Mulla on ollut jonkin aikaa sellainen olo et ei ole ihan normaali olotila. Joskus tuli niitä haukkomis juttuja ja luulen et mulla on lievä paniikkihäiriö. Mitä muuta oireita paniikki on teille aiheuttanut? Luulen ettei mul masennusta ole kun jaksan tehdä töitä enkä ole väsynyt. Muuten olo on välillä ihmeellinen. Semmoinen ahdistava. Joskus tulee hetkellisiä olotiloja ettei jaksa hengittää tai yleensä olla ollenkaan. Kuuluuko nämä paniikkihäiriöön? Muuten elän normaalia elämää ja olen sosiaalinen eli en pidä itseäni hulluna. Onko kellään samoja kokemuksia. Mikä paras apu. onko kukaan palautunut ihan normaalin elämäntilanteeseen.
Kiitos etukäteen. Toivon paljon vastauksia
Kiitos etukäteen. Toivon paljon vastauksia
Vastaukset 4
Vanhimmat
Selvä tapaus. Käy lenkillä säännöllisesti ja
aloita hengitysharjoitukset.
Lisähoitona pikkupullo White Horsea putkeen ja Henrixiä korvalapuista kun menet seuraavan kerran maitokauppaan jonottamaan. Ja reiskat päähän !!
Ei sitä tarvitse hullu ollakaan.
on ollut kaikenlaista; haukkomista,ihme olotiloja,ahdistusta yksin ja muiden ihmisten parissa, sydämmentykytystä, hikoilua,vapinaa,tunne että sekoaa yhtäkkiä ilman syytä,jne. olen päässyt pahoista olotiloista eroon tai siis "pahemmista", mutta nuita on vielä joitakin lähes joka päivä. elä jatkuu kumminkin iloisesti,enkä välitä olotiloista enää paljoa koska tiedät mistä ne johtuu!lääkkeitä olen käyttänyt jo n.3v! että ei syytä paniikkiin=)
...sanoisin,että on..siis panic..olen itse kärsinyt sitä lapsesta asti,ensimmäiset kohtaukset tulivat n. viisivuotiaana ja nyt olen montakertaa viisivuotias...kutsuin sitä kauhujen kuninkaaksi..pelkäsin kuollakseni..en tiennyt toisinaan kuka olin..aina yllättäen jostain tulivat..olivat jonkun vuoden häiritsemättä kytäten piilossa..aikuisena en uskaltanut ylittää siltaa,enkä katua,en olla ihmisjoukoissa..vaikka olen yltiösosiaalinen..vasta 45v. täytettyäni,monien vuosien kauhujen jälkeen saatiin diagnosi..nyt on lääkitys ja sanoisin,että armolahjana saatu huumori on minut pelastanut,sekä puhuminen "olostani"leimaamisen uhallakin....nyt elän parhainta aikaa panicin puolesta..nautin ja olen tässä hetkessä..jopa nyt..enkä pelkää..kaikkien outojen juttujeni jälkeen olen tasapainossa vihdoinkin..jotta--- vaikkei parane,voi panicin kanssa elää..no panic..:D.."älä koskaan pidä itselläsi yhtään sellaista asiaa,ettet kerran voisi nauraa sille.."mutta vasta sitten kun se on voitettu..tsemppiä..