Nonniin, nyt kun täällä kaiken maailman musiikkialan ammattilaiset ovat jo ehtineet todeta Madonnan uran olevan mennyttä ja uuden sinkun ja levyn olevan jo floppeja, alkavat ensimmäiset levyn arvostelut ilmestyä.
Kaksi erittäin arvostettua ja suosittua musiikkilehteä, Mojo sekä brittiläinen Q ovat sitten kumpikin antaneet levylle NELJÄ tähteä viidestä. Kumpikin arvostelija tuntuu olevan hyvinkin objektiivinen Madonnaa ja hänen uraansa arvostellessaan. Jotta, mites nyt suu pannaan.
Mojon arvostelu:
http://www.drownedmadonna.com/images/2005/uk/Mojo2nov.jpg
sekä Q:n arvostelu alla:
DANCING QUEEN
Rubbish Bond themes out. Disco and good times in.
4 stars (Q Recommends)
Madonna's last album was a dud. American Life, released in 2003, was phase three of her electronic renaissance, one that started with Ray of Light (1998) and continued with Music (2000). Belatedly getting down with the trendy dance producers of the day suited her: between them, those two albums sold around 30 million copies.
On American Life, the wheels fell off her disco bandwagon. A rotten Bond theme (containing the immortal line, "Sigmund Freud, analyse this!"), artwork apparently inspired by Frank Spencer and a wishy-washy anti-US stance conspired to produce 5 million sales, a career low. Amazon are currently trading copies for £1.75.
Yet American Life offered prescient words to anoyne calling time on her appeal to a pop audience. "I don't want an easy ride," went the final track. "What I want is to work for it/ Feel the blood and sweat on my fingertips." Madonna, a ruthless careerist from day one, has always known when to come out fighting. Anyone who can sit through a Guy Ritchie premiere with broken bones and three cracked ribs is clearly made of sterner stuff than the rest of us.
Confessions... is her strongest album since Ray of Light. Its relentless drive is marked by an incessant bass drum that doesn't let up for an hour - if your neighbours buy a copy, you'll know about it - and the fact it's mixed like a DJ set: no gaps, no ballads. Mirwais, the producer whose Daft Punk-with-Tourette's sound marked previous albums, is sidelined to a two-track co-write. Stuart Price, "musical director" on recent tours, takes most of the credits. Best known as remixer Jacques Lu Cont, Price favours a pastiche of '80s electro - his last work accompanied a car advert featuring a breakdancing hatchback. But here he takes Madonna somewhere else: the gay nightclub.
Opening "Hung Up" sets the pace, a six-minute mash-up of boogie bassline and ABBA's "Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight)". You can practically smell the amyl nitrate. "Sorry" is catchier; a tune that nudges hi-NRG and a lyric of bloke-done-wrong that's equal parts "I'm Gonna Wash that Man Right Outta my Hair" and '90s gay club favourite "Short Dick Man". "I Love New York" couldn't be more blatant in its claim to be that city's 3am anthem if it came with an edict from Mayor Bloomberg. Elsewhere, there's Giorgio Moroder basslines, dramatic strings and the sound of marching boots. Thrilling stuff.
It stumbles on "Isaac", which may or may not concern Kabbalah teacher Isaac Friedin and marries chanting to a too-fast tune. "Jump," likewise isn't quite the copper-bottomed pop song it thinks it is. These are minor gripes. Madonna's 12th album proper is up there with her best. Analyse that. Johnny David
Kaksi erittäin arvostettua ja suosittua musiikkilehteä, Mojo sekä brittiläinen Q ovat sitten kumpikin antaneet levylle NELJÄ tähteä viidestä. Kumpikin arvostelija tuntuu olevan hyvinkin objektiivinen Madonnaa ja hänen uraansa arvostellessaan. Jotta, mites nyt suu pannaan.
Mojon arvostelu:
http://www.drownedmadonna.com/images/2005/uk/Mojo2nov.jpg
sekä Q:n arvostelu alla:
DANCING QUEEN
Rubbish Bond themes out. Disco and good times in.
4 stars (Q Recommends)
Madonna's last album was a dud. American Life, released in 2003, was phase three of her electronic renaissance, one that started with Ray of Light (1998) and continued with Music (2000). Belatedly getting down with the trendy dance producers of the day suited her: between them, those two albums sold around 30 million copies.
On American Life, the wheels fell off her disco bandwagon. A rotten Bond theme (containing the immortal line, "Sigmund Freud, analyse this!"), artwork apparently inspired by Frank Spencer and a wishy-washy anti-US stance conspired to produce 5 million sales, a career low. Amazon are currently trading copies for £1.75.
Yet American Life offered prescient words to anoyne calling time on her appeal to a pop audience. "I don't want an easy ride," went the final track. "What I want is to work for it/ Feel the blood and sweat on my fingertips." Madonna, a ruthless careerist from day one, has always known when to come out fighting. Anyone who can sit through a Guy Ritchie premiere with broken bones and three cracked ribs is clearly made of sterner stuff than the rest of us.
Confessions... is her strongest album since Ray of Light. Its relentless drive is marked by an incessant bass drum that doesn't let up for an hour - if your neighbours buy a copy, you'll know about it - and the fact it's mixed like a DJ set: no gaps, no ballads. Mirwais, the producer whose Daft Punk-with-Tourette's sound marked previous albums, is sidelined to a two-track co-write. Stuart Price, "musical director" on recent tours, takes most of the credits. Best known as remixer Jacques Lu Cont, Price favours a pastiche of '80s electro - his last work accompanied a car advert featuring a breakdancing hatchback. But here he takes Madonna somewhere else: the gay nightclub.
Opening "Hung Up" sets the pace, a six-minute mash-up of boogie bassline and ABBA's "Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight)". You can practically smell the amyl nitrate. "Sorry" is catchier; a tune that nudges hi-NRG and a lyric of bloke-done-wrong that's equal parts "I'm Gonna Wash that Man Right Outta my Hair" and '90s gay club favourite "Short Dick Man". "I Love New York" couldn't be more blatant in its claim to be that city's 3am anthem if it came with an edict from Mayor Bloomberg. Elsewhere, there's Giorgio Moroder basslines, dramatic strings and the sound of marching boots. Thrilling stuff.
It stumbles on "Isaac", which may or may not concern Kabbalah teacher Isaac Friedin and marries chanting to a too-fast tune. "Jump," likewise isn't quite the copper-bottomed pop song it thinks it is. These are minor gripes. Madonna's 12th album proper is up there with her best. Analyse that. Johnny David
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei noihina arvosteluihin, vaikka ne olisivat kuinka huippulehden tekemiä, voi AINA luottaa...
No kohtahan se nähdään!
Itse aion kuitenkin ostaa tuon albumin(ihan vaan sen takia kun omistan kaikki muutkin Madonnan albumit!) ja toivon todellakin että se olisi hyvä! Hung Up ei ole kyllä pitänyt odotuksia kovin korkealla...
Albumi löytyy jo netistä ja aika roskaa se kyllä on.... Kuvittelin että Madonna tajuais jo jättää tuon tyylin, kun ei se myy muualla kun Euroopan maissa
albumin myyntilukuja. hung up on ainakin pärjännyt tosi hyvin!
"Confessions... is her strongest album since Ray of Light."
Tämä lause ainakin lupaa hyvää, sillä Ray of Light oli todella paljon edellä aikaansa oleva levy. Mikä ei kylläkään ole yllätys Madonnalta.
Ray Of Light oli kyllä niin 90-luvun alkua kun olla ja voi, vaikka olikin mahtavaa kuunneltavaa
taas ray of light albumi oli madonnan albumeista huonoin.
Copy/Paste: "90s gay club favourite "Short Dick Man"
Komentti: Toinenkin kamala klooni samalla kiekolla? Voisiko se olla jopa surkeampi kuin HungUp?
Copy/Paste: "Madonna's 12th album proper is up there with her best"
Kommentti: Hah hah! Nyt jo jotain rajaa läpinäkyvälle ja rahalla ostetulle hypetykselle!
Copy/Paste: "Analyse that"
Kommentti: Isolla rahalla saa näköjään kriitikot muuttumaan prostitutoiduiksi? Ilmeisesti Madge uskoo levyn myyvän rankasti, kun kaikki maailman homot ostavat heille suunnatun albumin?
Oksennuspussi pitää ostaa erikseen.
Hmm, mielenkiinnolla haluaisin kuulla näkemyksesi siitä, mikä tekee levystä laadukkaan ja menestyvän.
Tähän mennessä kun kriitikot ovat sitä kehuneet, ja yleisökin tuntuu tykkäävän (Hung Up Billboardin listoilla sijalla 20 PELKÄLLÄ radiosoitolla ja iTunes-myynnillä). Mitä jää jäljelle? No tietty Hippo ja Hipon absoluuttinen mielipide.
Tietystihän sinulla on oikeus olla asioista mitä mieltä tahansa, mutta vaikka kuinka väännät, et onnistu muuntamaan levyä flopiksi vain koska itse et siitä pidä. Millä perustelet että kahden arvostetun musiikkilehden arvostelijat olisi ostettu kehumaan sitä? Vastauksia kiitos?
ps. loistavia argumentteja sulla tuossa vastauksessasi, btw.
Menikö herne nenään? Se että jotkut "kriitikot" ylistävät Maddun renkutuksia, ei kerro että kyseessä olisi menestys. Jos uskot että postiiviset ennakkoarviot ovat ilmaista mainosta lehdissä, olet lapsellisen tietämätön.
Onko Hungup sinkku sijalla 20! Ohhoh, mahtavaa! :D
Laadukas albumi.
1. Albumilla aivan uusia sävellyksiä.
2. Vokalisti osaa laulaa.
3. Instrumentaaliosuudet tasapainossa
4. Albumi menestyy koska se on tuotettu harkinnalla.
5. Musiikkivideot tukevat kappaleita.
6. Artisti esittää kappaleet aidosti laulaen konsertissa.
Madden gay-renkutuksia.
1. Madonnan klooni-biisit säälittäviä.
2. Madonnan ääni surkea. (1-oktaavi, kylmä sointi)
3. 80-luvun disco jumputusta.
4. Albumia yritetään myydä sillä että artisti hankkii julkisuutta haukkumalla muita artisteja tms. B-luokan hypetystä.
5. Musiikkivideot tarkoituksellisen provosoivia, Madge näyttelee persettään.
6. Ainakin hetki sitten MTV:ltä tullut Madgen esiintyminen vaikutti selvältä taustanauhojen käytöltä.
Jaahans! Sä kyselet jatkuvasti, joten mulla on sullekkin muutama kysymys:
1. Onko Madonna mielestäsi hyvä laulaja (perustele).
2. Onko Madonna hyvä tanssija? (perustele).
3. Onko Madonnan musiikki modernia? (perusele).
4. Onko Madonnan tyyli omaperäinen? (perustele).
5. Onko Madonna tuonut musiikkiin mitään uutta, paitsi pornon? (perustele).
6. Ovatko Madonnan lausunnot asiallisia mm. Gwen Stefanista? (perustele).
7. Paljonko uusi albumi tulee myymään? (Veikkaa).
8. Ajatteletko joka päivä Madonnaa? (Totuus).
9. Onko Madonna mielestäsi kaunis? (Totuus).
10. Miksi fanitat Madonnaa? (Totuus).
Miksi ihmeessä herneen olisin vetänyt nenääni? Kun katsoo noita omia hyvin perusteltuja vastauksiasi.
ja miksi ihmeessä minun pitäisi sinulle mitään perustella? Olet oman järkkymättömän mielipiteesi muodostanut, ja huikealla argumentoinnillasi lakaiset asiat sivuun ja alat uudestaan alusta ja kierrät ympyrää. Noihin kaikkiin kysymyksiisi itse ja moni muukin on useasti vastannut pitkin, asiallisin perustein. Silloin vastaat takaisin älykkäällä vastaväittämällä: "Madonna on kasa paskaa". Miksi sinulle pitäisi siis mitään edes enää perustella?
En suinkaan ajattele joka päivä Madonnaa. Mutta kysymys onkin: Ajatteletko SINÄ? Siltäpähän nyt vahvasti vaikuttaa.
Copy/Paste:
"Hmm, mielenkiinnolla haluaisin kuulla näkemyksesi siitä, mikä tekee levystä laadukkaan ja menestyvän......Vastauksia kiitos?"
Kommentti:
Sait minulta vastaukset kysymyksiisi, muuta vetoat tekosyihin jättää vastaamatta omiini...
Yritä nyt happo-kulta, vastata edes joihinkin:
1. Onko Madonna mielestäsi hyvä laulaja (perustele).
2. Onko Madonna hyvä tanssija? (perustele).
3. Onko Madonnan musiikki modernia? (perusele).
4. Onko Madonnan tyyli omaperäinen? (perustele).
5. Onko Madonna tuonut musiikkiin mitään uutta, paitsi pornon? (perustele).
6. Ovatko Madonnan lausunnot asiallisia mm. Gwen Stefanista? (perustele).
7. Paljonko uusi albumi tulee myymään? (Veikkaa).
8. Ajatteletko joka päivä Madonnaa? (Totuus).
9. Onko Madonna mielestäsi kaunis? (Totuus).
10. Miksi fanitat Madonnaa? (Totuus).
En ole kirjoittanut että Madonna on "kasa paskaa". Kirjoitin: "kasa p**kaa". Tottakai tarkoitin samaa kuin sinäkin... Nooh! Pää pystyyn Happo! :D Nauti vaan jatkossakin kaikessa rauhassa Madonnan musiikista, eipä se rikos ole. Madonnahan on POPIN KUNIGATAR! Eikä minun kaltaisteni ääliöiden vinoiluista kannata turhaan masentua, sillä jokaisella ihmisellä on aivan oma musiikki-makunsa. Okei? :D
PITKÄ PASKA!! enkä ole edes Madonna-fani,minun oli vaan pakko sanoa se sinulle,olet niin tyhmä ja säälittävä selityksinesi...!!hahahahahahah
"Madonnan klooni-biisit säälittäviä". Monikko?
Mainitsepa nimeltä nämä kaikki 'klooni-biisit'!
"Musiikkivideot tarkoituksellisen provosoivia. Madge näyttelee persettään."
So what? Mitäs sitten jos onkin provosoivia? Niinhän on nää sun surkeat 'fakta-kirjoituksesikin'. Ja eipähän Madonna ainakaan yritä olla mikään uusi Messias, toisin kuin eräs mies-artisti, joka vaihtoi väriä ja jonka ura on laskenut kuin lehmän häntä... Ja niinpä näyttelee mm. Britney, Janet Jackson, Christina Aguilera jne "tusinatähtöset" milloin persettään, milloin jotain muuta.
Sä olet säälittävä tapaus.
Copy/Paste:
"Opening "Hung Up" sets the pace, a six-minute mash-up of boogie bassline and ABBA's "Gimme! Gimme! Gimme!... and '90s gay club favourite "Short Dick Man"."
Kommentti:
Sampleja tai covereita? Yksi lysti miksi niitä kutsuu, sillä roskaa ne on kumminkin. Jos nuorempi likka näyttelee persettään, niin sitä kattoo paremmin. Provosoivia artisteja on aina ollut ja tulee olemaankin, selvä se. Mutta rajansa silläkin. Madonna ei yllätä enään ketään, vaikka yrittääkin epätoivoisesti saada huomiota vaikkapa haukkumalla Gwen Stefania.
Toki Madonnalla on ollut hetkensä, hyvää musiikkia on tullut ja nättikin hän oli nuorempana. Mutta hienosta urasta näyttää jäävän p**ka maku suuhun! Miksi esimerkiksi siihen HungUp biisiin piti sotkea niitä abban sävelmiä? Eikö muuta voitu todellakaan keksiä? Olisiko vaatinut paljoa työtä kehittää omaa sävelmää siihen abba-samplen tilalle?
Vai että popin kunigatar? Joo... kaipa Madonna sitä joskus 80-luvun lopussa olikin?
"Miksi esimerkiksi siihen HungUp biisiin piti sotkea niitä abban sävelmiä? Eikö muuta voitu todellakaan keksiä"
Niin, Madonnahan ON todellakin ensimmäinen artisti maailmassa joka käyttää toisesta biisistä samplea omassa kappaleessaan...
Robbiehan ei käyttänyt "You Only Live Twice"-katkelmaan "Milleniumissa" tai "I Will Survivea" biisissään "Love Supreme", joista katkelman tunnistaa välittömästi, eikä niitä ollut käytetty yhtään sen tyylikkäämmin - mutta etpä sä niistä vaahtoa yhtään.
"Sampleja tai covereita? Yksi lysti miksi niitä kutsuu"
Ei ole. Kyseessä on kaksi täysin eri asiaa, ja jokainen jolla on vähänkin älyä korviensa välissä tajuaa tuon. SAMPLEsaa käytetään uudessa kappaleessa katkelmaa vanhemmasta biisistä uuden melodian 'koristeena' - esimerkkinä vaikkapa juuri tämä jostain syystä kauheesti kohistu Madonnan "Hung Up". COVERissa artisti tekee uuden version vanhasta biisistä, muuttamatta melodiaa - esimerkkinä Celine Dionin kammottava versio Jennifer Rushin balladista "The Power Of Love". Asioissa on valtava ero, ja kuten sanoin, jokainen vähänkin älykäs tyyppi tajuaa sen - ja koska sinä et sitä tajua, kertoo se sun älystäs aika paljon. Ei tosin mitään uutta...
On se säälittävää kun tyyppi ei tajua lopettaa ajoissa, vaan tekee itsestään täysin naurettavan tajuamatta sitä itse! Ja tällä en tarkota Madonnaa, vaan Hippoa.
Hungup on musiikkina roskaa, nimittävät fanit sitä sitten miksi hyvänsä.
Mitäs sitten, että muutkin artistit laulavat covereita tai tekevät sampleja? Madonnastahan tällä foorumilla jauhetaan, eikä Celine Dionista, Robbiella on oma fooruminsa.
Madonna on todellakin naurettava. Ja säälittäviä ovat varsinkin ne, ketkä ylistävät tuota hänen surkeaa roskaansa huippujuttuna!
Missä vaiheessa olen ylistänyt tuota biisiä? En missään.
Olen vain osoittanut miten surkeaa toi sun kirjoittelusi ja argumentointisi on.
Ymmärtääkseni tuo edellinen kirjoittaja otti Celine Dionin ja Robbien esiin osoittaakseen sinulle coverin ja samplen eron, jota et aiemmassa viestissäsi tuntunut tietävän.
Hauska lukea näin vuosien päästä tätä keskustelua. Confessions on a Dance Floor oli kaikella tavoin varsin menestyksellinen albumi Madonnalta. Reilusti yli 10 miljoonaa myynyt ja Hung Up oli kansaivälisesti iso hitti, ei huono yli 20 vuoden uran jälkeen. Se mitä levystä itse tykkää, on oma asia.
Tänäkin päivä Madonna vielä jaksa uurastaa. Vaikka MDNA ei kavunnut loistoonsa, Madonnan kiertue on ylivoimaisesti vuoden 2012 tuottoisin - kiinnostusta ilmasssa siis edelleen. Jaksan kyllä uskoa, että Madonna räjäyttää pankin vielä (ainakin) kerran musiikillisesti ja ravisuttaa musiikkimaailman karmeja.
MDNA-albumi oli sinänsä kuitenkin hitti,että siitä tuli Madonnnan kahdeksas listaykkönen USA:ssa. Ainoastaan yksi nainen on Madonna edellä tässä,ja hänellä on vielä pitempi ura takanaan.Huonomminkin olisi voinut,kaikkien huippuartistienkaan albumit eivät nouse Amerikassa listakärkeen ,varsinkaan jos levy on ehtinyt leimautua jo etukäteen flopiksil.