kuullut vauvan ensimmäistä parkaisua enkä saanut häntä rinnalle (vietiin heti teholle), oltiin sairaalassa 9päivää enkä senkään jälkeen kunnolla pystynyt kävelemään. Näin jälkikäteen ajateltuna sektio olisi ollut parempi vaihtoehto (lääkäritkin ilmeisesti samaa mieltä, koska lupasivat jo etukäteen sektion jos toista lasta harkitsemme, heh). Ja minun tarkoitus ei ole todellakaan peloitella, jokainen synnytys on oma kokemuksensa, mutta haluaisin varoittaa että älä odota siitä mitään taivaallista kokemusta. Minä masennuin synnytyksen jälkeen, osasyynä juuri se ettei ne kivut hävinneetkään mihinkään vaikka KAIKKI niin sanoivat.
jota kirjoitin eli synnytyksen kesto oli 24 h ja ja kävelin omin jaloin vuodeosastolle. Lisäksi kotiuduin siitä vuorokauden kuluttua. Kävely ei sattunut, istuminen ehkä hieman aristi, mutta senkin kivun sai pois ottamalla särkylääkkeen. Särkylääkkeitä en kuitankaan käyttänyt paria enempää eli ei ne kivut kovin kovat olleet. Se on vähän asenteestakin kiinni eli jos ajattelet että se sattuu ja oot tosi kipeä niin sitten sä olet. eli ei muuta kuin rohkein ja avoimin mielin synnyttämään normaalisti alakautta - kyllä sut sektioon ohjataan jos sitä oikeasti tarvitaan. tartu siis härkää sarvista ja voita pelkosi.
Niinkuin sanoin, jokainen synnytys on oma kokemus. Jos sinulla on ollut helppo (alatie)synnytys, se ei tarkoita että kaikilla on. Älä siis vähättele muiden kipuja. Lääkäritkään eivät tiedä minkä kokoinen vauva sieltä on tulossa, vaikka painoarvio olisi tehty, sektioon ohjaaminen ei siis aina toteudu. Olen samaa mieltä, avoimin mielin synnyttämään alakautta, suurin osa synnytyksistähän sujuu aivan normaalisti!:) Eikä se pelkääminen auta - jos jotain sattuu niin sattuu, itse siihen ei voi vaikuttaa.
Heipä hei!
Minut leikattiin, koska synnytys ei edennyt toivotulla tavalla. Kyseessä oli hätäsektio, jonka jälkeen olin petipotilaana n. vuorokauden, jonka aikana en päässyt edes vauvaani katsomaan, koska hän oli tarkkailussa lastenosastolla, jonne ei päässyt sängyllä.
Sitten kun lopulta pääsin liikenteeseen, niin haavakivut olivat ihan mojovat useamman päivän ajan, joten kyllä mieluummin olisin alakautta synnyttänyt. Toipuminen olisi taatusti ollut nopeampaa.
synnytystavan saa valita jos lapsi on perätilassa tai tulossa kaksoset. Muuloin Suomessa on synnytettävä alakautta. Synnytyspelon takia saattaa saada sectioluvan, mutta se edellyttää säännöllistä käyntiä pelkopolilla, jossa pyritään pääsemään eroon pelosta, mutta jos ei onnistu niin saattaa saada sectioluvan.. Mutta jos sectio on sovittu "pelkoäidillä" esim viikolle 39 ja vauva päättää syntyä viikolla 37 niin ei sille sectioon yleensä pääse vaan alakutta on synnytettävä, päivystysleikkaukseen ei sairaala yleensä silloin suostu.. Joten kannattaa varautua odotusaikana alatiesynnytykseen..
Niin ja synnytystapa jokatapuksessa päätetään yleensä vasta viikolla 36..
artikkelissa sanotaan, että ketään ei nykyään pakoteta alatiesynnytykseen. Valettako sekin on kuten kaikki puheet kivunlievítyksestä, jota ei todellisuudessa olekaan?
Ja jätetään leikkaamatta. Äiti saa sitten valita synnyttääkö alakautta vai leikkako itse.