Satakuntalaisen sahdin

.. valmistetaan meilläpäin vain jouluksi. Alkaa se aika pian lähestyä...

reseptillä kirjoitti:

.. valmistetaan meilläpäin vain jouluksi. Alkaa se aika pian lähestyä...

lieneekö sallittua ilmoittaa hyvä resepti näin netin välityksellä? Eihän se kotiviinistä poikkea? Satakunnan rajakin kulkee tuossa kymmenen kilometrin päässä, niin että kiinnostusta löytyy "tälläkin puolella" rajaa. Kotihiivaa löytyy, katajaa kasvaa pihalla ja ruista omalla pellolla.

Juu, en tarkoittanut Alkon myymiä sahteja. Niitä ei mielestäni oikein voi aidoiksi sahdeiksi kutsuakaan.

Pohjois-Satakunta on jokseenkin merkillinen alue sahdin maailmankartalla. Siellä sahti on elänyt näihin aikoihin asti aivan tavallisena asiana, jopa arkijuomana, eikä siitä ole isommin pidetty ääntä. Koko Suomessakin tuon alueen sahdin tuntevat oikeastaan vain ne, jotka ovat sieltä peräisin, tai joilla on sinne siteitä.

Sahtialue on rajoiltaan hyvin tarkka, varsinaisia sahtipitäjiä ovat Karvia ja Honkajoki. Mutta jo Karvian pohjoisessa naapuripitäjässä Jalasjärvellä sahtia ei tehdä. Etelän suunnalla raja on epätarkempi, siellä löytyy Kankaanpää, Parkano, aina Hämeenkyröön asti. Mutta suunnilleen samaa resepti-oppisuuntaa tunnustavat siellä suunnalla kaikki.

Turhan vaatimattomia ovat, sikäläinen hyvin tehty sahti on todella erinomaista.

kas vain, itse olen tarjonnut myös Finlandia Sahtia, sekä perinteistä että strongia, kahtena peräkkäisenä juhannuksena keski-iältään hieman yli 20-kesäiselle sakille, eivätkä tosiaan ole diganneet. Itselle kyllä maistuu, kerran kaksi vuodessa kun perinteet velvoittavat, ja pitäähän sitä ulkomaalaisille vieraille tarjota. Lammin Sahtia en myös ole maistanut, koska eräs Alko Turun ja Rauman välillä sijaitsevalla paikkakunnalla oli myös sijoittanut juoman huoneenlämpöön ja pilannut sen. Myöskään reissullani Evon metsäopistolle en sattunut Lieson kylässä pistäytymään... Mutta kenties perinne vielä pysyy jaloillaan... Kesäjuhlien tms. perinteeksi tarjota sahtia, niin sillä se jo hoituu!?

Ensimmäinen sääntö: kaikkien astioiden pitää olla kiehuvalla vedellä puhdistettuja, ja hyvästä hygieniasta täytyy pitää huolta koko valmistuksen ajan. Usein kuullut tarinat kiljuista ja vatsavaivoista ovat lähes aina peräisin likaisista astioista.

1 säkistä ohramaltaita (20kg) saa 40..45 litraa hyvää sahtia. Mukaan 1-2 pussia (á 1kg) ruiskaljamallasta, maun mukaan.

Maltaan kostuttaminen tapahtuu vaiheittain. Ensin haalealla vedellä, pari sangollista. Tunnin-parin tunnin välein kostutusta jatketaan, ja veden lämpötilaa nostetaan. Joka kostutuksen jälkeen hyvä sekoitus. Tämä on muuten koko homman raskain ja jopa kuntoa kysyvä vaihe, koska sekoittaminen käy hyvästä bodauksesta.

Kun kostutus on edennyt (6..10 tuntia!) niin, että mallas alkaa olla paksua puuroa, vettä voi lisätä jo enemmän kerralla, ja aina kuumempana. Tässä vaiheessa ratkeaa tulevan sahdin vahvuus, ja ainoastaan näppituntuma ja kokemus sanoo, paljonko vettä pitää olla. Itse suosin sellaista määrää, että tuloksena on löysä velli, jossa pinnalle erottuu heti pieni nestekerros, kun sekoittaminen lopetetaan. Tässä myös on yksi eroavaisuuksista etelä-hämäläisten sahtiin verrattuna, jotka jättävät mäskin paksuksi puuroksi.

Mäski siirretään pataan keittoa varten. Tulen pesässä pitää olla sellainen, että se ei polta sahtia pohjaan. Silti mäskiä pitää sekoittaa jatkuvasti. Keittämisen on hyvä käydä aina kiehumapisteessä asti, mäskin desinfioimiseksi. Jatkan keittämistä 80-90°C tuntumassa noin tunnin, aromien liuottamiseksi maltaista.

Keitetty mäski lipataan kuurnaan, jossa on katajia pohjalla siivilänä. Ne myös antavat selvän ja tärkeän aromin sahtiin. Kuurnasta vierre valutetaan vaikka maitotonkkiin, jotka täytyttyään siirretään viileään jäähtymään.

Kuurnaan jäänyttä mäskiä voi vielä huuhtoa tulikuumalla vedellä, ja valuttaa se eri astiaan, jos haluaa tehdä pienen erän ns. "kakkoslaatua".

Hiiva (tavallinen pullahiiva) liuotetaan pieneen määrään jäähtynytttä vierrettä, hiivan herättämiseksi. Kun varsinainen vierre on jäähtynyt 20..25°C:een, hiivavierre kaadetaan sinne.

Huolehditaan siitä, että vierteen lämpötila pysyy sen verran korkealla, että käyminen voi alkaa, noin 15..20°C. Esim. vesihaude isossa saavissa on käytännöllinen, jolloin vierteen lämpötilaa voi tarvittaessa helposti nostaa tai laskea.

Käymisen pitää alkaa voimakkaana noin 12 tunnin kuluessa. Ellei ala, vierrettä pitää lämmittää. Nyt alkanut voimakas alkukäymisvaihe jatkuu noin 2 vuorokautta. Tämän jälkeen sahti laitetaan kanistereihin ja viedään viileään, 5..10°C:een, jossa jälkikäyminen tapahtuu. Sitä kestää jopa pari viikkoa, jolloin suljetuista kanistereista pitää pari kertaa päivässä käydä päästämässä paineet pois.

Juomiskelpoista sahti on pariviikkoisena, vähän ennenkin, ja parhaimmillaan 3-4 viikon ikäisenä. Kylmässä sahti säilyy täydessä astiassa hyvänä aina 8..8 viikkoa. Kesäaikaan lämpötilat ovat korkeammat, ja sahdin kypsyminen ja elinaika vastaavasti lyhyemmät.
Kerran lämmennyttä sahtia ei kannata enää jäähdyttää ja säilyttää, se on pilalla.

Suurimmat erot hämäläiseen tapaan: hämäläiset tekevät mäskistä paksun puuron, jota valellaan kuurnassa kuumalla vedellä. Käyminen tapahtuu viileämmässä ja hitaammin, ja voimakas "alkukäymisvaihe" jää yleensä pois.

Alkup. kirjoitti:

Ensimmäinen sääntö: kaikkien astioiden pitää olla kiehuvalla vedellä puhdistettuja, ja hyvästä hygieniasta täytyy pitää huolta koko valmistuksen ajan. Usein kuullut tarinat kiljuista ja vatsavaivoista ovat lähes aina peräisin likaisista astioista.

1 säkistä ohramaltaita (20kg) saa 40..45 litraa hyvää sahtia. Mukaan 1-2 pussia (á 1kg) ruiskaljamallasta, maun mukaan.

Maltaan kostuttaminen tapahtuu vaiheittain. Ensin haalealla vedellä, pari sangollista. Tunnin-parin tunnin välein kostutusta jatketaan, ja veden lämpötilaa nostetaan. Joka kostutuksen jälkeen hyvä sekoitus. Tämä on muuten koko homman raskain ja jopa kuntoa kysyvä vaihe, koska sekoittaminen käy hyvästä bodauksesta.

Kun kostutus on edennyt (6..10 tuntia!) niin, että mallas alkaa olla paksua puuroa, vettä voi lisätä jo enemmän kerralla, ja aina kuumempana. Tässä vaiheessa ratkeaa tulevan sahdin vahvuus, ja ainoastaan näppituntuma ja kokemus sanoo, paljonko vettä pitää olla. Itse suosin sellaista määrää, että tuloksena on löysä velli, jossa pinnalle erottuu heti pieni nestekerros, kun sekoittaminen lopetetaan. Tässä myös on yksi eroavaisuuksista etelä-hämäläisten sahtiin verrattuna, jotka jättävät mäskin paksuksi puuroksi.

Mäski siirretään pataan keittoa varten. Tulen pesässä pitää olla sellainen, että se ei polta sahtia pohjaan. Silti mäskiä pitää sekoittaa jatkuvasti. Keittämisen on hyvä käydä aina kiehumapisteessä asti, mäskin desinfioimiseksi. Jatkan keittämistä 80-90°C tuntumassa noin tunnin, aromien liuottamiseksi maltaista.

Keitetty mäski lipataan kuurnaan, jossa on katajia pohjalla siivilänä. Ne myös antavat selvän ja tärkeän aromin sahtiin. Kuurnasta vierre valutetaan vaikka maitotonkkiin, jotka täytyttyään siirretään viileään jäähtymään.

Kuurnaan jäänyttä mäskiä voi vielä huuhtoa tulikuumalla vedellä, ja valuttaa se eri astiaan, jos haluaa tehdä pienen erän ns. "kakkoslaatua".

Hiiva (tavallinen pullahiiva) liuotetaan pieneen määrään jäähtynytttä vierrettä, hiivan herättämiseksi. Kun varsinainen vierre on jäähtynyt 20..25°C:een, hiivavierre kaadetaan sinne.

Huolehditaan siitä, että vierteen lämpötila pysyy sen verran korkealla, että käyminen voi alkaa, noin 15..20°C. Esim. vesihaude isossa saavissa on käytännöllinen, jolloin vierteen lämpötilaa voi tarvittaessa helposti nostaa tai laskea.

Käymisen pitää alkaa voimakkaana noin 12 tunnin kuluessa. Ellei ala, vierrettä pitää lämmittää. Nyt alkanut voimakas alkukäymisvaihe jatkuu noin 2 vuorokautta. Tämän jälkeen sahti laitetaan kanistereihin ja viedään viileään, 5..10°C:een, jossa jälkikäyminen tapahtuu. Sitä kestää jopa pari viikkoa, jolloin suljetuista kanistereista pitää pari kertaa päivässä käydä päästämässä paineet pois.

Juomiskelpoista sahti on pariviikkoisena, vähän ennenkin, ja parhaimmillaan 3-4 viikon ikäisenä. Kylmässä sahti säilyy täydessä astiassa hyvänä aina 8..8 viikkoa. Kesäaikaan lämpötilat ovat korkeammat, ja sahdin kypsyminen ja elinaika vastaavasti lyhyemmät.
Kerran lämmennyttä sahtia ei kannata enää jäähdyttää ja säilyttää, se on pilalla.

Suurimmat erot hämäläiseen tapaan: hämäläiset tekevät mäskistä paksun puuron, jota valellaan kuurnassa kuumalla vedellä. Käyminen tapahtuu viileämmässä ja hitaammin, ja voimakas "alkukäymisvaihe" jää yleensä pois.

Lue lisää

Kiitoksia reseptistä,
kerran olen kokeillut pienen määrän valmistaa
10 litran kattilassa ja tulos oli kitkerähköä.
Päättelin että syynä oli riittämätön imellysvaihe
(siis tuo kostuttaminen). Kunnollisen imellyksen jälkeen pitäisi mäskin maistua makealle,
minulla se ei ilmeisesti ollut riittävän makeaa.
Nyt täytyy uudella innolla ja huolellisuudella laittaa poika käymään...

Vielä pari kysymystä:
- paljonko hiivaa laitat?
- soveltuuko oluen ja viinin käyttöön tehty kuivahiiva vai ainoastaan pullahiiva?
- miten kuvailisit makueroa hämäläiseen sahtiin verrattuna?
- sinulla ilmeisesti on kunnon pata ja kuurna vai millaiset ovat välineesi?

Terveisin
Sahtiukko pääkaupunkiseudulta

Alkup. kirjoitti:

Ensimmäinen sääntö: kaikkien astioiden pitää olla kiehuvalla vedellä puhdistettuja, ja hyvästä hygieniasta täytyy pitää huolta koko valmistuksen ajan. Usein kuullut tarinat kiljuista ja vatsavaivoista ovat lähes aina peräisin likaisista astioista.

1 säkistä ohramaltaita (20kg) saa 40..45 litraa hyvää sahtia. Mukaan 1-2 pussia (á 1kg) ruiskaljamallasta, maun mukaan.

Maltaan kostuttaminen tapahtuu vaiheittain. Ensin haalealla vedellä, pari sangollista. Tunnin-parin tunnin välein kostutusta jatketaan, ja veden lämpötilaa nostetaan. Joka kostutuksen jälkeen hyvä sekoitus. Tämä on muuten koko homman raskain ja jopa kuntoa kysyvä vaihe, koska sekoittaminen käy hyvästä bodauksesta.

Kun kostutus on edennyt (6..10 tuntia!) niin, että mallas alkaa olla paksua puuroa, vettä voi lisätä jo enemmän kerralla, ja aina kuumempana. Tässä vaiheessa ratkeaa tulevan sahdin vahvuus, ja ainoastaan näppituntuma ja kokemus sanoo, paljonko vettä pitää olla. Itse suosin sellaista määrää, että tuloksena on löysä velli, jossa pinnalle erottuu heti pieni nestekerros, kun sekoittaminen lopetetaan. Tässä myös on yksi eroavaisuuksista etelä-hämäläisten sahtiin verrattuna, jotka jättävät mäskin paksuksi puuroksi.

Mäski siirretään pataan keittoa varten. Tulen pesässä pitää olla sellainen, että se ei polta sahtia pohjaan. Silti mäskiä pitää sekoittaa jatkuvasti. Keittämisen on hyvä käydä aina kiehumapisteessä asti, mäskin desinfioimiseksi. Jatkan keittämistä 80-90°C tuntumassa noin tunnin, aromien liuottamiseksi maltaista.

Keitetty mäski lipataan kuurnaan, jossa on katajia pohjalla siivilänä. Ne myös antavat selvän ja tärkeän aromin sahtiin. Kuurnasta vierre valutetaan vaikka maitotonkkiin, jotka täytyttyään siirretään viileään jäähtymään.

Kuurnaan jäänyttä mäskiä voi vielä huuhtoa tulikuumalla vedellä, ja valuttaa se eri astiaan, jos haluaa tehdä pienen erän ns. "kakkoslaatua".

Hiiva (tavallinen pullahiiva) liuotetaan pieneen määrään jäähtynytttä vierrettä, hiivan herättämiseksi. Kun varsinainen vierre on jäähtynyt 20..25°C:een, hiivavierre kaadetaan sinne.

Huolehditaan siitä, että vierteen lämpötila pysyy sen verran korkealla, että käyminen voi alkaa, noin 15..20°C. Esim. vesihaude isossa saavissa on käytännöllinen, jolloin vierteen lämpötilaa voi tarvittaessa helposti nostaa tai laskea.

Käymisen pitää alkaa voimakkaana noin 12 tunnin kuluessa. Ellei ala, vierrettä pitää lämmittää. Nyt alkanut voimakas alkukäymisvaihe jatkuu noin 2 vuorokautta. Tämän jälkeen sahti laitetaan kanistereihin ja viedään viileään, 5..10°C:een, jossa jälkikäyminen tapahtuu. Sitä kestää jopa pari viikkoa, jolloin suljetuista kanistereista pitää pari kertaa päivässä käydä päästämässä paineet pois.

Juomiskelpoista sahti on pariviikkoisena, vähän ennenkin, ja parhaimmillaan 3-4 viikon ikäisenä. Kylmässä sahti säilyy täydessä astiassa hyvänä aina 8..8 viikkoa. Kesäaikaan lämpötilat ovat korkeammat, ja sahdin kypsyminen ja elinaika vastaavasti lyhyemmät.
Kerran lämmennyttä sahtia ei kannata enää jäähdyttää ja säilyttää, se on pilalla.

Suurimmat erot hämäläiseen tapaan: hämäläiset tekevät mäskistä paksun puuron, jota valellaan kuurnassa kuumalla vedellä. Käyminen tapahtuu viileämmässä ja hitaammin, ja voimakas "alkukäymisvaihe" jää yleensä pois.

Lue lisää

Minkä kokoiset astiat tarvitaan tuohon prosessiin. Jos tulee 20kg ohramaltaita ja sangollisia vettä päälle, niin 50l kattila ei taida enää riittää.

Sahtiukko kirjoitti:

Kiitoksia reseptistä,
kerran olen kokeillut pienen määrän valmistaa
10 litran kattilassa ja tulos oli kitkerähköä.
Päättelin että syynä oli riittämätön imellysvaihe
(siis tuo kostuttaminen). Kunnollisen imellyksen jälkeen pitäisi mäskin maistua makealle,
minulla se ei ilmeisesti ollut riittävän makeaa.
Nyt täytyy uudella innolla ja huolellisuudella laittaa poika käymään...

Vielä pari kysymystä:
- paljonko hiivaa laitat?
- soveltuuko oluen ja viinin käyttöön tehty kuivahiiva vai ainoastaan pullahiiva?
- miten kuvailisit makueroa hämäläiseen sahtiin verrattuna?
- sinulla ilmeisesti on kunnon pata ja kuurna vai millaiset ovat välineesi?

Terveisin
Sahtiukko pääkaupunkiseudulta

Lue lisää

Sori, että en ole vähään aikaan käynyt katsomassa, onko tullut kommentteja.

Yhden säkillisen keittoon laitan tavallisen pullahiivapaketin. Se ei ole niin kriittistä, hiivahan alkaa vikkelästi lisääntyä, kun käyminen pääsee alkuun. Pienempään, 10 litran erään laittaisin sellaisen 1/3 hiivapakettia.

En ole koskaan kokeillut kuivahiivaa. Melkein sanoisin, että tulos on perinteisellä sortilla varmempi.

Hämäläinen sahti on selvästi makeampaa, joskus jopa äitelää (makuasia), joka johtuu hitaammasta käymisestä kylmemmässä, jolloin sahtiin jää käymätöntä tärkkelystä eli sokeria. Tosin kesäaikaan, jos ei maakellaria kummempaa kylmätilaa ole, taitavat hämäläisetkin saada lähes oikeata sahtia aikaiseksi.

Satakuntalaista sahtia on montaa makulajia, tekijästä riippuen, ja ennen kaikkea siitä riippuen, käyttääkö mukana ruismallasta ja katajaa, ja miten paljon. Itse pidän sahdista, jossa 20kg ohramallasta on laitettu 1-2 kg ruiskaljamallasta, ja mäski on siilattu reilun katajakerroksen läpi. Tekeepä eräs sukulaismies jopa 100% ruissahtia. Se se vasta maukasta ja ruokaisaa on, mutta saattaa kyllä aiheuttaa ilmavaivoja herkkävatsaisille.

"Minun" välineeni ovat appiukkoni entisen navetan entisessä karjakeittiössä, joka nykyisin toimii saunan eteistilana. Siellä on muuripata, jossa koko satsi mahtuu kerralla keitettäväksi.

Ja vielä muistutus: kaikki astiat ja välineet pitää desinfioida keitetyllä kuumalla vedellä!

miivalvah kirjoitti:

Minkä kokoiset astiat tarvitaan tuohon prosessiin. Jos tulee 20kg ohramaltaita ja sangollisia vettä päälle, niin 50l kattila ei taida enää riittää.

Jep. Yhden mallassäkillisen ottama nestemäärä on paljon suurempi kuin lopullinen sahdin määrä, koska märkään mäskiin jää runsaasti vettä. En ole koskaan tullut mitanneeksi, mutta arvaisin, että 40 litran sahtimäärään tarvitaan sellaiset 60-70 litraa vettä, ja vastaavasti sen suuruinen astia. Iso muovisaavi on hyvä.

Vastaavasti pitää keittopadan olla riittävän iso, tai sitten pitää keittäminen tehdä useammassa erässä.

Olen nähnyt, että sahtireseptin alkuperäisillä sydänmailla on opittu ottamaan kuurnaan jäävästä märästä mäskistä loputkin vierteet talteen: kun mäski lingotaan vaikkapa hunajalingossa, vierrettä ja sahtia tulee vielä sellaiset 15-20 litraa lisää.